Skylark in Germany

Back to business

2008-01-16T10:53:00.000+02:00

Pariisista on palattu. Paluumatka hieman venähti, kun junat oli myöhässä ja varsinkin kun yksi junan ovista ei avautunut (selvisi liian myöhään ettei ollut käytössä) ja en ehtinyt hypätä junasta ajoissa pois. Mutta kokonaisuudessaan hieno reissu. Paljon näin ja paljon jäi näkemättä. Muutama kohde mainitakseni Louvre (tietty Mona Lisa, Venus de Milo, Dying Slave jne jne), Eiffel (en alkanut jonottamaan ylös...), Champs-Élysées + Arc de Triomphe, Notre Dame, Sorbonne, Panthéon, Pont Neuf, Flame of Liberty memorial (siis missä Diana kuoli), Montmartren alue + Moulin Rouge, Napoleonin hauta + sotamuseo ja iso liuta kirkkoja ja muita hieno rakennuksia ja palatseja. Niin ja tietty kierros Versaillesin palatsissa (liekö maailman suurin?). Palatsin puisto ei tietty ihan kauneimmillaan näin talvella ollut.

Ranskan suurinta stadikkaa (Stade de France) ihmettelin vain ulkopuolelta, siis missä pidettiin vuoden 2003 yleisurheilun MM-kisat. Kisojen miesten maratonin voitti Huulion ja Stefun edellä nykyisellä MM-kisaennätyksellä Marokon Jaouad Gharib. Kaveri uusi temppunsa Helsingissä pari vuotta myöhemmin, jolloin allekirjoittanut sai Matin avustuksella (kiitoksia vaan) Gharibin nimmarin, kun kaveri teki kunniakierrostaan. Käsittääkseni oltiin ainoita joille Gharib nimmarin kirjoitti, ainakin stadionilla.

Yksi paikka missä kävimme Jeanin kanssa (siellä ei takuulla käy yksikään normituristi) oli Colombesissa sijaiseva Stade Olympique Yves-du-Manoir eli vuoden 1924 kesäolympialaisten stadion, missä käsittääkseni kisattiin yu-lajit myös vuoden 1900 kisoissa. Aika rapakuntoon on stadikka päästetty ja ainoa asia mikä viittasi olympialaisiin oli stadionin kartassa kentän kohdalla lukenut sana Olympique, eikä edes minkäälaista muistolaattaa löydetty.Suurin osa paikallisista tuskin tietää, että siellä on joskus olympialaisia pidetty. Hieman on erilainen arvostus ranskalaisilla jos vertaa nyt esim. Tukholman olympiastadioniin. Onpahan nyt sekin olympiastadion nähty. Alla yksi kuva stadikalta. Rähjäinen stadikka sointui "hyvin" ympäröivään lähiöilmeeseen. Toisin kuin Stade de France, joka on myös hilattu/rakennettu yhteen Pariisin kehnoimpaan lähiöön (St Denis), siis alueelle missä niitä autoja aina kärähtelee. On siinäkin yksi 285 milj. euron stadikka vähällä käytöllä, kun yksikään joukkue ei pidä sitä kotistadioninaan ja kun joskus siellä jotain tapahtuu niin lippujen hinnat on sitä luokkaa että tuskin kovin monella lähiötyypillä on varaa. Cimetiére du Pére Lachaise (siis kuuluisuuksien hautuumaa) jäi näkemättä ja oikeastaan vain se jäi harmittamaan, kun se jäi väliin omien sekoilujen vuoksi.

Tänään vein auton liikkeeseen, jotta asentavat Eberspächerin. Ajelin onnettomalla 1.4l Fiat Puntolla töihin ja tuollaisella purkilla on jo vaarallista ajaa Autobahnilla. Auto ei kulje mihinkään oli vauhti sitten mikä tahansa. Kaasupoljinta kun painaa niin varsin vähän tapahtuu. Alamäkeen taisin päästä päälle 160 km/h parin minuutin kiihdytyksellä, loivaan ylämäkeen ajaessa vauhti ei hidastunut kun nappi oli laudassa. Autobahnilla on kuitenkin käytännössä pakko ohittaa rekkoja ja kun vasemmalle kaistalla eksyy niin pelottaa, kun takapuskuriin tullaan 180-200 km/h lasissa. Äänieristys autossa on suht hyvä, ainakin verrattuna tammikuun alussa ajamaani 1.4l Skoda Fabiaan, missä ei kuullut omia ajatuksiakaan kun vauhti nousi päälle 120 km/h. Muistui ihan Lada-ajat mieleen :) Fabian moottori tosin tuntui hieman pirteämmältä, vaikka ei Fabiakaan Saksan teille kyllä kuulu.

Paris

2008-01-09T17:27:00.000+02:00

Lopun paniikki painaa päälle. Pahasti näyttää siltä että töitä olis jäljellä moninkertaisesti siihen nähden mitä on aikaa niiden tekemiseen. No ei kai se auta kuin painaa apinanraivolla sen mitä ehtii, mutta ensin tuumataan hetki ja otetaan tänään yöjuna Pariisiin ja jatketaan sitä raivoamista sitten ensi viikolla.

Stuttgartista menopaluu Pariisiin yöjunalla 58 euroa ja majoitus Jeanin luona on sellainen pakettimatka jotta ei tarvinnut kahdesti miettiä lähteäkö matkaan vai ei. Champs-Elyseet, Louvret ja Eiffelit - täältä tullaan.

Saattaapi olla muuten aika väsy äijä tammikuun lopussa. No nukutaan sitten vaikka helmikuussa Suomessa. Vielä kun sais koiven kuntoon niin pääsis lenkille. Tosin eipä olis siihenkään aikaa.

Takaisin arkeen

2008-01-04T19:06:00.000+02:00

Joulu meni taas perinteisesti paikasta toiseen ravatessa. Palailin Saksaan jo ennen vuoden vaihdetta juostakseni aattona Bietigheimer Silvesterlaufin 11.2km kisan. Kisa on yksi Saksan suurimmista ellei suurin uudenvuodenjuoksu. Tänä vuonna maaliin reilu 3700 juoksijaa. Trierissä oli vieläkin kovempiä äijiä, mutta riittipä kovia nimiä Bietigheimiinkin. About 20000 katsojaa + useat bändit reitin varrella sai kyllä uskomattoman tunnelman aikaan millaista ei allekirjoittanut ole kisassa aiemmin kokenut. Muutamissa kohdissa räikkämeri sattui korviin. Mutta liekö sen takia tullut juostua paremmin kuin odotinkaan. Reitillä oli pari reipasta ja pitkää mäkeä joten pakko olla tyytyväinen 39.39 loppuaikaan. Sijoitus 39. Etenkin kun huomioi lähtökohdat. Edellisenä päivänä 11 tuntia matkustamista ja sen verran vähän on tullut kilsoja mittariin suolakaivosmaratonin jälkeen että huh huh. Sekin vähän perusnylkkyä, kerran juoksin 3omin kovempaa. Eipä voi treenistä edes puhua. Koivet meni muuten ihmeen jumiin kisan jälkeen, etenkin etusääret, joten eipä ole koivet kunnossa treenaamattomuudesta huolimatta :(

Erik oli myös paikalla ja blogista löytyy hänen raportti ja fotoja. Ei voi kuin suositella kisaa. Kelikin oli varsin optimi, muutama plus-aste ja hieman tuulta. HIEMAN oli erilaista kuin edellisenä uutena vuotena Maaningan uudenvuodenhölkässä, missä osallistujia about 30 ja liukasteltiin pimeässä jäisellä pyörätiellä. Olisko ollut reitin varrella pari ohikulkijaa :)

Vuosi vaihtui Stuttgartissa Berndin ja hänen kavereiden seurassa. Töissäkin on ollut erityisen rauhallista kun paikalla ei ole kuin pari naamaa. Kaikki opiskelijat lomilla. No pitää yrittää himppu töitä tehdä, jotta pääsee taas ensi viikolla lomille ja reissun päälle, hah :D

Paluukin perhana lähestyy. Huomaan tekeväni asioita viimeistä kertaa tai monesti mietin, että vieläköhän sitä tai tuota ehtii tekemään ennen helmikuuta. No eipä ressata turhia vielä, kun lopun paniikki työjuttujen suhteen on tiedossa kuitenkin. Kaikkea ei ehdi tehdä mitä haluaisi, mutta onhan tässä hienoja systeemejä tiedossa vielä ennen kuin Jyväskylään palaan. Mutta niistä sitten myöhemmin.

Vor Weihnachten

2008-01-04T17:52:00.000+02:00

Viimeisenä työpäivänä ennen joulua sain ERITTÄIN harvinaisen mahdollisuuden päästä mukaan DLR:n testiaseman komentohuoneeseen testin ajaksi. Kopissa oltiinkin sitten lähemmäs 4 tuntia vaikka testi menikin mönkään. Komentohuoneessa ei ollut tietty yhtä hienon näköiset puitteet kuin Hollywood-leffoissa, mutta päälle 30 äijää, 30 telkkariruutua ja 30 tietokoneruutua pojilla oli. Suht kaikilla kuulokkeet päässä, lähtölaskentakellot jne. Tosin testi meni siis vituiks, en tiedä syytä, mutta ilm. liian kylmän (+2'C) ilman takia painekammioon ei saatu tarpeeksi hyvää vakuumia, joten itse pääasia eli moottorin polttovaihe jäi näkemättä :( No eipä siitä paljoa näe kuulema...

Edellisenä päivänä pääsin pistäytymään itse testiasemalla, missä on tällä hetkellä Vinci-moottori euroopan suurimmassa painekammiossa (>6m korkea). Aika uskomaton rakennelma ja systeemi kokonaisuudessaan. Tavoitteena siis simuloida avaruuden olosuhteita tuottamalla painekammioon about 60 mbarin vakuumi. Sen nyt vielä jotenkin käsittäisi jos tuollaiseen pienen omakotitalon kokoisen tilaan imetään reilu 15 kertaa pienempi paine kuin ulkoilmassa. Mutta kun moottorin polttovaiheessa nestevety+nestehappimassavirrat voi olla yhteensä päälle 40 kg/s. Eli sekunnissa palavasta 40 kilosta tavaraa tulee varsin ISO tilavuus KUUMIA palokaasuja, joiden tilavuus on vielä sen viisitoista kertaa normaali ilmakehää suurempi vakuumin takia. Joten jokainen voi omassa päässä yrittää pohtia millainen "imuri" pitää olla, että tuo määrä imetään pois "talosta" jotta vakuumi säilyy. Niin ja moottoria voi ajaa päälle 10min... Tankkiautoilla roudataan esim. nestevedyt ja -hapet. Halapoo hommoo. Niin ja eipä noita kuumia palokaasuja voi noin vaan pellolle päästää, joten jäähdytykseen on käytössä 6000 kuution kylmävesisäiliö.

Mutta lomille päästyäni ajoin Kölniin, missä tsekkasin mm. joulumarkkinat, Saksan suurimman katedraalin (Kölner Dom), Suklaamuseon ja Saksan Urheilu- ja Olympiamuseon. Iltapäivästä kävin vielä ihmettelemässä Bonnin nähtävyyksiä. Kävin esim. kirkossa jossa muuan Beethoven oli pimputellut urkuja kymmenen vuotiaana aamukuuden jumalanpalveluksessa. Yöksi ajoin Koblenziin, jonka päänähtävyydet (mm. Rein ja Mosel-jokien risteyskohdan eli Deutsches Eckin) kävin läpi seuraavana aamuna ennen Suomeen lentoa.

Ja Pendolino Treelta Jyväskylään oli taas myöhässä niin kuin on ollut joka ainoa kerta kun Suomeen olen tullut käymään. Paluumatkalla meninkin bussilla.

Suomeen...

2007-12-19T12:36:00.000+02:00

Lähdin siis aamukuuden maissa kämpiltä köröttelemään kohti Weimaria. Weimar on UNESCO-kohde, mikä ei ole ihme, kun kaupungissa on asunut/työskennellyt mm. Goethe, Schiller, Johann Sebastian Bach, Wieland, Liszt, Nietzsche, jne. Fürstengruftissa näin mm. Goethen ja Schillerin hauta-arkut ja kävinpä lopuksi tutustumassa Goethen asuintaloon. Weimarista ajoin läheiselle Buchenwaldin keskitysleirille (sivut). Vaikka suurin osa rakennuksista oli tuhoutunut jenkkien pommituksissa niin kyllä idea selvisi. Näin mm. krematorion uunit, koukkuja joihin ihmisiä kuristettiin, kärry jolla ruumita kuskatttiin poltettavaksi ja alueen historiasta oli varsin kattavat selvitykset karmaisevine kuvineen näyttelyssä. Tosin suht kaikki data on saksaksi...jonka tavaamiseen puutuu. Ko. leiri keskittyi enemmän aseteollisuuden tuotantoon kuin itse ihmisten lahtaamiseen, mutta kyllä silti vajaa 60 000 tapettiin. Mäen rinteeseen pystytetty ISO muistomerkki näkyi kymmenien kilometrien päähän.

Buchenwaldista ajoin Erfurtiin, jota ehdin ihmettelemään pari tuntia. Ihan mukavan oloinen city. Sitten köröttelinkin Sondershauseniin ja heitin lyhyen verkan. Samaan huoneeseen tuli Bochumista Olaf Krüger, joka olikin mukavaa seuraa. Olaf on muuten tosi urheilullinen, mutta ei treenaa juoksua ollenkaan. Silti hän oli ottanut tavoitteekseen juosta maratonin tänä vuonna jokaisessa osavaltiossa... eli 16 maratonia 12 kk:ssa. No tahtihan osoittautui liian kovaksi juoksua treenaamattomalle ja sen verran piti keventää, että juostuksi tuli 8 puolikasta ja 8 maraa, mutta kaikki osavaltiot kaveri sai kasaan.

Lauantai-aamuna kisapaikalle ja säätämisen jälkeen päästiin hissille ja muutaman minuutin reissu pilkkopimeässä hissillä 700m alas suolakaivokseen. Alhaalla tuntui olevan tuskastuttavan kuuma ja työntekijä kommentoi, että tässä kohtaa on aina vakiona +36'C. Siinä vaiheessa pisti hieman mietityttämään, että mitenhän tässä käy. No itse kisassa eka kierros tietty liian kovaa ja sitten pari seuraavaa kierrosta ihmetellen. Viimeinen tuskan kierros olikin sitten kramppien takia sitten varsin ikävää hommaa, etenkin alamäissä. Toisaalta positiivisia ajatuksia sai revittyä ohitettavista miettimällä, että heillä on vielä tuskan kierros edessä päin :) Kaipa kisaa voi verrata vuorijuoksuun, sen verran nousumetrejä on, mutta toisaalta samat metrit juostaan alaspäinkin. Matkan voi siis jakaa kahteen puolikkaaseen, joista toisessa noustiin 1240m ja toisessa laskeuduttiin saman verran. No samanlaisia lämpötiloja tuskin kovin monessa vuorijuoksussa on. Mutta suosittelen ehdottomasti, jos haluaa kokeilla jotain aivan muuta kuin tasaisen katumaratonin nylkkäämistä.

Kisan jälkeen Halleen yöksi ja aamulla tsekkasin Hallen nähtävyydet ja viihdyin varsin kauan Beatles-museossa. Hallesta siirryin ihmettelemään Leipzigin nähtävyyksiä ja joulumarkkinoita. Kävin Stasi-museossa katsomassa Stasin vakoilumenetelmiä ja esillä oli paljon esim. erilaisia kirjeiden avauslaitteita, salakuuntelu/kuvaussysteemejä jne. Aika karua meininkiä, ei voi muuta sanoa.

Leipzigistä yöksi Dresdeniin ja seuraavan päivän vietin kokonaan "kävellen" (siis ibuprofeiinin voimalla) ympäri kaupunkia. Dresden onkin hieno kaupunki turistin näkökulmasta eli näkemistä riittää...niin paljon ettei edes tänne jaksa listata. Ennen pois lähtöä yritin päästä läpinäkyvään autotehtaaseen eli missä valmistavat WV:n Phaetonia lasiseinien takana (katsokaa linkistä idea), mutta tällä kertaa ei onnistunut :( Ja sitten pitkä ajomatka kämpille ja matkan varrelta hieman tummaa olutta :D

Tännekin on tullut kylmä. Pakkasta on pahimmillaan -5'C ja kylläpä vaan paleltaa niin pirusti...

Mutta tänään aloitan joululomat ja illalla juhlitaan asuntolassa pikkujouluja. Huomenna tavoitteena nähdä Köln ja Bonn. Perjantaina sitten Koblenz ennen Ryanin lentoa Suomeen.

Hyvät joulut kaikille!

Jalat paskana

2007-12-11T14:05:00.000+02:00

Pidennetty viikonloppureissu takana. Pääsyy reissulle oli Sparkassen-Untertagemarathon Sondershausenissa. Kisan lisäksi piipahdin Weimarissa, Buchenwaldin keskitysleirillä, Erfurtissa, Hallessa, Leipzigissa ja Dresdenissä.

Kun mies ei ole päässyt treenailemaan niin näyttää jäävän liikaa aikaa hölmöilyyn tai ns. elämysurheiluun. Lyhyesti sanottuna, maraton 700m maanpinnan alla suolakaivoksessa, lämpötila nettisivujen mukaan +18-28'C (tosin kun hissillä saavuttiin alas niin tunne oli kuin olisi saunaan astunut ja yksi työntekijä sanoi, että tässä kohtaa on aina vakiona +36'C.). Yllättävän ok olosuhteet kuitenkin juoksemiselle, eikä lämpötila nyt niin pahalle tuntunut kuin olin pelännyt. Kisa juostiin 4x10.5km lenkkinä, korkeuseroa 310m/kierrros eli tarpeeksi. Kierroksella oli pari kunnon pidempää mäkeä, kulmaa arvioituna 20-25 astetta eli "kävely" oli ainoa vaihtoehto. Kovan kivisuolapohjan päällä oleva hiekka sai tossut vielä lipsumaan. Juosta piti pyöräilykypärä päässä ja useissa kohtaa reittiä ei nähnyt mihin jalkansa laittoi, kun valoa ei riittänyt ihan kaikkialle. Mutta Möckmühlissä on tottunut pimeässä juoksemiseen niin ei pimeyskään pahemmin haitannut. Ja kun päälle 1200m kivuttiin niin pitihän aina alaskin tulla ja itsellä ainakin alamäet olivat ne pahimmat. Etureidet täysin tukossa...koeta siinä alamäessä kramppaavilla etureisillä jarrutella. Aikasta hardcoretouhua. Viimeinen kierros olikin huonokuntoiselle puhdasta tuskaa, kun etureidet ja pohkeet kramppaili. Ylä/alamäet ja kuumuus teki tehtävänsä. Litkin nestettä runsaasti, mutta ilmeisesti en edes tarpeeksi kun kertaakaan ei hölskynyt mahassa.

Jotenkin sitä vaan maaliin tuli kinkattua, aika 3.27,07. Tulokset. Keskivauhti siis 4.55/km :) Viimeisellä kiekalla osin kramppien takia 5.28/km....no kyllä se juoksuvauhti oli kuitenkin alle 5min/km, mutta kun oli parit ylämäet hidasteena. Tasaista pätkää oli tosi vähän, pääasiassa joko ylä- tai alamäkeä. Olin kisan 6. ja voitin oman ikäsarjan ja tulihan sieltä jotain pientä krääsää palkinnoksi. Kuuluttaja kuulutti ekan kieroksen jälkeen "meidän suuri suomalainen" ja palkintojen jaossakin kysyi vielä vahvistuksen, että tulenko tosiaan Suomesta. Kisan kokonaisvoittajaksi juoksi muuten 57-vuotias harmaahapsi, aika 3.11. Respect. Reittiennätys lienee 3.07.

Kisan jälkeen olin suolapölyn peitossa ja kun hikeä tuli pyyhittyä naamalta kisan aikana niin suolan seurauksena naama olikin sitten punertava pari päivää. Uskoisin, että normikunnossa ja ilman ongelmia ja ilman edellisen päivän monen tunnin kävelyä olis aika ollut 3.10-3.20 haarukassa. Nyt juoksin pitkän matkaa 3.25 juosseen kaverin kanssa, joka oli juossut Berliinissä 2.54. Mutta joo...turha spekuloida, maaliin pääsy ja elämys oli tavoitteena ja molemmat täyttyivät, joten ollaan sen suhteen tyytyväisiä. Tulipahan tehtyä jotain erilaista.

Jalathan oli jo ennen kisaa varsin oireilevat (levätessä oireet tuli esille ja normikävelykin sattui välillä) ja kisan kramppien avustamana koivet on nyt sen verran finaalissa, että kävely on aikasta helvetillisen hauskaa, kirosana irtoaa melkein joka askeleella. Kolmas päivä kisan jälkeen menossa ja vieläkin on oikeassa pohkeessa joku lihas niin maan perkeleen kireällä. Nuo turistihommat kisan jälkeen onnistui hitaasti kinkkaamalla ja aamulla pääsi liikkeelle, kun terästi monivitamiinipillerin 600 mg ibuprofeiinillä. Niin vain eilenkin kinkkailin Dresdenissä varmaan 15km. Näköjään eteenpäin pääsee hitaastikin, enemmänhän se vaan aikaa ottaa. Glühweinia hörpin puudutukseksi.

Mutta raporttia lisää sitten kun ehtii, nyt painaa perjantainen esitys päälle.

Joulukuuta pukkaa

2007-12-03T11:21:00.000+02:00

Ollut kaiken näköistä systeemiä ja säätöä niin on jääny päivityksetkin tekemättä. Paljon on tapahtunna, mutta tässäpä jotain mitä mieleen tupsahtaa.

Sehän ei ole uutta, että olen hajonnut töihin, mutta nyt on menny pari kertaa harvinaisen paljon yli hilseen. Rheometristä eli ainoasta mittalaitteesta, jota täällä oikeastaan käytän, hajosi lämmityselementit. No viikon tappelun jälkeen (liian pitkä stoori...) selvisi ettei laitteen valmistaja pysty korjaamaan laitetta ainakaan ennen tammikuun loppua eli siis ennen kuin poistun täältä. WTF. Revin jo hiukset pari kertaa päästä, kun näytti siltä että minun mittaukset oli sitten siinä. No päädyin antamaan laitteelle tekohengitystä toisella termostaatilla ja onnistun kikkailemaan edes jotain mittauksia. Tosin hommat ei kun hidastuu entisestään ja on vähän niin ja näin. No jos ei laite toimi niin näytteet on sellaisia ettei niitä oikein onnistu edes mitata ko. laitteella. Näin sitä pitää. Tai ehkä mulla ei ole vain tarpeeksi pokkaa väittää, että onpa muuten helvetin hyviä tuloksia. Tuska tuli kaupan päälle ilmoittamaan, että mun pitäisi pitää esitys siitä mitä on tullut tehtyä ja vieläpä ennen joulua. Jaahas...jotain lätinää pitäis osata suoltaa tästäkin katastrofista. Pisteenä iin päälle kannettava alkoi kaatuilemaan. Mikkisoftan softaa käyttämällä saa näköjään Macinkin sekaisin. Danke schön Bill. Tai no mistä minä tiedän mikä helvetti sitäkin vaivaa, mutta tätäkin tekstiä kirjoittaessa pelkkä tekstieditori kaatui kymmenisen kertaa. Koeta tässä nyt töitä tehdä.

Asuntolasta on lähteny porukkaa ja läksiäisiä on pidetty. Viimeisimmäksi lähti Paul Luxembourgiin ja Abhishek takaisin Intiaan. Uusia naamoja Rotweilista Michael, Sachsenista Alexander ja Nicole, Benjamin Hollanista ja Adelaidesta Justin. Lisäksi mafia eli neljä italiaanoa, joista Michele muutamaa viikkoa muita aiemmin. Pidettiin sitten Italian partyt ja Albertolla oli HIMin ja Nightwishin lisäksi mm. lennä Nykäsen Matti -biisi...Häh? On siinä muuten kaveriporukka eli Alberto Viale (= avenue/bulevardi), Stefania Strada (=tie/katu) ja kolmannen nimi on Silvia Tieni :D

Kävin viikko sitten tsekkaamassa Schwetzingenin Schloss Gartenin ja Mannheimin. Mannheimista siirryin Reinin toiselle puolelle Saxellin Heidille (ex-Mansikkamäki) yökylään Ludwigshafeniin ja tapasinpa samalla toisen Jyväskylän kemistin Ojalan Antin. Heidin koirat saivatkin ikävöimään Elliä...ei olla nähty yli kolmeen kuukauteen :( Heidin opastuksella sitten kierrokselle maailman suurimmalle kemian tehdasalueelle eli BASF:in tehtaille Ludwigshafeniin. Alue kattaa yli 11 neliökilometriä (1038 jaliskenttää), työllistää suoraan ~37000 hlöä (epäsuorasti työllistyvät mukaan lukien >70 000!). Alueella 115km tietä, 211km rautatietä ja 2000km putkea... itseasiassa tuo 2000km kuullostaa varsin pieneltä kun itse omilla silmillä alueen näkee. Valmistavat reilut 8000 eri kemikaalia parissa sadassa tuotantolaitoksessa...ja tutkimustakin taitavat "hieman" tehdä. Antti sanoi, että vuodessa rekrytoidaan sata kemistiä pelkästään eläköitymisen tms poistumien takia, jotta kemistien määrä pysyisi edes vakiona. Rekrytoidaako Suomessa vuodessa edes sataa kemistiä???? Mittakaavat joka suhteessa jotain ihan käsittämättömiä.

Treenattu on aina silloin tällöin, mutta pääsääntöisesti vähän. Pari viikkoa sitten vedin tiistaina radalla 5x2000/400m, torstaina reipas 12km ja lauantaina TV-kovan 10km Bönnigheimerin Stromberglaufissa. Virallisesti mitattu reitti, osallistujia kaikekseen päälle tuhat, mutta eipä tippunut palkintoja. Kisassa +2'C, hieman tuulta, mutta juoksin puolibörjeillä ja kulku oli loppupelissä sen verran rentoa, että jäi mietityttämään että tuleeko sitä kevenneltyä liikaa kisoihin, kun tuntuu yleensä aina äijä olevan niin löysä paska kisoissa. No sunnuntaina vedetty 25km saikin sitten koivet perinteiseen juntturaan. Tyhmyydestä sakotetaan. Ei vaan huvittanut juosta pitkää arkena pimeässä... mutta joo, kuten juna sanoisi niin yhdellä treeniviikolla ei kuuhun päästä. Niin... oli muuten ensimmäinen yli satasen viikko sitten viimeiseen 25 viikkoon. Ei näin. Ludwigshafenista löysin muuten Getränkemarktista itselleni joulukalenterin eli korillisen ennen maistamattomia tummia ja Hefeweizen-oluita...nam.

Niin ja perhana se Suomeen paluukin lähestyy... sen verran peliliikkeitä piti jo sen suhteen tehdä, että varasin helmikuulta Finnlinesin paatilta hytin ja autopaikan. Talvikelissä ei oikein itsekseen ajo Tanskan ja Ruotsin kautta kiinnosta, via Balticasta nyt puhumattakaan. Jouluksi pitäisi tulla sitten totuttelemaan kylmyyteen, täällä kun lähipäivinä lämpötilat on olleet +5-10 'C haarukassa ja vodaa tulee taivaalta powermetallin tahtiin. Heilbronnin joulumarkkinoilla ei kovin jouluiselta tuntunut, kun +10 asteen tihkusateessa Glühweinia litkin. Tosin uskomaton kulutusralli, krääsän määrä, tungos ja jouluvalot on täälläkin se joulun juttu vaikka lunta ei oliskaan. Pääasia että rahaa palaa. Silläkö sen joulumielen sais?

Reise nach Italien

2007-11-12T17:32:00.000+02:00

Liikahdin ensin siis yöjunalla Stuttgartin ja Milanon kautta Firenzeen. Saksassa veturimiesten lakko ei vaikuttanut onneksi minun käyttämiini juniin, mutta Firenzessä museohenkilökunta lakkoili ko. päivänä, joten suunnitelmat meni hieman uusiksi. Ehdin tsekata kuitenkin mm. Duomon, Basilica di San Lorenzon, Opera di Santa Crocen, Ponte Vecchion ja Galleria dell'Accademian, missä oli siis Michelangelon alkuperäinen 500 vuotta vanha ja 5m korkea Daavid-patsas. Palazzo degli Uffizin kuuluisat maalaukset jäi lakon takia tällä kertaa näkemättä. Seuraavana aamuna aamulenkki Arno-joen varressa ja sen jälkeen junalla Roomaan.

Roomassa piti laittaa juoksuksi ja olikin minuuteista kiinni (pitkä tarina...), että sain liput AS Roma - S.S. Lazio matsiin. Lippujen kanssa jatkettiin Päivin kanssa tyytyväisinä junalla Napoliin. Napolihan on törkeän likainen ja siellä on pirusti siirtolaisia, mutta erinomainen pizzeria löydettiin. Btw, pizza keksittiin Napolissa 1700-luvulla. Vanha keskusta eli Spaccanapoli olikin näkemisen arvoinen ja tsekattiin taas liuta kirkkoja. Arkeologiamuseo, missä oli paljon rojua mm. Pompeista, oli myös visiitin arvoinen. Ranta-alueet "tarkistin" 14km aamulenkuralla. Yksi päivä oli varattu Pompeissa ja Herculaneumissa käytiin ja meinasi tulla hieman kiirus, kun piti vielä aamulenkin jälkeen seurata telkusta suoraa lähetystä Venetsian maralta. Useimmat ihmiset käyvät ilm. vain Pompeissa, mutta kannattaa ehdottomasti tsekata myös Herculaneum. Hienoa ne oli nähdä, mutta kyllä Angkor Wat Kamputsean viidakossa on edelleen se numero yksi kohde tällä pallolla, ainakin minun listalla.

Junalla palattiin Roomaan ja siellä lompsittiin ensimmäiseksi Vatikaaniin ja pyhän Pietarin kirkkoon. Aikasta uskomaton rakennus aukioineen! Kirkon jälkeen ohjelmassa mm. Piazza del Popolo, espanjalaiset portaat + muutama kirkko. Aika liuta kirkkoja tuli TAAS nähtyä, mutta pakko myöntää ettei ihan jokaista Rooman 900 kirkosta ennätetty viidessä päivässä tarkistaa. Seuraavana päivänä uudelleen Vatikaaniin ja nähtiin ensin Paavi Benediktus XVI livenä höpisemässä kansalle ja sitten kuluikin useampi tunti Vatikaanin museossa ja ensin sinne jonottaessa. Pakko sanoa, että kyllä oli museo jokaisen 13 pääsymaksueuron väärti. Päällimmäiseksi jäi mieleen tietty Raphaelin huoneet ja Sistinen kappeli, missä mm. Michelangelon Creation ja Last Judgement. Suu auki niitä sai kattella. Illalla vielä Roma-Lazio matsi 1960 Olympia- ja 1987 MM-kisastadiolla. Stadionin kapasiteetti on 82 000 ja näytti että ainoastaan Rooman ja Lazion kannattajien väliset katsomot oli turvallisuussyistä tyhjät, joten porukkaa riitti ja tunnelma sen mukainen. Harmitti tietty, kun Totti ei pelannut :( Peli päättyi 3-2 joten mölyä riitti maalirikkaassa matsissa. Aika paljon eroja oli yleisön rituaaleissa jos vertaa Bundesliigaan. Molemmissa omat hyvät puolensa. Lazion kannattajat seisoivat selät kentälle päin keskisormet pystyssä, kun Roman pelaajat esiteltiin. Olimme siis Lazion katsomossa ja kun Lazio teki maalin niin yleisö "sekosi" ja äijät halailivat toisiaan ja siinä samassa myös minuakin :D YU-kisoja katson mielelläni paikan päällä, mutta kyllä jalismatsit voittaa yu-kisat tunnelmassa sata-yksi. Olin lukenut etukäteen, että jos haluat hankaluuksiin niin mene Roma-Lazio matsiin, mutta meillä ei ollut minkäänlaisia ongelmia! Tosin tällä viikolla on meininki ollut näköjään hieman eri, kun ollut mellakoita ja yksi kannattaja kuoli poliisin "varoituslaukaukseen" eli käytännössä Timo Rautiaismaiseen niskalaukaukseen.

Ihmeteltiin Colosseum ja Roman Forum+Palantine Hill ympäristöineen. Sitten mm. Piazza del Campidoglio + Musei Capitolini, Pantheon, Piazza Navona, Campo de'Fiori, Trevi Fountain jne jne ja väliin aina kirkkoja. Aamulenkit (4x) juoksin Rooman suurimmissa puistossa Villa Borghesessa ja Villa Adassa. Paljon nähtiin ja paljon jäi näkemättä, mutta kaipa Roomaan joskus palataan, kun Päivi varmisti asian vippaamalla kolikon Trevi-lähteeseen. B&B-majoituksen huone oli tällä kertaa erinomainen, mutta aaminen käsitti kaksi leivosta kahvin kera ja tämä siis viitenä aamuna :( Lähtöpäivän aamuna sain vielä muistoksi laitapuolen kulkijalta "turpaan". Lähdin ohittamaan ilman kenkiä ja risaisissa likaisissa vaatteissa laahustanutta kaveria ja satuin juuri nostamaan katseeni kohti häntä ja tästä hän ei ilmeisesti tykännyt ja huitaisi kämmensyrjällä naamaan/niskaan. No onneksi ei edes pahemmin sattunut ja selvisin parin tunnin ihon punoituksella. Monessa paikassa minäkin olen jo naamaani näyttänyt, mutta olipahan eka kerta kuin jotain tälläistä tapahtui. Toisaalta jälkeenpäin olen ajatellut, että olin varsin onnekas, kun mitenkään ei lopulta käynyt. Olisihan kaverilla voinut olla esim. teräase tms... vaarallisempaa näyttää olevan Suomen kouluissa :(

Lauantai-illalla köröttelin yksikseni pikajunalla Milanoon ja saavuin perille, kun AC Milanin matsi oli jo puolessa välissä. Ko. ottelu oli myös suunnitelmissa nähdä, mutta olivat siirtäneet pelipäivää päivällä, joten väliin jäi. Peli päättyi lopulta 0-0. No sunnuntai-aamusta kuudelta ylös ja metrolla kohti juoksukisaa. Päästivät juoksemaan vain ei-kilpasarjassa, joten en saanut virallista aikaa. Kintut olivat hellänä viikon kävelyistä/seisoskeluista, joten lopulta oli hyvä etten tuhlannut rahojani kilpasarjaan. Juoksin 3.5 eurolla puolikkaan ja maalissa sain muovikassin, missä oli about 10-15 euron arvosta pääsponsorin tuotteita. Eli vettä, tuoremehua, kakkua, keksejä, spagettia, kahvia, muistivihko ja 2xhuulirasva. Oma kellotus oli 1.18,49, mutta epäilen ettei tullut juostua ihan täyttä matkaa. Hankala sanoa. Ihan satalasissa ei tullut koko matkaa iskettyä.

Kisan jälkeen menin San Sirolle, missä ihmettelin AC Milanin ja FC Interin -museon sekä osallistuin San Siron kierrokselle, missä pääsin ihmettelemään stadikkaa sisäpuolelta, kävin molempien joukkueiden pukutiloissa ja kuulin mielenkiintoista faktaa stadionista. San Siro on muuten Euroopan kolmanneksi ja Italian suurin stadion (kapasiteetti 85 700) ja joukkueet pelaavat vain matsit siellä. Treenit siis muualla. Suurimmat stadikat on muuten Barcelonassa ja Madridissa ja harmittaa, kun kesällä ei ehtinyt käymään Camp Noulla. Sitten eksyinkin järkyttävän kokoiselle Ippodromi di San Siro (lähes 150 hehtaaria ja pisin rata 2800m), missä oli menossa laukkakisat, siis missä pienikokoiset jockeyt ratsastaa ihan kiihkoissa olevilla hevosilla. Hevoset oli niin täpinöissään, että jockeyilla oli suuria vaikeuksia saada hepat sinne minne halusivat. Muutamat karkasivatkin ja juoksentelivat ympäriinsä kisa-aluetta :) Mutta ihan järjetöntä touhua, ravit vielä joten kuten ymmärrän, mutta laukkakisassa lähtöjen väli oli ehkä about 45min ja itse lähtö kestää 2-3min. Koska rata on niin järkyttävän iso ja hevoset niin kaukana niin niitä näe kunnolla kuin hetken ennen maaliviivaa tai näkee, kun katsoo isolta screeniltä. En ihmettele enää yhtään miksi briteissä/ausseissa naiset keskittyvät laukkakisoissa enemmän naurettaviin hattuihin... pakko kai se jotain tekemistä on oltava :) Krikettikin on monta kertaa jännittävämpää.

Sitten olikin pari päivää tapettavana Milanossa. Tiesin, että Milanossa ei ole pahemmin nähtävää ja harmaa kaupunki on niin kallis ettei siellä pahemmin innosta shoppailla. Tai no, urheilukirjakaupasta ostin pari juoksukirjaa, kun halvalla lähti (mm. kirja Cathy Freemanista). Tsekkasin tietty "pakolliset" Duomon (edestä, takaa, sivuilta, sisältä ja päältä), La Scalan, Galleria Vittorio Emanuele II:n (kyllä, astuin härän palleille!), Castello Sforzescon ja taidemuseo Pinacoteca di Breran, mutta ei noihin kahta päivää saa millään kulumaan. Mietin jo esim. Monzaan lähtöä, mutta kun ei ollut kunnon ideoita mitä siellä tekisi niin jätin väliin. Leonardo da Vincin Last Supper -teosta en päässyt katsomaan. Yritin varata netistä lippua, mutta lokakuussa asiaa tarkistaessani ensimmäiset vapaat ajat löytyi joulukuun puolelta. Nih nih. Keskustaa tuli sitten käveltyä ristiin rastiin aikaa tappaessa ja eksyinpä Ferrari Storeenkin. Ikkunaan oli jo liimattu World Champion 2007 -tarra, sisällä oli kaksi formulaa ja jos olisi ostanut kaksi tavaraa niin olisi saanut ottaa kuvan itsestään Ferrarin ratissa. Seinällä oli ainakin Barrichellon nimmari. Ferrari-kellon olisi saanut 19900 eurolla ja ilmeisesti käytetyn(!) Ferrarin pakoputken 6000 eurolla. Sorry Kauton Pekka ja Öhmanin Leksa, en ostanut teille tuliaisia. Aamulenkuralla tarkistin Milanon pari isointa puistoa uudelleen. Viimeiseksi rucolapizza makoisalla punaviinillä massuun ja yöjunalla aamuksi harmaaseen ja sateiseen Möckmühliin ja toooooosi virkeänä töihin. Siinä se.

Grey and rainy Germany

2007-11-09T11:10:00.000+02:00

Niinh. Pitäis kai se joku elonmerkki tännekin kirjata. Olipa ikävä paluu harmauteen ja sateeseen. Iloa voi repiä vaikka dieselin litrahinnasta, joka oli tänä aamuna 1.32,9€ (EN tankannut). Töissä siis möllötän ja pimeys masentaa. No kaipa ne (juoksu)kelit on paremmat kuin Suomessa jos positiivisesti ajatellaan. Tosin loppuviikoksi odotettavissa myrskyisää tuulta joten paremmasta ei tietoa. Yksi pouta ja suht lämmin päivä olis tilauksessa, jotta sais auton pestyä ja vahattua. Säkkipimeys hankaloittaa juoksentelua aika lailla kun niitä katuvaloja on niin saaaaaatanan vähän. Näyttää, että pidemmät lenkit on tehtävä aamusta, sillä ainakin vielä klo 6.45 tienoilla alkaa tiestöllä nähdä jo ihan ok. Mutta kaunistahan täällä on, silloin kun on valoisaa. Puista on suurin osa lehdistä jo tippunut, mutta vielä on ruskaa jäljellä. Tämä otos työmatkalta eilisaamulta:

Salamanteritkin alkaa olla jo aika kohmeisia 0-5 asteen haarukassa. Tämän kaverin päälle meinasin astua eilen töistä lähtiessä.

Raporttia reissusta tulee jahka jaksan/ehdin siitä jotain raapustaa. Kokonaisuudessaan reissu meni hyvin ja hienoa oli, mitä nyt kerran laitapuolen kulkijalta turpaan sain.

Tanne ne kaikki tiet tulloo

2007-11-02T20:27:00.000+02:00

Rooma kuittaa. Kaik mannoo hyvin, mita nyt muutaman paivan vetta tihuutti Roomassa. Kirjoitan raporttia kunhan reissusta palaan, mutta olipa vaan hienoa kun onnistuin saamaan liput AS Roma - SS Lazio peliin. Rooman suht taydella olympiastadikalla oli MELKOINEN tunnelma/melu (kaipa siella 60- 70 000 naamaa oli), kun maaleja tehtiin lopulta yhteenssa viisi. Huomenna liikahdan sitten junalla Milanoon ittekseni ja vaimo laitetaan koneella kotiin.

Florence/Firenze

2007-10-26T22:39:00.000+02:00

Buonasera, sateisesta Firenzesta. Saksan junalakko ei vaikuttanut lopulta minun juna-aikatauluihin, mutta vastaavasti Italiassa museohenkilokunta lakkoilee, joten jai parit museot tsekkaamatta :( Yojuna sinansa oli kokemus, unen laatu ei parhammaista paasta ja onneksi oli earit mukana etta edes hieman sai nukuttua. Firenzessa lakon takia jai valiin mm. Palazzo Pitti ja Palazzo degli Uffizi, missa olisi ollut esim. Birth of Venus etc. Ihmettelin mita pystyin eli mm. Ponte Vecchio, Duomo, Basilica di San Lorenzo ja Basilica Santa Croce. Onneksi paasin sisaan myos Galleria Dell'Accademiaan, joten paasin nakemaan sen kuuluisan Davidin pippelin :) Eli siis Michelangelon 5m korkean David-patsaan, joka lienee yksi Euroopan kuuluisimmista patsaista ellei se kuuluisin.

Mutta juu... nyt tuutimaan. Aamulla toivottavasti aamulenkki + aamiainen ennen kuin suuntaan Roomaan. Paivi pitais jostain loytaa ja sitten Napoliin. Kelitkin pitaisi parantua...eli aurinkoa ja 20-25'C. Nailla mennaan.

Vaigeeta

2007-10-23T16:22:00.000+02:00

Sattuipa aamulenkillä kummia...tuli nimittäin juoksija vastaan. Olikohan eka kerta 9kk:teen, että näin Möckmühlissä aamulenkillä juoksijan. No klo 7.10 oli vielä pimeää (sen näkee että tiellä pysyy), että en erottanut muuta kuin että nainen tuli vastaan hölkäten ja sukupuolikin selvisi äänestä, kun huomenet kuitattiin.

No sepä siitä. Lounastauolle kävellessä en katsonut kunnolla eteeni, astuin kuoppaan ja nyrjäytin
nilkkani. Saatana. Hieman sitä pakottaa ja aristaa kävellessä. Monen tunnin jaloillaan seisoskelu illan konsertissa ei ole herkkua nilkalle, ei parane pahemmin hyppiä tai on pompittava yhdellä koivella. Symphony X on muuten lämppäri.

On harvinaisen vaikeata päästä juoksemaan kisaa Italiassa (en ole siis kisannut ennen saapasmaassa, joten ei kokemusta). Ensinnäkin kaikki info mitä löytyy on italiaksi ja minun "Buongiorno, Grazie ja Ciao" -sanavarastolla pääseekin tooosi pitkälle. No jos viime vuonna onnistuttiin kisaamaan Laosissa niin luulisi onnistuvan Euroopassakin. Mutta silti ilman Chiaran ja Michelen apua kisan olis voinut jo unohtaa. Nyt harrastetaan säätämistä oikein olan takaa, saa nähdä mikä on lopputulos. Italiaanoille käy ilmoittautuminen vain etukäteen ja tietty vain italiankieliselle lomakkeelle, joka faxataan eli kisapäivänä ei onnistu mikään. Toiseksi maksu pitää tehdä etukäteen ja kappas kun netistä löytyy vain italialaiset tilitiedot... yritän saada Michelen porukat maksamaan ja maksan käteiseillä Michelelle. Lisäksi italiaanot haluavat lääkärin todistuksen, että olen tarpeeksi terve kisaamaan. No soitin Möckmühliin lääkärille tai siis sen sihteerille ja huomenna on toivottavasti todistus kourassa. Sihteeri sanoi, että joudun tietty maksamaan todistuksen itse ja kannattaa ottaa 100 euroa mukaan. Hmmmm...että ihan satukanko maksais? Mikähän siinä niin paljon maksaa? No jos tehdään verikokeita ja sun muita testejä niin maksaa...no jooo vähempikin varmaan riittää. Tosi hieno tilanne. Mulla ei hajua minkälainen sertifikaatti italiaisille pitäisi olla, mutta eiköhän riitä, että lääkäri kirjoittaa että kykenevä juoksemaan + nimi ja leima alle. Saa nähdä millä kielellä lekuri todistuksen suostuu rustaamaan, mutta Chiara lupasi jo tehdä vapaan käännöksen italiaksi, joten eiköhän toimi.

Lääkäriin. Meikäläisellä kun ei yleensä ole tarvetta paljoa lääkäreillä ravata niin nyt sitten pitää mennä ihan vain sen takia jotta sais terveen paperit. Näin. Toivotaan, että huomenna ei ole nilkka niin turpeessa, että normikävely onnistuu.

Lisäjännitystä elämään tuo junalakko eli juuri sopivasti torstaiaamusta perjantaiaamuun on jokin lakko päällä (minun pitäs liikahtaa Stuttgartiin to-illasta), joten nyt ei ole tietoa pääseekö junalla vai ei tai että mikä juna kulkee ja mikä ei. Hienoa.

Mutta nyt kutsuu Dream Theater. Toivottavasti soittavat mahd. monta biisiä Octavariumilta ja Train of Thoughtilta, uusin Systematic Chaos on hieman löysä lätty.

Heading for Italy

2007-10-22T09:44:00.000+02:00

Perjantaina vauhtileikittelyä tai ainakin sen tapaista, jonka jälkeen koipia aristi. Lauantaina aamulenkillä koivet niin kankeat, että pisti pohtimaan olisko parempi jättää kisa väliin. Kävin töissä ~7h ja sain jopa hyödyllistä aikaan. Töistä ostamaan murkinaa Penny Marktiin, minne oli tullut joulusuklaat ja - kalenterit myyntiin. Ei helv... jouluun yli 2kk aikaa. La-illan vaihtoehto olisi ollut lähteä la-illasta muiden mukaan Heilbronniin baariin katsomaan rugby-finaalia. Päätin lopulta lähteä kisaan, joten Heilbronnin sijasta valitsin sunnuntaiherätyksen klo 06.00.

Sunnuntaina ajomatkan satoi vettä, mutta ennen perille pääsyä vesi muuttui rännäksi ja lopulta ensilumeksi! Puolet kisasta juostiin sitten lumisateessa --> loskaa. Schönbuchlauf 25km juostiin 34. kerran Baden-Württembergin ensimmäisessä luonnonpuistossa Schönbuchissa (>15ha). Pitkät lenkit on jäänyt tältä pojalta väliin, joten usko omaan kuntoon oli hieman niin ja näin ja passailin hieman liikaakin, alamäkivoittoinen eka kymppi 37.03, toisella kympillä noustiin ~150m ja aikaa meni 40.43. Jälkiviisaana on helppo sanoa, että 5-15km välin olis voinu runtata kovempaa, mutta pelko oli, että noutaja tulee. Peesasin 13 kilsaan ja sitten sooloilin loppuun. Viimeinen vitonen olikin sitten alamäkivoittoista ja ohitteluista sai lisää intoa. Sijoitus lopulta 16. (osallistujia reilun 800) ja M30 tietty neljäs, joten eipä tarvinnut jäädä palkintoja odottelemaan. Keskivauhti siis ~3.50/km. Tuolle reitille kai ihan ok, ei näillä treeneillä (millä treeneillä) voi paljoa odottaa. Reitti oli mieleen, sillä 25 kilsasta vain about 4km juostiin asfaltilla.

Ja pakko kommentoida: jälki-ilmoittautuneena osallistumismaksu oli 12€ (etukäteen 10€) ja maalissa taas mm. alkoholitonta olutta tarjolla jne jne ja hinta sisälsi mm. jalkaan kiinnitettävän sähköisen ajanottolaitteen. Vertailun vuoksi Suomessa täysin vastaavanlaisen tapahtuman Pirkan hölkän jälki-ilmoittautumistaksa on 45 euroa (etukäteenkin halvimmillaan 32€). Eli Pirkan kilometrihinta on 35% kalliimpi! Ei voi käsittää suomalaisten riistohinnoittelua. Suomalaismentaliteetti kisoissa sekä ylipäätään normaalissa kaupankäynnissä on se, että pyritään maksimoimaan kaupasta revittävä voitto. Kukahan takoisi suomalaisen päähän, että volyymillä tehtäisiin isompi voitto (kumpi on isompi 10x10€ vai 15x7€ ???). Hinnat alemmaksi niin kauppakin kävisi... mutta ei niin ei. Suomalaiset toiminnallaan toivottavat tervetulleeksi ulkomaiset kilpailijat (H&M, Lidl, Biltema jne jne.) ja kauppa käy. Suomalainen kun ostaa sitä enemmän mitä halvempaa, ei väliä onko tarvetta vai ei. Juoksukisojen osalta esim. allekirjoittaneen koivet ovat sellaisesta muotista, että niistä ei ota selvää edes kahta päivää ennen kisaa kestääkö vai ei, saati kahta kuukautta ennen kuten suomalaiset kisajärjestäjät odottavat. Hinnan takia boikottilistalla ovat olleet tähän mennessä mm. HCM ja Kuopiomaraton, mutta voi olla että tämän vuoden jälkeen lista pitenee. Eihän se hölmö ole joka pyytää vaan se joka maksaa.

Paluumatkalla tarkistin Solituden linnan sekä Porsche-museon (btw no entrance fee) Stuttgartissa. Paluumatkalla tuli ajeltua hissukseen eli max 130km/h ja keskikulutus oli 5.0l/100km. Suomessa saan ajaa kyllä rallia, jotta pääsee päälle viiden litran kulutuksiin. Tulee muuten löpökustannuksissa iso ero Suomen ja Saksan välillä, jos keskikulutus on käytännössä täällä about litran kovempi sataselle ja dieselin hinta pyörii täällä jo 1.21-1.26€/l haarukassa (töistä 1.17€). Jyväskylässä maksaa näköjään 20 senttiä vähemmän. Suomessa parempi? - no ei varmasti. Valtio muistaa Suomessa melkein 400 euroa isommalla ajoneuvo+käyttövoimaverolla, joten nih nih, tuolla erolla ostaa ~300 litraa dieseliä. Eli en valita Saksan kallista litrahintaa, sillä täällä maksat todellisesta käytöstä, Suomessa maksat vaikka et ajaisikaan. Missä logiikka?

Eilen illasta katsoin vielä Lord of War -leffan ja miehän tykkäsin. Tulevat pari viikkoa pitääkin vaihteeksi taas sen verran kiirusta, joten voi olla ettei blogi pahemmin päivity. Töiden päälle pitäisi pakkailla/selvitellä/suunnitella jne etc usw... Tiistaina Stuttgart ja kauan odotettu Dream Theater, keskiviikolle mm. Jeanin läksijäiset. Ja kun kelit kylmenee niin Kimmoa paleltaa, joten on lähdettävä etsimään lämpöä eli torstai-illasta hyppään Möckmühlissä junaan (jos veturimiehet ei TAAS lakkoile). Toivottavasti löydän itseni perjantaina Firenzestä. Siitä eteenpäin plan on Firenze -> (Rooma, vaimo mukaan) -> Napoli (Pompeii/Herculaneum + mahd. Vesuvius) -> Rooma+Vatikaani -> Milano ja Milanosta sitten taas yöjunalla kotio. Norminähtävyyksien lisäksi suunnitelmissa nähdä jalispeli ja (yllätys yllätys) juoksukisaan osallistun, jos kintut kestää ja kisapaikalle löydän. Töissä on pari italiaanoa, joten pitää pyytää hieman tulkkausapua. Michele antoikin jo vinkkejä, etenkin Milanoon.

Lähettäkäähän vinkkejä.

Sleepy

2007-10-19T11:43:00.000+02:00

Arno kävi. Hyvä niin. Selvisi hänellekin ongelmakohdat omin silmin. Mailitse kun on hieman vaikea kaikkea selvittää ja kuvailla. Olis pitänyt vaan aikaisemmin nostaa kädet pystyyn ja uskoa ettei nyt onnistu. Tunattiin suunnitelmia loppuvuodelle ja isot oli taas suunnitelmat, mutta tehtiin yksi testi ja taas olis vaihteeksi iso ongelma edessä ennen kuin suunnitelmia päästään edes aloittamaan. No kattellaan josko jotain sille saataisiin tehtyä. Parempi olisi.

Tiistaina kävimme Tuskan kutsumana Heilbronnissa jonkun palkinnonkin voittaneessa italialaisessa Piccolo Mondo ravintolassa. Listasta löytyi varsin eksoottisia vaihtoehtoja ja päädyin kokeilemaan alkupaloiksi miekkakalaa (nam) ja pääruoaksi merikrottia. Molempia tyypitin ensi kertaa. Merikrotin valkea liha ei maistunut ihmeemmältä, mutta varsin namiahan siitä oli saatu kastikkeen kera. Suht sama kun napostelis suomalaista madetta, yhdennäköisyyttäkin löytyy.

Torstaiaamulle veturinkuljettajat ajoittivat sopivasti lakkonsa, joten oli epävarmaa mikä juna kulkee ja mikä ei, joten heitin Arnon kentälle. Oli muuten eka kerta Stuttgartin työmatkaliikenteessä (siis ajoin vain Autobahnia, eli pysyttelin ~10km päässä keskustasta), tietyöt/pienet onnettomuudet/junalakko saivat aikaan sen, että 90km matka kentälle kesti reilun puolitoista tuntia (ja takaisinkin piti ajaa). Paljonkohan olis kestänyt keskustaan? Täällä oppii mitä RUUHKA tarkoittaa, ei auta vaikka Autobahnilla olis 3-4 kaistaa/suunta ja ei ole nopeusrajoituksia. No olipa virkamatka, juu.

Niin ja kuten arvelin niin koivet ei sitten sietäneet viime viikkoa, joten tällä viikolla on sitten lepäilty. Katsoo nyt miten tänään&huomenna kintut reagoi lenkkiin ja päättää sen mukaan kisaako su vai ei. Oikeastaan olis useampi vaihtoehto. Olis ns. paikallinen Pirkan hölkkä luonnonpuistossa, joka kiinnostais kovasti juosta vaikka vain kovana treeninä. Toinen olis lähempänä... olis mäkijuoksukin, mutta on himppu kaukana. No näkee sitten, mikä lie kun koko ajan tuntuu vaan väsyttävän. Ihme kooma päällä. Oktoberfestin jälkeen olen tuutinut 8-9h/yö ja silti tuntuu ettei silmät pysy auki tai ajatus juokse. Nyt oli parina yönä unet about 7h ja kooma vain paheni. Viime yönä leputin kuuppaa taas 9h ja hieman helpotti. Miten jotkut pärjää kuudella tunnilla yö?

Energiaa viikonlopuksi tästä: Godsmack - Speak. Tästä lisää SOiL - Halo ja kaupan päälle vielä Soilwork - Stabbing the Drama.

Kylmä

2007-10-15T10:32:00.001+02:00

Kyllä se kylmyys on eksynyt tännekin. Tänä aamuna sai töihin lähtiessä raapata ensimmäisen kerran kevyen kuuran tuulilasista. Tuli siis varsin sopivaan saumaan hankittua nuo talvikumit alle, eipähän tarvitse jännittää pysyykö tiellä loppuunajetuilla kesäkumeilla. Loppuviikoksi on ennustettu jo ensimmäisiä pakkasasteita eli perjantaille alin lämpötila -1'C. No onneksi päivällä/illasta on vielä puolibörjekelit.

Pitkästä aikaa sain edes jonkinlaisen treeniviikon aikaiseksi. Maanantaina piti lepuuttaa kinttuja sunnuntaisen kisan jäljilta ja treenit jäi kuntopiiriin, mutta kuuteen päivään kertyi 94km sisältäen reippaan kympin ja yhden ratasession. Itseasiassa piti juosta satanen täyteen, mutta kinttujen takia jätin eilisen pitkän pariinkymppiin, jotta tällä viikolla kykenisi edes hieman nylkkäämään. Ja eipä kuuden päivän treenillä kuuhun päästä, mutta on se vaan mukava välillä treenata, kun viikkokilsat on jääneet 30-60km tasolle jo pidemmän aikaa. No kintut oireilee koko ajan, joten veitsenterällä keikutaan edelleen, mutta sehän on allekirjoittaneen normitila. Edellinen satasen viikko on muuten kesäkuun alusta. Ja siitä on aikaa...liian kauan. No nautitaan joka kilsasta mitkä kintut kestää. Stoppi voi tulla tänään tai huomenna.

Gaelle jätti lähtiessään läksiäisviestit jokaisen oveen ja mun ovessa on lukenut isolla PAPA jo viimeiset pari kuukautta. No... siivojatäti rohkaistui sitten viime viikolla kyselemään, että onko minusta tullut ihan oikeasti papa kun oli kuulema huomannut lapun ovessa... hmmm, no ei vaan... Sunnuntaiaamusta olin kokkailemassa Teeküchessä ja samainen romanialaissyntyinen siivoja (siis se sama joka tulee imuroimaan viereistä psykologin huonetta ennen aamuseitsemää...kiitos tästä) alkoi houkuttelemaan jumalanpalvelukseen alakertaan. Aloittavat kuulema aina klo 10... no ihan kun en tietäisi. Kyllä virsienhoilaus kuuluu ihan valitettavan hyvin kämppääni asti, joten saan oman osan "ilosta" ilman että alakertaan raahautuisin.

Juu, tehdäänpä töitä välistä.

Viikon satoa

2007-10-14T13:51:00.000+02:00

Tiistaiaamuna starttasin aamulenkuralle aamuseiskan jälkeen eli heti kun metsässä näkee sen verran että tiellä pysyy. Olin törmätä ilmeisesti villisikaperheeseen (hämärässä/sumussa ei nähnyt kunnolla, mutta ei ainakaan peuroja olleet), mutta tiedä sitten kumpiko osapuoli säikähti enemmän. Molemmilla puolin tietä alkoi metsässä sellainen rytinä että oksat pois. No onneksi tällä kertaa possut juoksivat karkuun, eikä kohti. Iltalenkki samaisessa metsässä meni myös niin myöhään, että pimeässä lopulta nylkkäilin... kummasti muuten rapinat/elukoiden ääntelyt/loikkimiset kuulee selvemmin kun näköhavainnointi vähenee.

Perjantaina hain talvikumit alle, kun kesäkumit oli varsin kaputt. Aiemmin tuli kyseltyä renkaita useammasta liikkeestä ja mun vakiskodapuljusta sain "tosi halvan" tarjouksen koko setistä (renkaat, vanteet + asennus), mutta ilm. tarjouksen antanut kaveri oli tehnyt laskelmassa kardinaalivirheen. Kaveri ei ollut perjantaina itse paikalla eikä mulla ollut "tarjouslappua" todisteena mukana, mutta onneksi tyypit uskoivat sanaani ja lopulta sain paketin siihen hintaan mitä oli luvattu. Hinnaston mukaan pelkät renkaat olisivat makseneet jo 85€ enemmän kuin mitä maksoin koko setistä asennettuna :)

No rengasruljanssin takia tuli kiirus ja ehdin juosta Heilbronnissa kympin Neckarin vartta seuraillen. Minkä takia saksalaisten pitää asfaltoida joka helvetin polku...jalat ei tykkää! Luulis että edes puistoihin vois jättää hieman hiekkatien pätkääkin. Lenkin päälle söin keskustan vakipaikassani paistetut nuudelit kananlihalla. Kassaäijä antoi vahingossa euron liikaa takaisin (hei tämähän on hyvä päivä!). Tuo nuudeliannos on muuten suosikkini, niin yksinkertainen mutta niin HYVÄÄ ja sitä parempi mitä enemmän ituja ja chiliä. Olen syönyt samaisen annoksen varmaan jo kymmenen kertaa ja aina maistuu. Kustantaa 4.5€ ja annoskoko on ainakin tarpeeksi iso eli niin iso keko mitä nyt 22 cm lautasella saa nuudelia pysymään. Joka kerta kun annos tulee eteen niin tulee kirottua, että mitenhän tuo masuun mahtuu, mutta aina on lautanen tyhjentynyt!

Nuudelit massuun ja sitten kiiruhdin Lavatec-areenalle katsomaan Heilbronner Falken - EV Landsberg 2000 välistä 2. Bundesligan jäkismatsia. Kotijoukkue hölmöili jäähyjen kanssa, mutta ihan viihdyttävä peli oli. Vierasjoukkue kavensi muutamaa minuuttia ennen loppua 3:2, joten loppuminuutit olivat varsin jännittäviä, kun Heilbronnerit pelasivat vajaalla. Peli päättyi kotijoukkueen eduksi, kun jäähyboksista ulos tullut pelaaja sai sopivasti kiekon lapaansa ja laukoi tyhjiin 4:2 lukemat. Heilbronnin riveissä pelaa muuten maalivahtina (pe luukkuvahtina) Ilpo Kauhanen Kuopiosta. Kaveri on pelannut viimeiset 9 vuotta Saksassa ja on saanut Saksan kansalaisuuden viime vuonna.

Maanantaina tuleekin Arno tarkistamaan mitä tuhoa olen saanut aikaan.

Joulukin lähestyy, joten tässä lahjavinkki. Tästä tykkää varmasti joka sälli:
http://www.computer-choppers.com/
http://www.computer-choppers.com/gallery-gmbp.htm

Päivän biisit:
Atreyu - The Crimson
Seether - Gasoline

Oktoberfest

2007-10-08T14:38:00.000+02:00

Münchenistä selvittiin. Aikamoinen reissu. Lauantaiaamusta jonotettiin oluttelttaan 8.30 jälkeen ja kun 09.00 ovet aukeni niin tuhatpäinen ihmismassa sai aikamoisen tungoksen aikaan. Ihmisiä liiskautui seiniin, ovenpieliin etc. Siitä selvittiin ja eipä kauaa kuin teltta oli tupaten täynnä kaljaa kittaavaa kansaa. Pääasiassa italialaisia ja ranskalaisia. Keskimmäistä viikonloppua kutsutaankin italialaisviikonlopuksi. Tunnelma on hieno, juomalaulut raikaa tauotta ja maljoja kohotetaan kokoajan (katso kuvat edellisestä postauksesta). Viikonloppuna tungosta eli teltasta ei voi lähteä pois, sillä takaisin ei pääse. Maanantai-illasta oli rennompi meininki (vähemmän turisteja) ja sisään pääsee jonottamatta. Mutta osaa ne muutkin kuin suomalaiset JUODA. Kalja maistuu olipa ikää mittarissa 16, 60+ tai jotain siltä väliltä... no toisaalta maailman suurin olutfestivaali (16 päivää, 6.2 milj kävijää, 6.7 milj litraa olutta) kyseessä niin oluen takiahan sitä paikalle on tultu. Hinnat ihan hirveät, mutta once in your lifetime, ehdottomasti. Mutta jos ei halua liiskautua italiaanojen alle niin arkipäivänä sitten. Ja kannattaa muuten muistaa syödä, pelkkä olut ei ole hyväksi. Kokemusta on.

München on yksi Saksan suosikkicityistäni. Sitä on hankala selittää miksi...se pitää kokea itse. Näkemistä/tekemistä riittää. Tsekkasin mm. München Residenzin + Schatzkammerin, Hofbräuhausin, Deutsches Museumin (suosittelen jos tekniikka vähänkään kiinnostaa, paikka on niin iso että yhdellä kertaa ei voi jaksaa ihmetellä koko museota) plus pääsin vihdoin Olympiastadionille! Vuonna 2004 tulikin ihmeteltyä stadikkaa porttien takaa. Porttivahdille kerrottuani, että tulin ihan Suomesta asti katsomaan suomalaisen Virenin tuplakultastadionia niin äijä tokaisi heti, että "tuttu nimi, mutta äijähän douppasi". Aha. Viddu, etkö sitten muuta keksinyt. No kun ei ole parempaa tietoa Virenistä niin jätinpä siihen. Ois tietty voinu kysellä olisko kaverilla ollut faktaa esim. DDR:n tai Baumannin douppauksista. Muistaakseni '72 kisoissa esim. anaboliset steroidit eivät olleet vielä kiellettyjen listoilla..vai mites se oli? Stadion ei ole mikään ihmeellinen, mutta olympiapuistossa on aina mukava pyöriä. Berliinin olympiastadion on muuten minun suosikki, kyllä se Aatu jotain hyvääkin sai aikaan :)

Olympiapuistossa tuli käytyä myös väliaikaisessa BMW-museossa, kun varsinaista museota rempataan. Kumma kun uuden MB-museon myötä myös BMW ja Prosche rakentavat uusia museoita...eivät vaan ehdi valmistua ennen paluutani :( Keskustassa pyörin ympäriinsä ja tuli tsekattua iso liuta hienoja kirkkojakin (mm. Asam/Frauen/Theatinerkirche ja St. Anna & St. Michael + Alter Peter) sekä kävimme tutustumassa LMU:n tiloihin (Ludwig-Maximilians-Universität). Englischer Garten oli myös mieleen. Kotimatkalla piipahdimme Jeanin kanssa Augsburgissa, josta ei jäänyt ihmeempiä muistikuvia.

Nukuimme teltassa ja kylmyys ei ollut ongelma, mutta känniset meluavat ihmiset sitäkin enemmän. Kai sitä on tullut liian vanhaksi kun ei osaa kunnolla teltassa nukkua. Kaupanpäälle sain ihan helvetillisen nuhan. Onneksi ke 3.10. oli Saksojen yhdistymisen vuosipäivä ja vapaapäivä siis. Revin unta kuulaan 13.5 tunnin edestä. Reissun aikana Ebm Papst kympin kisan M30-sarjavoitosta olivat lähettäneet juomarepun säiliöineen, valokuvan maaliintulosta + tietty Urkunden.

Sunnuntaina kävin juoksemassa Bad Friedrichshallissa Plattenwaldlaufin 10km kisan. Nuha ei ollut etu ja reitti oli harvinaisen tylsä. About puolet kisasta juostiin keskellä isoa peltoaukeamaa ja pisimmällä parin kilsan suoralla tietty vastatuuli. Paska aika, mutta eipä tällä kunnolla paljoa voi odottaa. Oli ylämäkeä jne jne mutta turha selitellä. Olin koko kisan toinen ja voitin oman ikäsarjan, joten mukaan lähti pulloviiniä, Urkunde + pysti:

Kisan jälkeen pistäydyin Neckarsulmissa Deutsches Zweirad- und NSU- Museumissa. Useampi on varmaan havoinnut Lidlin tavaroiden kyljestä, että Lidlin HQ sijaitsee Neckarsulmissa. Parhaiten Neckarsulm tunnetaan tietty Audin tehtaistaan.

Viime viikko oli muuten mukavan lämmin, eli välistä päivällä lämpöä päälle parikymmentä ja aamustakin jopa 15'C, joten lyhkäsillä on saanut lenkillä käydä. Nyt taas viilenee ja yöllä mennään lähelle nollaa. Päivällä heilutaan viidentoista pinnassa.

Parit Wies'n fotot

2007-10-08T14:18:00.001+02:00

Tässä suurin osa meidän tiimistä Marienplatzilla (kaikki muut patonginpurijoita paitsi minä &Warwick vasemmalla):

Viikonloppuna liikaa porukkaa. Vaikka sisällä on tämä meininki

...niin ulkona on koko ajan tälläiset jonot (viikonloppuna turha jonottaa, ei pääse sisään)

Ranskalaisten rituaaleja? (suurin osa julkaisukelvotonta materiaalia) Huomatkaa Jeanin oluella muotoiltu irokeesi.

Toinen ilta. Sama meno.

Normipäivä:

Ein paar Fotos

2007-09-28T09:11:00.000+02:00

Heidelbergistä löytyy monenlaista virkavaltaa:

Futispelissä otin käsivaralta ryhmäkuvan ja mun kuvausaparaatti onkin astetta pätevämpi, sillä se osaa fokusoida automaagisesti olennaiseen (tuo äijä siis tuntematon):

Kun Häiväläisellä on liikaa aikaa töissä niin jälki on tälläistä (kuva muutaman vuoden takaa):

No parempi Frodona kuin Smeagolina. The journey continues...

Welfinalesta Wies'niin

2007-09-27T11:46:00.000+02:00

No niin... tapahtuu ja sattuu taas siihen tahtiin ettei nukkua ehdi, saati blogia päivittää.

Viikonloppuna tiirattiin Stuttgartissa Weltfinalea Gottlieb-Daimler stadikalla. Stadionilla on pidetty yleisurheilun EM-kisat 1986 (Bryggare 110m aitahopea) ja MM-kisat 1993 (Essayah 10km kävelykulta, Kononen 50km kävelyhopea sekä Kinnusen keppihopea) ja nyt toista kertaa IAAF:n kauden päätösfinaali. Mukavat kisat kaikin puolin (katsojia yhteensä kahtena päivänä ~50 000), vaikka hieman jäi maku että kaudesta väsyneet urheilijat tulivat hakemaan vain rahat pois. Parhaimmat kestoesitykset oli mielestäni miesten esteissä, missä Koechin veto ei ihan yltänyt 8min alitukseen ja naisten 3000m missä Defar piti vauhtia yllä alusta maaliin juosten uuden CR:n. Tietty Soi yllätti viemällä sekä kolmosen että vitosen, Buster ainoa valkoihoinen. Naisten vitosella vain 6 juoksijaa ja äijien vitosella hölkättiin esim. eka kilsa 2.58. Harmitti kun esim. kumpikaan Bekele ei tullut juoksemaan. Mieleen jäi Pitkämäen keppivoitto, puolalaisen voitto jenkkien nenien edestä nelisatasten aidoissa ja Powellin 9.83, joka on nopein satanen mitä Saksassa on koskaan juostu. Sekä tietty Norjan kaveri, Jaysuma SAIDY NDURE, joka pisteli satasella toiseksi (10.06) ja voitti kakssatasen ajalla 19.89! Aikalailla on ex-Gambian poika kehittynyt, kun viime kaudelta tilastoissa on lukemat 10.27/20.47. Urheilijoita sattui majoittumaan viereisessä hotellissa, joten tuli bongattua muutamia nimiä. Aamulenkillä olin bongaavinani Busterin. Aamiaista naamaan kiskoessa seurattiin kun esim. Baala veteli aukaisuja kadulla.

Sunnuntaina käytiin myös uudessa MB-museossa ja olipas hieno paikka. Jo itse rakennus on näkemisen arvoinen ja sehän sijaitsee GD-stadionin ja Mersun pääkonttorin/tehtaiden vieressä. Suosittelen. Useamman kerran olen formula-autoa vierestä tiirannut, mutta nyt näin ensi kertaa Häkkisen formulan konetilaan, kun katteet oli nostettu pois. Stuttgartissa on myös Porschen pääkonttori/tehtaat/museo ja sielläkin pitäisi joskus visitoida.

Maanantaina käytiin Heidelbergissä. Ihmeteltiin vanhaa kaupunkia ja tietty pakollisena Heidelbergin linna sekä käytiin ihastelemassa maisemia Königstuhlilta. Viinaliikkeestä lähti mukaan 15 vuotiasta Tamdhu-viskiä. Nam. Tiistaina Ludwigsburgiin ja delegaatio laitettiin kierrokselle Residenziin ja itse kävin odotellessa tarkastamassa herttuan metsästysmajan (Favoriten linna). Sitten olikin aika heittää suomidelegaatio kentälle.

Keskiviikkona töistä uudelleen Ludwigsburgin kautta Stuttgartiin ja Gottlieb-Daimler stadikalle. Vuorossa oli VfB Stuttgart - VfL Bochum Bundesliigamatsi ja me mentiin tietty faniblokkiin ja siellähän olikin Atmosfääriä kerrakseen. Porukkaa oli 34000 (aika vähänlaisesti kuulema...Weltfinalessa ehkä nipin napin yli 25 000/Su) ja tunnelma verrattuna esim. Weltfinaleen oli log-asteikon pari pykälää parempi. Pelin seuraaminen oli välillä vaikeaa, kun meteli ja rytinä oli sitä luokkaa, mutta olipahan erityisen hieno kokemus, kurkku vieläkin hieman hellänä. Videoklippejä tuli iso liuta, mutta alla yksi VfB:n maalin jälkeen.

Huomenna Müncheniin ja mm. Wies'niin eli tutummin Oktoberfesteille, joten blogipäivityksiä ei ole vähän aikaan tiedossa. Kelit on öisin jo suht vilpoisia, majoituksesta ei ole vielä tietoa, mutta korvessa asti on leirintäalue, jonne voitaneen mennä jos ei muuta löydy. Ohjelmassa lienee ehkä parit oluet, mutta tavoitteena olis nähdä mm. Deutsches Museum, Residenz ja Olympiapuiston BMW-näyttely, kun BMW-museo on kiinni remontin takia... No saas nähdä miten käy, vähän liian monta ranskalaista on lähdössä mukaan näin niin kun suomipojan näkökulmasta.

Krapula

2007-09-20T16:00:00.000+02:00

Näin. Eilen pidettiin Janin ja Warwickin läksiäisiä ja pojille maistui tequila/olut kohtuumäärissä ja pientä dagen efteriä oli havaittavissa...ainakin kyytiin oli halukkaita tänä aamuna :D Ja ettei vedetä vääriä johtopäätöksiä siellä piuhan toisessa päässä niin minähän en siis koskenut tequilaan ja kävin aamuseiskalta raikkaassa kolmen asteen lämmössä puolen tunnin aamulenkuralla.

No niin...mutta siis mistä piti kirjoittaa oli se, että Jean tökkäsi ranskankieliseen Wikipediaan krapula-sanan (Gueule de bois) ja mitä löytyy. Katso tästä. Kyllähän suomalaisille viina maistuu, mutta minkä helv... takia ranskankieliseen sanakirjaan on krapula-sanan kohdalle laitettu kuva sammuneesta suomalaisesta miehestä Tampereella? Jos klikkaatte kuvaa niin kuvan nimi on Sammunut_suomalainen_tampereella.jpg. Vastaavalla suomenkielisellä (tai minkään muun kielisellä) sivulla ei ole fotoa...

Huomenna pitäisi sitten hypätä turistioppaan housuihin, kun Suomesta saapuu delegaatio. Viikonlopun ohjelmassa mm. IAAF:n Weltfinale Stuttgartissa ja MB-museo. Maanantaina jos vihdoinkin pääsis ihastelemaan Heidelbergiä. Loput päätetään tilanteen mukaan. Ok kelit tiedossa, mutta ennusteet on olleet aina syvältä.

Niin ja se bemari. Eniten ärsytti vaihteisto, etenkin alaspäin pykältäessä. Ei ihme jos joku haluaa automaatin tuon jälkeen. Hirveä. Jos vertaan omaan koslaan niin parasta bemarissa oli äänieristys/rengasmelu, jämäkkyys ja takavetoisuus. Skodan heikkoutena mainitaan useimmiten rengasmelu ja kyllähän saksalainen osaa eristää. BMW:llä sai olla 180-200 lasissa ilman että olisi häirinnyt musiikinkuuntelua. No Suomessa ongelma lienee käytännössä pienempi alempien nopeuksien takia (tosin Suomen tienpinnat on jotain muuta kuin tasaisia), mutta kyllä silti bemariin verrattuna Octavia Elegance on äänekäs. Ja kuitenkin Elegance on huomattavasti esim. Ambientea hiljaisempi. Pientä kehitettävää Tsekin pojilla on...tosin luulis että saksalaisomistajalla (WV) olis tästä tietoa. Bemari oli jämäkän oloinen eli tuntuma tiehen tosi hyvä (en väitä että Skodassa se olisi huono), mutta bemarissa tuntuma oli ehkä vieläkin parempi. No auto oli tietty pienempi ja takavetoisuus saattoi hieman vaikuttaa tuntumaan.

Takaveto tuntui tietty paremmalta ja vaikka BMW:ssä oli vain pari heppaa Skodaa enemmän niin 0-100km/h kiihtyvyys oli bemarilla 0.7s parempi ja kyllähän tuon eron takamuksessa tuntee. Toisaalta koneen pirteys johtaa herkästi siihen, että poljinta tulee poljettua reippaammin ja auton ruokahalu kasvaa...joten tiedä sitten onko se aina positiivinen asia? Etenkin kun täällä dieselin hinta pyörii jo 1.22€/l tuntumassa! No onneksi työpaikalta on saanut toistaiseksi menovettä 1.12 rahalla per litra.

Tehopyörityksessä Atreyu

2007-09-19T11:40:00.000+02:00

Launtaina hain Skodan pois korjauksesta. Eivät soittaneet mulle tietty, itse piti soittaa (pe klo 17 jälkeen), että oiskohan valmista. Paikalla la vain pari liimalettiä (nortti huulessa liikkeen sisällä), jotka eivät perinteisesti tuntuneet tietävän mistään mitään, mutta aikansa etsimällä löysivät avaimeni ja sain auton itselle. Kaiken piti olla valmiina. Näin. Lommo korjattu, mutta takakontin päällevedettävän peitteen lukitussysteemiä eivät olleet korjanneet vaikka niin piti. Eberspächeristä pyysin tarjouksen asennettuna, mutta liimaleteillä ei tietoa. No on ilmeisesti liikaa pyydetty jos onnistuisi useamman asian tekeminen yhdellä kertaa.

Kärryn saatuani ajoin suoraan Stuttgartiin Abishekin (siis tämä uusi intialainen) ja Warwickin kanssa. Pyörittiin kaupungilla viitisen tuntia ennen kuin mentiin Stuttgartin Zuffenhauseniin kisailemaan. Warwickilta petti polvi 4km:n jälkeen, mutta ei antanut ylpeys periksi ja äijä raahautui maaliin juuri alle 50 minuutin.

Reitti oli juuri mitä etsin eli metsässä ja vaihtelevaa hiekkatietä. Koska edellisen viikonloppuna maksimivauhti asfalttikympillä oli 37.50 niin lähdin hieman liian varovasti liikkeelle (siis kävelty ~5h kaupungilla alle) ja yllätyin itsekin kun mitään pahoja jalkojen puutumista tai mahapistosta ei tullut ja lopussa sain kiristettyä. Loppuaika 36.21 ja jäi hieman harmittamaan kun en ehtinyt juosta kärkeä kiinni, jäin neljänneksi ja ilman palkintoa. Eli jos olisin rohkeasti lähtenyt kärkiporukan peesiin niin aika olisi ollut 36 minuutin pintaan. Reitti ei kuitenkaan ollut mikään tasainen. Mutta viikko sitten kisa oli kovempaa juoksua lähes 3kk tauon jälkeen, joten oisko se himpun aukaissut paikkoja ja nyt meni sitten sen takiakin paremmin.

Ei ole oikein viime aikoina ehtinyt kunnolla tuutimaan ja sunnuntaina tuli kiskottua unta kuuppaan vaivaisen 12.5h edestä. Iltapäivästä nylkkäsin reilun 20'C kelissä parikymppiä ja huomaa että kestävyys on kuralla, kun lopussa oli puhti poissa. No suurimmat viikkokilsat 3kk:teen taitaa olla 60km, joten eipä voi paljoa odottaa. No se nylkätään mitä ehtii ja koivet sietää.

Atreyun uusimman (Lead Sails Paper Anchor) olen ehtinyt kuuntelemaan läpi about 15 kertaa ja on muuten PERKELEEN PÄTEVÄÄ MEININKIÄ. Ensimmäisillä kuuntelukerroilla ihmettelin että mikäs pirun 3 Doors Downin levy tuli hankittua, mutta nyt iskee kyllä koko plätty kuin koivuhalko. Joka kerralla joka biisi kuullostaa aina vaan paremmalta! Becoming THe Bull videon voi tiirata kotisivun Media-valikon takaa. Hieman on pojjaat rauhoittuneet (=vähemmän "huutamista" :D) viime vuotisesta A Death-Grip on Yesterday-plätystä (joka myös seeehr guut). Helenakin saattais jo tykätä uusimmasta... Sitä edellinen The Curse on kyllä klassikko. Muita normia ahkerammassa pyörityksessä viime aikoina mm. Amorphis, Audioslave, Creed, Godsmack, Soil... niin ja tietty Dream Theater, jota tulee pyöritettyä jatkossa varmaan entistäkin enemmän, kun ihan vaan BTW mulla on tiketti ensi kuun keikalle!

B(ayerische) M(otoren) W(erke)

2007-09-10T13:30:00.000+02:00

Perjantaina töissä lähemmäs kahdeksaa ja kämpille päästyäni hajosin, kun selvisi ettei prkl mikään kanava näytä Zürichin Weltklassea. On satelliitit ja pelit (= mm. 14" matkatv) ja kerrankin kun jotain haluaisi töllöstä katsoa niin ei stanan satavarmasti onnistu. Eurosport näytti tennispallon huitomista (viime vuonna Weltklasse näytettiin parillakin kanavalla) ja muut urheilukanavat mm. potkupalloa. Ei näin.

Lauantaina homehduin töissä 7h, joten eipä ihmeitä tapahtunut. Pikkuverkat heitin illasta ja päätin lähteä kisoihin. Hah, kyllä! Voitin keväällä juoksukisasta ilmaisen osallistumisen tänne niin eipä viittinyt väliinkään jättää. Jalat ei kestä kunnolla treenaamista, mutta ajattelin että eipä tässä konkurssissa tunnu jos jalat menee alta.

Sunnuntaina kuuden jälkeen ylös ja Warwickin kanssa kisapaikalle. Kintut kesti ok, aika 37.50 eli about marakyytiä. Normitreenissäkin juoksen kovempaa kuin eilen pääsin (sykkeen perusteella suht maksimia, avg 182), mutta kun ei ole kolmeen kuukauteen juossut niin eipä paljon kannattanut odottaa. Kolmeen kuukauteen eli 10.6. jälkeen alla hieman perusnylkkyä ja oisko reilun kilsan verran kovempaa kuin 4min/km juoksua. Jalat puutui tietty, mutta ei se nyt niin puhdasta tuskaa ollut kuin oletin. Ehkä maltoin juosta tarpeeksi rauhallisesti alussa. Sinänsä oli hieno tunne kun saattoi iloita vain siitä, että jalat kesti ja pääsi maaliin. Nyt tosin jalat on varmaan enemmän tukossa kuin normaalisti puolikkaan jälkeen. Yleensä kun on muka "kunnossa" niin asettaa kovat tavoitteet ja sitten kun ei tavoiteaika alitukaan niin hieman masentaa (=vit...taa). Nyt ns. kaikki oli plussaa eikä tarvinnut pettyä kun ei ollut odotuksia.

Kannatti siis ehdottomasti mennä, kun itse kisa ei maksanut mitään ja oli oma chip. Sain teknisen t-paidan, mitalin, starttikassin missä juomia, hierontaöljyä ja Sebamed-näytteitä ja tietty hyvät tarjoilut maalissa. Tunnelma oli hieno. Voitin M30-sarjan :D ja odottelin palkintoa Warwickin kanssa jonkun aikaa, mutta en tiedä jakoivatko sitten ikäsarjoille palkintoja kympillä ollenkaan. Ei jaksettu enää odottaa. Tuskin kovin kummoista olis saanut, ehkä vain Urkundet. Ei voi tietää. Kisan jälkeen käytiin Warwickin kanssa tsekkaamassa Stuppacher Madonna, Bad Mergentheimin linna (2) ulkoapäin sekä Weikersheimin linna (2) ja puisto ennen kämpille paluuta. Umleitungeja (kiertoteitä) oli taas enemmän kuin laki sallii ja Bad Mergentheimissä tuli pariskunta pyytämään apua kun eivät olleet tunnissa löytäneet oikeaa tietä ulos kaupungista. Pohjoisen poika johdatti turistit oikealle tielle ja eipä tuosta lisävaivaa tullut kun samaan suuntaan oltiin itsekin menossa. Voiskohan tuolla navilla pistää rahoiksi auttamalla eksyneitä turisteja?

Tänään vein auton korjaukseen ja sainkin Bayeriläisen moottoritehtaan tuotoksen 118d lainaan eli suht samantehoinen diesel kuin Skodassa (2l kone, pari hevosta enemmän), mutta olisko hieman ärhäkämpi kun ei ole farmari ja on varmaan himpun kevyempi. Sinänsä ihan namia päästä ajamaan bemarilla bemarin kotimaalla…tuli ihan rivakasti ajettua töihin, kun sopivasti Autobahnilla ei ole nopeusrajoituksia :) Ja silti muuten porukkaa ajoi ohi, ei 200-210 km/h tappinopeus riitä täällä...

Hieman jämäkämmän oloinen bemukka on kuin Skoda, mutta toisaalta myös pirun kankea peli ensituntumalta. Polkimia saa oikein runtata jotta homma toimii. Käy varmaan yhden jalan kyykkytreenistä jos ruuhkassa joutuu tuota kytkintä pumppaamaan ja jarrukin tuntui kuin tehostin olis pois päältä. Vaihteita eteen kuusi kuten Skodassa. Skodassa tosin vaihteiden vaihto onnistuu sormilla hipaisemalla mutta bemarin laatikkoa saa käskeä voimalla jotta keppi osuu oikeaan vaihteeseen. Uusi 2.0 TDI Combi Eleg. on Saksassa pyöreästi tonnin kalliimpi kuin uusi BMW 118d HB perusvarusteluineen, joten eipä tarvii kuin ottaa kuin alut lisävarusteena niin suht saman maksaa. Nooh... kommentteja lisää jahka ennätän hieman pörräämään.

Hrrrrr....

2007-09-06T11:27:00.000+02:00

Aamulla pyörähti auton mittariin jo 40tkm. Huh huh.

Nyt on muutkin alkaneet valitella töissä, että jopas on kylmä. Eli vika ei ole mun päässä.

Kaivoin Työturvallisuuskeskuksen sivuilta seuraavaa dataa:

Lämpöolot koostuvat ilman lämpötilan, kosteuden ja virtausnopeuden sekä ympäröivien pintojen lämpötilojen yhteisvaikutuksesta.

Ihmisen elimistö toimii parhaiten silloin, kun se luovuttaa lämpöä yhtä paljon kuin tuottaa. Lämpötasapainoon vaikuttavat yksilölliset ominaisuudet, liikunta ja työ sekä lämmönhukka, joka määräytyy vaatetuksen sekä ympäristön lämpötilan, tuulen ja kosteuden mukaan.

Lainsäädännössä ei ole asetettu raja-arvoja työhuoneen ilman lämpötilalle. Työpaikan tavoiteltavat lämpötila-alueet ovat normaalioloissa (poikkeuksena hellekaudet) seuraavat:

Paikallaan olo	21–25 °C
Kevyt istumatyö	21–23 °C
Kevyt työ	19–23 °C
Keskiraskas työ	17–21 °C
Raskas työ	12–17 °C

No mun hommat ei paljoa kevyemmät vois olla eli lämpöä pitäisi olla 21-25'C haarukassa. No parilla lämpömittarilla totesin tilanteen: oma huone 18 'C, käytävä 17'C ja labrassa 15,5'C (+ ilmastoinnin puhallus!)

Näin. Tai no "lämmintähän" täällä on. On mm. kaksikerroslasit ikkunoissa, on patterit jotka ei toimi. Australiassa oli vain yksikerroslasit, ei pääsääntöisesti pattereita ja ulko-ovien alalaidassa oli parin sentin raot ja torakat juoksi vapaasti molempiin suuntiin. Aamulla peitonalta herätessä huonelämpötila saattoi olla ~12-13'C, suihkussa riitti lämmintä vettä ehkä kahdelle ensimmäiselle. En ole varmaan ikinä odottanut niin innolla töihin pääsyä, kun silloin sentään töissä oli lämmin.

Ilouutinen

2007-09-05T14:33:00.000+02:00

Puhelin. Ilosanoma. Auto. Korjaus. Ensi maanantaina. Kestää arviolta 4-5 päivää. Jawohl. Saan vakuutusyhtiön piikkiin menopelin siksi aikaa. Hienoa jos sais vaikka koppi-Roomsterin "koeajettavaksi", mutta minun tapauksessa antavat satavarmasti 1.2l Fabian jos sitäkään. Kolarista meni vaivaiset 32 päivää ennen kuin sain edes tiedon korjausajankohdasta. Kyllä se saksalainen on tehokas. En jaksa edes laskea montako puhelua olen jo asian tiimoilta soittanut. Jotenkin on vaan sellainen hytinä ahterissa, että vielä ensi viikon perjantaina mulla ei ole korjattua autoa alla. Pidetään peukkuja.

Paleltaa

2007-09-05T13:36:00.000+02:00

Perhana, että täällä paleltaa. Pitäs varmaan lihottaa itsensä niin isoksi että farttauskin hiottas. Helpottaiskohan? Epäilen. Päivälämpötilat huitelee 10-13 asteen hujakoilla ja vesisade ei lämmitä yhtään. Yöllä lämpötila laskee jo viiteen asteeseen. Okay, kai ihan normaalia, mutta täällähän on ilmeisesti vielä KESÄ eikä patterit toimi. Ei töissä eikä kämpillä. Labrassa kaupan päälle ilmastointi puhaltaa niin että letti heiluu. Hrrrr... Ainut paikka missä on lämmintä on ruokala. Ranskalaiset vain vithuilee, että miten voi suomalaista paleltaa, mutta minkäs minä voin jos pintaverenkiertoni on perseestä. BTW, kuukauden päästä ollaan menossa telttailemaan Müncheniin. Henki lähtee...siis kylmyyden takia, ei oluesta. Tosin telttapaikasta ei varmuutta. Riskillä mennään.

Lauantaina ajoin Stuttgartin eteläpuolelle Reutlingeniin. Ei mitään ihmeellistä. Sieltä ihmettelemään Lichtensteinin linnaa (kuvia). Oma otos:

Kerrankin oli äijä oikeassa paikassa oikeaan aikaan, sillä linnalla (rakennettu 1. kerran 1200 luvulla) vietettiin häitä sekä 1800-luvulla linnan uudelleenrakennuttaneen herttuan jälkipolvesta löytyvän Wilhelm Albert von Urach -herttuan 50 vuotispäiviä. Pääsymaksun maksettuani täti tökkäs kouraan earit. Häh? No linnaan pääsyä odotellessa porukka alkoi laukoa kanuunalla! Kymmenkunta laakia täräyttivät ja varsin jämerältä tuntui paineaalto 15m päässä. Mukavia videoklippejä tuli talteen. Olihan se hieman eri meininkiä kuin kuukausi sitten nähty katapultin laukaisu. Itse linna oli hieno niin ulkoa kuin sisältäkin. Empfehlenswert! Alla laakista kuva ja viestin lopussa yksi klippi, jonka koko on about 80MB.

Linnalta ajoin katsomaan Hohenzollern-linnaa, mutta se oli prkl kiinni. Kartta käteen ja plänbeenä ajoin Tübingenin pohjoispuolelle ihmettelemään Bebenhausenin linnaa ja luostaria. Luostarin olis voinu skipata, mutta mistäs näistä etukäteen tietää? Linna (="metsästysmaja") oli vastaavasti hieno. Kierroksen opas oli vain sellainen moottoriturpa että ihan kaikkea ei ehtinyt ymmärtämään. Vuosilukujakin tuli sellaisella tahdilla ettei niitä aina ehtinyt käännellä. Kuka helvetti on muuten keksinyt että numerot pitää sanoa sikinsokin (esim. 1864 = yksi-tuhat-kahdeksan -sataa-neljä-ja-kuusikymmentä)? No tosin ranska taitaa olla vielä järjettömämpi, sitä kun yrittää tavata niin pitää olla myös laskuoppi hallussa, kun 80 on "neljä-kaksikymppistä" tahi 90 on "neljä-kaksikymmentä-kymmenen". Heleppoo.

Babenhausenista palasin Tübingeniin, missä ehdin pyöriä parisen tuntia ennen kuin kävin vielä lenkillä. Tosin jalat on niin paskana kuin vain olla voi. Molemmat sääret ja muutamat pohkeiden lihakset ovat ihan saatanan jumissa. Ilmeisesti Siekkisen käsittely aukaisi joitakin lihaksia/paikkoja, joka myötävaikutti niin että säärien/pohkeiden lihakset tärähti täysin lukkoon. Ei vaan mahdu tähän tyhmään päähän miten voi olla edes mahdollista. Pari kuukautta käytännössä ei juoksua ja kolmena edellisenä viikkona olen köpötellyt oireilevilla koivilla about 50km/vko ja jalat on kuin joku olis hakannut pesäpallomailalla kintuille...ja pitkään. Pahasti näyttää ettei tämä äijä juokse tänä vuonna enää ollenkaan. Saahan nähdä pitäiskö tässä tehdä jotain vielä jotain helvetin tyhmää...

Mutta joo, eipä itketä. Tübingenissä yö ja aikaisin sunnuntai-aamusta ajo Bad Liebenzelliin, missä Erik ja Miika raastoivat varsin mallikkaassa kelissä puolikasta Saksan mestaruuskisoissa. Miika veti paransi ennätystään noin minuutilla aikaan 1.07.38 ja Erik pääsi tavoitteeseen juosten 1.09,31. Itse olin merkannut ko. kisan kisakalenteriini varmaan jo helmikuussa ja olipa hymy herkässä seurata kisaa paikanpäällä, kun kävelessäkin oikeastaan kinttuja nipisti. However kuten tuloksista näkee niin porukkaa riittää mukavasti moneen vauhtiin, joten kannattaisi muidenkin suomiraastajien pohtia juoksemista ko. kisassa. Tapasin pitkästä aikaa TV Fleinin puheenjohtajan ja voipi olla että saan seuran juoksupaidan. Lupasi hommata mulle starttipassinkin (vastaa ilm. yu-passia) ja ilmoitella minut kisoihinkin... heh hienoa. Naurattaa entistä enemmän...seura maksaisi kisat, mutta ei niin ei. Fleinin äijistä muuten Oleg juoksi 1.15,28 ja Wolfgang (vm '59) 1.15,03. Wolfgangin sarjan voittaja (vm '58) juoksi 1.11,31, huh.

Bad Liebenzellistä läheiseen nobelisti Herman Hesse pikkucityyn eli Calwiin. Varsin idyllinen pikkukaupunki sikäli mikäli minä mitään idyllisyydestä tiedän. Calwista sadan mutkan kautta löysin itseni UNESCOn listoilla olevaan Maulbronnin luostariin. Pääsylipussa tais olla UNESCO-lisä, sillä eipä itse luostarin sisällä paljoa nähtävää ollut. Ulkopuolelta luostari ja ympäristön rakennukset kokonaisuutena ihan ok, mutta hieman enemmän odotin.

Kotimatkalla vaihteeksi taas sata mutkaa matkalla, kun täällä tuntuu olevan tapana sulkea teitä kokonaan ja kiertotiet laitetaan kiertämään Nuubiasta asti ja navi tietty laulaa, että koeta äijä nyt kääntyä takasin.

Muuten ei pahemmin tapahdu mitään. Normaalisti töissä +/- 10h/pv... tai no asuntolaan tuli uusi kaveri Intiasta, mutta kukaan ei ole vielä saanut selvää sen nimestä.

Zurück bei der Arbeit

2007-08-30T18:18:00.000+02:00

Onneksi taas takaisin. Olipa taas LIIAN paljon tekemistä ahdettu muutamaan päivään. No virkamatka, ei pitänytkään lomailla. Ehdin neljä kertaa lenkille ja näkipä pitkästä aikaa kuohulaisiakin. Mattikin ehti kahville ohikulkumatkallaan. Unta olis voinu enemmän mahtua reissuun. Tiistai-iltana alkoi alavatsa hieman kipuilla ja kotimatkalla oli hieman tuntemuksia. Pelkäsin umpilisäkettä ja sitä että nostaa kuumeen juuri reissun päällä tai ennen lentoa (satuin lukemaan netistä että jollain tädillä oli nostanut puolessa tunnissa 40'C kuumeen ja taju oli mennyt kivusta...). Oikea alavatsa oli välillä selvästi vasenta puolta isompi ja alavatsalihakset selvästi jännittyneet, mutta tänään alavatsa on ollut ihan iisisti ja lihakset rennommat. Saa nähdä kun lenkille pääsee...

Ehdin käydä Siekkisellä ja apu oli taas suuri, mutta tais olla äijä niin kierossa ja lukossa ettei kerralla kaikki paikat auenneet tai kroppa ei vaan ottanut vastaan. Jaloissa ihme tuntemuksia lenkillä. No muutaman lenkin jälkeen näkee pystyykö jatkossa juoksemaan vai ei.

Matkalla Suomeen tutustuin Speyerin kaupungin nähtävyyksiin kuten mm. UNESCON listoilla olevaan järkyttävän kokoiseen Domiin, jonne on haudattu 9 Saksan hallitsijaa ja kuningasta 1000-1300 luvuilla. Speyerin kaupungilla on muuten yksi parhammista turistisivuista mihin olen törmännyt. Käykääpä katsomassa. Kun katsoo panoraama- ja valokuvat läpi niin voi melkeinpä sanoa jo nähneensä Speyerin on sen verran pätevä materiaali esillä. Domin lisäksi ei kaupungissa mitään ihmeellistä ole.

Paluumatkalla Autobahnilla näin kolaripaikan, missä mm. bemari oli rutistunut kyljestä noin kolmas osan koko leveydestä sisään. Jos joku oli istunut vänkärin paikalla niin ihme on jos hengissä vielä on. Oletan tosin että vänkäriä ei ollut, sillä auto olisi pitänyt repiä auki jos sieltä joku olisi haluttu ulos. Navissa näkyy liikennehäiriöt ja ilmoitteli vielä "Achtung, Verkehrstörung!" pari kilsaa ennen kolaripaikkaa eli siinä mielessä navia kannattaa pitää päällä vaikka itse ajoreitti olisikin tuttu.

Auton korjaus etenee vanhalla kaavalla. Soitin ennen Suomeen tuloa kolaroijalle ja häneen ei ole kukaan ollut yhteydessä ja väitti ilmoittaneen kolarista vuokrausfirmalle. Tänään soitin korjaamolle kysyäkseni onko tilanne edennyt, mutta paikalla oli vain ei-mitään-tietävä mekaanikko, joten nyt odotellaan maanantaihin kunnes pomo palaa lomilta. Fakin greit.

Fotos

2007-08-22T14:03:00.000+02:00

Gestern 7k - es tat ein bisschen weh :(

Heute: einige Fotos (inkl. Kommentare) vom Sommerurlaub von Basel bis Monaco --> Verbindung "Fotografien 3", bitte sehr.

Morgen nach Finnland. Auto --> Flugzeug --> Bus --> Zug --> hoffentlich J-kylä.

World travel map

2007-08-21T18:41:00.000+02:00

Lätkin karttaan ulkomuistista paikkoja, missä sitä on ehtinyt 30 vuoteen pistäytymään. Eli tuosta oikean laidan "My world travel map"-kuvaa klikkaamalla pääsee isompaan karttaan, jota voi sitten zoomailla halunsa mukaan. Päivittelen paikkoja sitä mukaa kun muistuu mieleen. Enhän minä enää muista missä esim. Norjassa on käynyt kun siitä on jo niin kauan. Tiedä sitten jaksaako noita Suomen paikkoja alkaa lätkimään... toisaalta sittenpähän näkis mitkä Suomen kolkat on koluamatta.

Saksan osalta on varmaan suurin osa paikoista merkittynä ja kun huomioi, että ennen helmikuun alkua olin käynyt Saksassa vain Berliinissä, Frankfurtissa, Hampurissa, Münchenissä ja Tegernseen tuntumassa niin tämänhetkisestä tilanteesta huomaa, että on sitä muutakin tehty kuin töitä viimeisen puolen vuoden aikana :)

Mutta omaa karttaa, kun katsoo niin ei voi kuin todeta miten vähän sitä itse asiassa on tästäkin pallosta nähnyt. Monta mannertakin on kokematta.

Jos jotakuta kiinnostaa niin oman kartan väsäämisen voi aloittaa täältä.

Niitä näitä

2007-08-21T08:44:00.000+02:00

Eilen 10k. Näillä leveysasteilla mettässä alkaa muuten olla jo noin puoliysin aikaan varsin hämärää.

Kun minulla harvoin (eli suht usein) meinaa tuo otsasuoni pullistella eli suomeksi ja suoraan sanottuna vituttaa, niin onneksi on paikkoja missä voi piristää päiväänsä. Kuten tämä:

http://enitenvituttaakaikki.blogspot.com/

Tuota kun töiden lomassa hetken tavaa niin eipä yleensä v-tuta enää niin paljoa. Nylkkääjiä on muuten kehuttu kovasti 19. elokuuta. Näin.

J-kylän kollit hoi. Porukalla lenkille --> mailataan/soitellaan.

Viikonloppuna alkaa Jaappanissa MM-kisat. Sen suhteen sattuu sopivasti Pohjolan keikka niin saa pe-la yöllä klo 00.50-3.25 tiirata miesten maratonia suorana kotosalla ihan kunnon ruudulta. Tosin perskules samalla tajusin, että taitaa jäädä naisten kymppi katsomatta, kun pitäs lauantaina hilata itsensä häihin. Saako olla kipeänä ja jäädä sohvalle?

MM-kisoista muistui mieleen Stuttgartin yu-finaali 22. - 23. syyskuuta. Olin jo tänään varaamassa lipettejä, mutta varaankin vasta kun palaan Suomesta ja olen kärppänä kämpillä ettei joku ehdi pölliä kun posti tulee. Pitäisi saada varattua myös tiketti Bundesliigan peliin, mutta tuntuu olevan niin paljon suunnitelmia ettei tahdo mahtua kalenteriin. Plan A on mennä porukalla VfB:n peliin ja tietty faniblokkiin, jotta on atmosfäärit kohdillaan. Peli Bochumia (25.9.) vastaan kävis kuin nyrkki silmään, kun voisin heittää ensin "vieraat" kentälle ja jatkaa siitä itse peliin. Tosin 30.8. tais olla Monacossa arvonta ja sen jälkeen selvinnee milloin VfB (siis hallitseva Saksan mestari) pelaa Champions Leaguen pelejä kotonaan. Tosin lipetin hinta on takuulla suolainen :(

Mussiikkipuolella pyörityksessä ollut viime aikoina varsin iloista rallatusta kuten mm. Soil, Lacuna Coil, Godsmack, Children Of Bodom, Atreyu (julkaisevat uuden plätyn ensi viikolla), Queens Of The Stone Age, Rage Against The Machine, NIN ja tietty Dream Theater, joka aloittaa syksyn Euroopan kiertueen Hellsingistä (26.9.). Mutta jos ei tule esteitä niin Jeanin kanssa on suunnitelmissa nähdä DT 23. lokakuuta @ Stuttgart. Kustantaa ~40€, mutta DT:n tapauksessahan valuutalle saa yleensä vastiketta yli kolmen tunnin edestä.

Loppuloma

2007-08-20T09:39:00.000+02:00

Ei jaksanut sunnuntaina valua mittailemaan. La-illasta ja sunnuntainakin vetämätön olo vaikka vedin unta pollaan ihan ok. Paskalla käyntikin on fyysisempää kuin meikäläisen hommat, mutta kyllä sitä näköjään näilläkin hommilla äijä puutuu kun tulee tarpeeksi tunteja viikossa mittariin. Onneksi kohta pääsee Suomeen viskometriä karkuun.

Eilen nylkkäsin helteessä ja jaksoin taapertaa 1.44. Sykkeet kolmannessa potenssissa. Helvetin rapakuntoinen hölkkäri. Edellisen kerran muuten 27.5. >20km lenkki! Tai etappijuoksussa tuli vajaa 40km päivään, mutta yksittäiset lenkit oli alle 20km. Viime viikolla yritin juosta peräkkäisinä päivinä ja siitä koipi vielä pitänyt ja sain nylkättyä vaivaiset 4 lenkkiä, yhteensä reilun 50km. No koipi on mikä on, besser als nichts. Paskemminkin vois olla... huh huh pienestä se pitää ilo nykyään repiä.

Kesäloma, der letzte Teil:
Ups... unohdin, että ennen Konstanzia kävimme Bondenseellä olevalla Mainaun saarella. Ihan ok, vaikka rehut ei ihan täydessä loistossa olleetkaan. Paluumatkalla Konstanziin ajettiin Reichenaun saaren (UNESCOn listoilla) ympäri. Aamulla Konstanzissa kierros + shoppinkia. Paluu kämpille, missä lepäiltiin pari päivää.

Torstaina 2.8. suunta kohti Nürnbergiä ja matkalla tutustuminen Dinkelsbühlin vanhaan kaupunkiin ennen kuin haettiin porukat kentältä. Seuraavana päivänä Nürnbergin nähtävyyksien tarkistus, Päivi Suomen koneeseen + täytettä vaatekaappiin Adidaksen outletistä.

Lauantaiaamusta porukoiden kanssa Regensburgiin. Vanha kaupunki on yksi Saksan parhaiten säilyneitä keskiajan kaupunkeja (surprise surprise UNESCON listoilla), joten nähtävää riitti. Iso liuta kirkkoja ja mm. keskiaikainen Tonavan ylittävä kivisilta. Iltasella tarkistettiin Walhalla ennen ajoa Ingolstadtiin. Ja ei siis kulunut kuin pari minuuttia siitä kuin sain Skodan parkkiin niin Sergej päätti syntymäpäivän kunniaksi muotoilla lokasuojaa paremmalle mallille. Tästä siis yli 2 viikkoa ja ei edelleenkään tietoa milloin korjataan ja kuka maksaa.

Sunnuntaina Ingolstadtia kiertäessä bongasin ilmoituksen juuri meneillään olevasta CD/DVD-messusta. Mukaan lähti Dream Theaterin, Iron Maidenin, QOTSA:n ja Papa Roachin plätyt. Matkalla kämpille piipahdettiin vielä muurin ympäröimässä Nördlingenin vanhassa kaupungissa.

Viimeisenä lomapäivänä Ludwigsburgiin. Blühendes Barock-puisto ja kierros Residenz linnassa. Kierrettiin 452 huonetta käsittävän linnan huoneista noin 70 ja kuultiin tarinaa kuninkaallisten elämästä sekä hieman Württembergin historiaa. Aikamoinen ÄIJÄ noin 2 metrinen ja 200 kiloinen kunkku Friedrich on ollut. Oli muuten yksi hienoimmista linnoista missä olen käynyt. Empfehlenswert! Linnan jälkeen Ludwigsburgin keskustassa kierros ja sitten olikin aika heittää porukat Stuttgartin kentälle. Siinäpä se loma. Seuraava suunnittelun alla.

Lauantain viettoa töissä

2007-08-18T09:34:00.000+02:00

Päivitetäänpäs plokia mittausten välissä...

Harvinaista, että vaihteeksi taas v...taa niin että silmät räjähtää. Korjaamon äijä on soittanut mulle jo kolmena eri päivänä kertoakseen saman tarinan, että kolaroinut kaveri ei ole tehnyt kolari-ilmoitusta vuokrafirmalle ja näin ollen ei ole tietoa kuka korjauksen maksaa ja minun ei auta kuin odottaa. Kolarointiauto oli vuokrattu liikkeestä, jonka auto oli Hertziltä ilm. leasing-sopimuksella tms jos minä nyt jotain ymmärsin.

Minä en tehnyt yhtikäs mitään, en ollut edes paikalla kun äijä pakitti päin Skodaa. Mulla on kolaroijan yhteystiedot ja kopio Hertzin vuokrasopimuksesta, jossa on vuokraajan yhteystiedot jne. Kolaroijan pomo pahoitteli henkilökohtaisesti ja halusi vielä itse poliisit paikalle toteamaan että asia on kahdenvälinen eikä poliisia tarvita. No kytät otti tiedot ylös ja alles klar, mutta hevonvitut. Viikossa ei asia ole edennyt taas yhtään ja kolarista on siis jo 2 viikkoa. Kaikki tiedot annoin korjaamon äijälle, mutta viikossa ei ole selvinnyt kuka maksaa? Minä en vaan voi käsittää mikä taas mättää! Tulipa vielä kolarin jälkeen ääneen ajateltua, että "olipa hyvä että tapahtui suht lähellä kämppää eikä esim. Barcelonassa" samalla toivoen että nyt korjaus varmaan sujuu helposti kun kaiken pitäisi olla selvää. Just joo. Saksa on paska maa.

Kesäloma, Part IV:

Yö Carcassonnen lähellä Preixan-nimisessä kylässä. Seuraavana päivänä Ranskan ympäriajon reitti kulki juuri sitä tietä pitkin mitä meidän piti ajaa Carcassonneen. Kukaan ei tuntunut tietävän milloin tie suljetaan, eikä tietoa löytynyt netistäkään, joten aikaisin ylös ja aamukasilta ajo Carcassonneen. Ehdimme aamupäivällä käydä (taas?) yhdessä UNESCON maailmanperintökohteessa eli Carcassonnen linnassa ennen kuin talsimme Tourin reitin varteen odottamaan pyöräilijöitä.

Linna ok, odotin tosin hienompaa tai ehkä mun "hieno"-kriteerit on kiristyneet sitten viimeisen puolen vuoden aikana. Schloss Überdosis? Aikamoinen autoralli sitä reitillä kulkeekin ennen varsinaisia pyöräilijöitä. Tänä vuonna Carcassonnessa oli ensimmäinen sprintti, kun edellisvuosina kaupunki oli ollut joko etapin lähtö tai maali. Muutama pyöräilijä oli jo ~50km ajon jälkeen minuuttikaupalla karussa ja itse "petyin" kun pääjoukko ajoi ohi niin hitaasti. Äijät suunnilleen vain höpisivät keskenään ja polkivat kevyttä ja pitkää sunnuntailenkkiä. No ehkä etukäteisolettamus oli että äijät raastaisi monta viikkoa putkeen suht sata lasissa koko ajan, mutta näytti siltä että poljeskellaan rauhassa porukalla tasamaat ja sitten ylämäessä/lopussa katsotaan kuka on kuka. Carcassonnen jälkeen ajajat lähtivätkin kipuamaan Pyreneille, joten ehkä senkin takia passailtiin. Olis pitänyt mennä vuorille katsomaan sitä oikeaa raastoa. Onneksi tässä vaiheessa ei muuten tiedetty dopinghärdellistä ja sitä että Rasmussen oli potkittu ulos Tourilta. Mutta juu, nytpähän en tarvitse enää ihmetellä miten irtiottajat voi päästä niin nopeasti/helposti 10-15min karkumatkalle.

Syötiin vielä paikalliset Cassoulet-annokset ennen ajoa Arlesiin. Seuraavana päivänä ihmeteltiin Arlesin keskustan nähtävyyksiä ja roomalaisten aikaansaannoksia (mm. amphiteatteri, antiikkiteatteri, sarkofagi-tie eli Alyscamps). Tsekattiin monta paikkaa joista mm. van Gogh on maalaillut ilmeisen kuuluisia taideteoksiaan. Illalla käytiin läheisessä Les Baux de Provence-kylässä ja siellä olleen linnan raunioissa. Nähtiin livenä kuinka katapultilla ammutaan.

Seuraavana päivänä kohti Nizzaa ja Päivi halusi välttämättä St. Tropeziin. Olin lukenut, että high seasonin aikaan paikka on tukossa, joka minun päässä tarkoittaa että sinne EI kannata mennä, mutta Päivi ei uskonut. No ajoimme pitkän matkaa letkassa ja kun matkaa perille oli vielä ~10km ja seisoimme käytännössä ruuhkassa paikoillaan 15 min liikenneympyrässä niin alkoi psykologin päässäkin raksuttaa ettei sinne taida nyt mahtua ja kuski sai luvan suunnata Nizzaa kohti. Ranskassahan oli lämmintä melkein joka päivä päälle +30'C, joten autossa istuminen oli erittäin "mukavaa" ajanvietettä. Kuumaan Nizzaan päästiin ja paikka oli taas niitä EI OMALLA AUTOLLA cityjä. No tiedossa oli, että puoli Ranskaa + muut hölmöt on siellä meitä odottamassa, joten ei voi kuin syyttää omaa tyhmyyttään. Kallis parkki ja hotelli löytyi ja ehdittiin vielä ihmetellä mm. biitsi ja vanhaa kaupunkia.

Aamulla bussilla Monacoon ja about 45min matka maksoi vaivaiset 1.30€. Käytiin Grimaldin perheen mökissä ja St. Nicholasin katedraalissa bongaamassa mm. Grace Kellyn ja Rainier III:n makuupaikat. Sieltä hienoon merimuseoon, jonka johtajana J. "punapipo" Cousteau on ollut. Sitten ihmeteltiin formulakisan reittiä ja satama-aluetta lähempää ja tietty parit kuvat Casinosta etc.

Seuraavana päivänä oli reissun pisin päiväetappi Nizzasta Italian läpi St. Moritziin. Como-järven pohjoispäässä pidettiin lounastauko ja todettiin taas maisemien olevan hienot, mutta kylissä turisteja vähän. Serpentiinitietä vuoristoon ja Sveitsiin. Hienot maisemat taas. St. Moritzin keskustaan tullessa ehdotin Päiville, että koukataanpa urheilukentän kautta, josko vaikka Holmén olis siellä. No eipä menny montaa sekuntia ehdotuksestani kun tunnistin juoksutyylistä Jannen verkkaamassa nurtsilla. No prkl, käynpä kysymässä Jannen kuulumiset vaikka Raasto.comiin. Just kun ehdin kentän laidalle niin Janne juoksi ohi ja morjesti "hei" ja ajattelin että ensi kierroksella otan kuvan ja yritän jututtaa, mutta Janne lopetti verkan kentän toiselle puolelle, joten homma jäi suunnitelmaksi kun en viittinyt rata-alueelle tunkeutua. Eli siirryttiin läheiseen Samedanin kylään yöksi.

Aamulla ajoin St. Moritziin lenkille ja aamuseiskalta oli mukavan hiljaista ja maisemat oli sen verran hienot ettei olis millään malttanut lenkkiä lopettaa vaikka jalka oireilikin. Janneen en törmännyt, mutta myöhemmin kun tultiin Päivin kanssa kaupunkiin klo 10 jälkeen niin siellähän se Janne takoi kilometrejä koneeseen. St. Moritz oli mukavan pieni ja leppoisan oloinen kaupunki ja ymmärrän hyvin miksi Raastajat viihtyy ja treenaa siellä ~1800 metrissä. Bongasin kentältä mielestäni Mehdi Baalan, mutta japanilaiset kilometrikoneet jäi näkemättä. Jatkoimme Flüelapassin kautta Davosiin, joka olikin turistirysä St. Moritziin verrattuna. No kaupunki oli tietty täynnä seuraavana päivänä juostavan Davosin alppimaratonin takia, missä allekirjoittaneenkin piti olla mukana. Mutta ei tällä kertaa prkl. Majoitusvaikeuksien ja hotellin työntekijöiden sekoiluista huolimatta ihan ok city, vaikka Sveitsin kalleus jaksaa aina ärsyttää. Kisa-aamuna kävin katsomassa ultran startin ennen kuin lähdettiin about 4h tunnin vaellukselle. Noustiin hissillä Rinerhornille (2053m), mistä tallusteltiin Sertig Dörflin (1860m) kautta Jakobshornille (2590m). Chamonixiin verrattuna poluilla oli hiljasta.

Majoituksen hintaan kuuluu Davosissa kesäisin myös lippu, jolla saa ajella julkisilla ja hisseillä niin paljon kuin huvittaa ja niinpä nousimme seuraavana aamuna vielä laakson toiselle puolelle Weissfluhjochille (2662m), mistä tehtiin pieni vaellus Weissfluhgipfelille (2844m). Sieltä olikin taas mukavat maisemat esim. Arosaan. Lounas suuhun Davosjärven rannalla ennen kuin ajettiin Saksan Konstanziin yöksi.

Kesälomastory III

2007-08-17T10:05:00.001+02:00

Eilen CaInnissä pikaisesti tuopilla. Jotain vaihtelua töissä/kämpässä lojumisen lisäksi. Melkein jo viihdyin paikassa, kun elokuun alussa Baden-Württembergissä voimaan astunut tupakointikielto julkisissa tiloissa oli ajanut röökaajat ulos. Näin. Martin ihmetteli, että mistäs ihmeen 24h levosta höpisen, kun satuin kysymään viikonloppuna työskentelystä, joten säännöt on tehty rikottaviksi. Katsoo ny kuinka motivoituu vai keksiikö polla parempaa ajanvietettä. Esim. Mannheim/Ludwigshafen olis vielä näkemättä...

Kesäloma, Part III:
Eli Genevestä köröteltiin Päivin kanssa pikkuteitä Chamberyyn Ibis-hotelliin yöksi, matkalla lyhyt stoppi Annecyssä. Aamulla reipas ajo Avignoniin. Etelä-Ranskassa oli +37'C, joten AC-nappia arvostaa. Avignon oli Rooman valtakunnan paavien majapaikka joskus vuonna huuli ja parta ja kävimmekin mm. Paavien palatsissa, joka vastasi kooltaan muistaakseni noin viittä normi katedraalia. Ok. Avignonissa oli teatterifestivaalit ja populaa niin p-leesti ja kaikki kadut täynnä taiteilijoita, kaupustelijoita etc. Muurin ympäröimä vanha kaupunki palatseineen, katedraaleineen ja puistoineen oli ihan silmäilemisen arvoinen. Tuli jostain syystä Rodos mieleen.

Avignonista ajettiin ihmettelemään Pont du Gardia eli roomalaisten 50km vesikanavan osaksi rakennettua akveduktia, joka olikin erityisen hyvin säilynyt ~2000 vuotiaaksi. Sieltä Nimesiin yöksi.

Seuraavana aamuna tutustuttiin Nimesiin ja roomalaisten rakennelmiin. Amphiteatteri oli suljettu illalla olleen Muse-konsertin takia, mutta kävimme mm. roomalaisten temppelissä (Maison Carree) ja vartiotornissa (Tour Magne), mistä olikin ihan ok näköala. Nimesistä kaasuteltiin sitten Barcelonaan asti. Missään liikennekyltissä ei lukenut että Barcelonan keskusta ja teitä mutkitteli ristiin rastiin sinne tänne. Meinas mennä pohjoisen pojalla sormi suuhun, mutta niin vain jollain ihme munkilla ajoin "suoraan" keskustaan ja hotellille. Suurin ongelma oli löytää parkkitalo yksisuuntaisten teiden viidakosta. Barcelonan liikenne on...hmmm... no sanotaanko en suosittele omalla autolla liikkumista. Ahdasta. Parkkiruudutkin tuntui kolmanneksen pienemmiltä kuin esim. Suomessa.

Barcelonassa (oltiin siis 3 yötä) käytiin muutamissa perinteisissä "pakollisissa" kohteissa kuten La Sagrada Familia-temppelissä ja Güell-puistossa. Muita Gaudin suunnittelemia taloja tyydyttiin ihmettelemään ulkopuolelta. Pyörittiin La Ramblasilla (pääostoskatu) ja ihmeteltiin sen tuntumassa olleita nähtävyyksiä. Tsekattiin Picasso-museo, joka keskittyi Pablon nuoruuden tuotantoon.

Pakollisena oli visiitti Barcelonan '92 kisojen olympiastadionille (täällähän se hammastahnamies voitti vitosen kultaa ja muuan "Vapaa-aika kuluu korttia pelatessa ja kaljaa juodessa" Seppo kepitti hopiaa). Nyt olen siis nähnyt ainakin kuusi olympiastadionia jos en nyt jotain unohda eli Helsinki, Tukholma, Sydney, München, Berliini ja Barcelona. Noista kolmelle ensimmäiselle olen juossut maratonin maaliin. Sain Päivin houkuteltua myös olympiamuseoon, joka oli ihan ok (tosin pääsylippu 8€ ja oltiinkin ainoat koko museossa). Erityisesti jäi mieleen pitkä rivi eri olympiakisojen olympiasoihtuja. Tällä reissulla olin Barcan lisäksi käynyt jo talviolympiakaupungissa eli Chamonixissa ja myöhemmin kävimme vielä St. Moritzissa, missä on pidetty kisat kahdesti (1928/48). Tosin jos olisi oikein olympiakaupunkeja keräillyt niin eipä olisi isoa mutkaa reittiin tehdä, jotta olisi päässyt esim. Albertvilleen tai Torinoon.

Barcasta ulospääsy ei sujunutkaan niin munkilla kuin sinne tulo, mutta pienen mutkan kautta päästiin kohti Andorraa. Andorrassa ei ollut mitään nähtävää (no tietty vuoristomaisemat) ja tämä oli tiedostetu ennen sinne menoa, mutta nyt on sekin maa nähty. Halpaa siellä oli (viina, tupakka, elektroniikka) ja näytti espanjalaisilla olevan sama viina/bensaralli Andorrasta kuin suomalaisilla on tyyliin Tallinnasta. Hieman kyllä kirpaisi jättää single maltit hyllylle. Meillä oli pieni hoppu jo kohti Ranskaa ja Carcassonnea, jonne piti ehtiä yöksi ja hitailla serpentiinivuoristoteillä ajon ja rajanylitysruuhkien takia perille pääsy meni kohtuu myöhään.

Viskometri hyrrää

2007-08-16T17:32:00.000+02:00

Tollo kun olen ja virheitä teen niin yritän nyt saada edes jotain aikaan ennen Suomen keikkaa ja olen mittaillut 10-12h päivässä. Tosin pitänee jatkossa rajoittaa max 11 tuntiin, kun joku sanoi että sen jälkeen ei ole enää vakuutukset voimassa ainakaan kotimatkalla ja voipi olla ettei ole töissäkään. En tiedä. Eilenkin het seihtemän jälkeen töihin, 12h jälkeen pois ja 10km lenkki päälle. Siihen päälle nukkuu, syö ja paskoo niin siinäpä se päivä onkin pulkassa.

Koipi ei tykänny kympin lenkeistä peräkkäisinä päivinä, joten varovaisesti saa edetä nylkkäyksen kanssa. Anoin luvan tulla töihin viikonloppuna ja täällähän on niin helvetin hieno sääntö, että labrassa ei saisi työskennellä itsekseen vaan aina pitäis olla joku muu paikalla. No just joo, yksinhän minä teen koko ajan duunia. Tai no Rosa (=labratäti) on labrassa kolmena päivänä viikossa eli joka pirun viikko olen vähintään 2pv yksin labrassa. Lisäksi hallintotäti sanoi, että viikonloppuun pitäs säätää 24h lepojakso. No jos sitä sääntöä noudattaa niin silloinhan voi olla töissä vain joko la tai su, mutta ei molempina. Kyllä vaan muilla on molempina päivinä onnistunut. No toisaalta parempi pitää huilipäivä ettei ihan zombiksi muutu.

Auton korjaus etenee kuin täi tervassa eli ei ole tietoa milloin korjataan ja kuka maksaa. Stana.

Ja sain mä taas jotain aikaan. Varasin nimittäin taas vaihteeksi Ryanilta lennot, kun hinnat oli vielä kohtuulliset. Tällä kertaa Pohjola kutsuu 21.-30.12. ja taktisesti säädän itseni takaisin ennen vuoden vaihdetta. Haaveissa nylkätä jossain uudenvuoden juoksua. Esim. ~60km päässä kämpiltä olis kisa, jossa viime vuonna hölkkäili vaivaiset ~3900 juoksijaa, mukana oli mm. Herr Olympiasieger ja hammastahnamies D. Baumann. Olis varmaan hieman eri puitteet kuin esim. viime vuonna Maaningan uudenvuodenhölkän jäätikkötiellä, missä tais olla hikisesti 30 osallistujaa. Jospa koipi edes siihen mennessä olis kunnossa...

Kiirettä pittää

2007-08-14T16:28:00.000+02:00

Koipi ei ole täysin kunnossa, mutta sain köpöteltyä viime viikolla 2x36min + sunnuntaina kokonaisen tunnin. No 2h juoksua viikkoon ei ole tietty mitään, mutta noin parin kuukauden juoksemattomuuden jälkeen tuntuu vaan aika HELVETIN hyvältä kun saa pistää tossua toisen eteen ja hikipisarat valuu otsalla.

Lauantaina kävin Anatin ja Romainin kanssa Metzingenissä. Pikku kaupunki (keskellä ei mitään) on tungettu ihan täyteen outlet-putiikkeja eli ainakin 30 eri merkin liikkeet plus ympäristössä lisäksi kaiken maailman pikkushopit eli käytännössä Metzingen on yksi pirun iso ostoshelvetti. Koko päivähän siellä vierähti, rahat meni ja kaupanpäälle tuli päänsärky.

Sami V. veti viikonloppuna Juankoskella hellepuolikkaan ja uutta yritystä tiedossa Kuopiossa. Lisäksi pitää onnitella Veikkoa, joka debytoi Nokialla 5.8. triathlonin täysmatkan ajassa 11.44,34.

Kesäloma, Part II:
Seuraavana aamuna Verbierissä hostellissa havahduin jo aamuvarhain kuin ympärillä olevissa punkissa porukka valmistautui 60km ultraan. Jutustelin mm. slovenialaisten kanssa kisasta käppäillessämme starttiin. Katsoin startin ja aamiaisen jälkeen vaelsin hostellilta (~1460m) La Chauxiin (2268m), josta otin hissin päästäkseni Mont Fortin laelle 3327 metriin ihailemaan postikorttimaisemaa. Pilviä ei ollut ja taisin laskea, että 21 yli neljätonnista huippua sieltä piti pystyä bongaamaan. Hissillä takaisin La Chauxiin, josta vaeltelin kolmisen tuntia vuoren rinteitä takaisin hostellille suihkuun. Illalla ajoin vielä Verbieristä Ranskan Chamonixiin. Serpentiinitien ajaminen oli jo kokemus sinänsä. Erittäin suositeltava reittivaihtoehto jos sattuu vähänkään matkan varrelle. Ehdin kirjautua sopivasti hostelliin ja pääsin ihastelemaan, kun Mont Blanc ja muut lumihuippuiset vuoret muuttuivat punertaviksi auringon laskiessa ja utelin muilta backpackereiltä miten systeemit toimii.

Halusin välttää tuntien jonotuksen ja nousin seuraavana aamuna jo kuuden jälkeen ja ryntäsinkin samantien hissille ostamaan päivälipun ja nousin jo seitsemän jälkeen kohti Aiguille du Midia. Maisemat oli jotain mitä on hankala sanoin kuvata, muistikortille tuli räpsittyä liuta kuvia ja videoklippejä. Viimeiset 70 metriä mentiin vielä normihissillä, josta piti maksaa vielä ekstraa 3 euroa, mutta 3842 metriin lopulta päästiin. Käsittääkseni korkein paikka, ainakin Euroopassa, minne pääsee hissillä. Aikamoinen kompleksi ja hissisysteemi sitä on saatu rakennettuakin vuoren nyppylälle. Kyllä ne insinöörit sittenkin jotain osaa. Itse Mont Blanc (4808m) on tylsän näköinen tylppä lumihuippu.

Kävin hostellilla (1035m) aamiaisella ja jatkoin junalla Monteversiin (1913m), josta pääsi ihmettelemään Mer de Glace jäätikköä (14km, Ranskan suurin) ja pistäydyin jäätikköön kaiverretussa luolassa. Normituristin päivä annos olisi varmaan ollut tässä, mutta minähän sain vasta lämmöt päälle. Kävelin Chamonixista Les Praziin (45min) ja otin seuraavan hissin laakson toiselle puolelle Flegereen (1877m). Sieltä vaelsin noin tunnissa ihastelemaan Lac Blancia (Valkoinen järvi, 2352m). Hieman murua poskeen ja tunnin vaellus Index-hissiasemalle (2396m), josta hissillä alas Flegereen. Laakson toisella puolella vaeltaessa näki koko ajan Mont Blancin puoleiset lumihuippuiset vuoret ja jäätiköt. Flegereen päästyäni laskeskelin, että ehdin vielä kävellä rinteen seinämää seuraavaa reittiä Planprazin hissiasemalle ennen viimeistä hissiä Chamonixiin eli eikun menoks. Vajaan parin tunnin päästä pääsin Planpraziin (2000m) ja perille saavuttuani huomasin, että viimeinen hissi Breventiin (2525m) oli lähdössä. No eikun kyytiin ja ehdin siis vielä ihastelemaan Mont Blancia kahdesta ja puolesta tonnista laakson toiselta puolen. Loppuilta menikin chillaillessa hostellilla kanadalaisen Karlin ja jenkkilän Benin kanssa. Ja mikäs siinä tyytyväisenä istuskellessa, kun about kuuden tunnin vaeltelu tuntui mukavasti lihaksissa. Söimme pastaa hostellin takapihalla ja ihastelimme uudelleen auringonlaskun värjäämää Mont Blancia ja Aiguille du Midia.

Seuraavana aamuna pyörin Karlin ja Benin kanssa Chamonixin keskustassa ja toivottelin Karlille onnea, sillä hän starttasi yksinään Tour du Mont Blancille eli tavoitteena oli kiertää noin 180km (+lisämutkat) kymmenessä päivässä (Sain Karlilta mailin, että takaisinkin on päästy. Amazing experince kuulema). Chamonixista ajoin takaisin Sveitsiin eli Geneveen. Geneve oli mukavan oloinen, erittäin kansainvälinen kaupunki, missä olisi viihtynyt kauemminkin. Tosin aika helv.. kallis. Pyörin keskustassa ja tsekkailin nähtävyyksiä ja vielä ennen kuin lähdin hakemaan Päiviä kentältä niin kävin tunnin kierroksella YK:n Euroopan päämajassa. Kannatti ehdottomasti käydä. Geneven puljuhan on huomattavasti isompi, enemmän toimintaa ja ihmisiä, kuin varsinainen HQ New Yorkissa. Kierros sisälsi paljon mielenkiintoisia yksityiskohtia, kun esim. monet esineet ja rakennusmateriaalit ovat jäsenmaiden lahjoittamia. Suomesta oli mm. pari taideteosta ja yhden ison käytäväpätkän lattia oli ahvenanmaalaista graniittia. Ryhmämme oli varsin kansainvälinen, sillä porukkaa oli mm. Perusta, Kolumbiasta ja Intiasta. Oppaamme alkoi elvistellä Suomi-tietoudellaan ja mainitsi tietävänsä mm. Uppsalan kaupungin... hmm?

Vettä, vettä, vettä

2007-08-10T13:50:00.000+02:00

Eilen vietettiin kahdet synttärit ja parit läksijäiset samalla kertaa. Sain lahjaksi Romainilta ja Anatilta pullon ranskalaista vuosikertapunkkua. Lapussa luki Papa-Kimmolle ja ohjeistus oli, että sais kuulema aukaista vasta sitten kun olen oikeastikin Papa...hmmm? Viime aikoina on muutenkin kyselty, että milloinkas Papalla on lapsia...

Porukoiden tuoma salmiakkikossu kelpasi suurimmalle osalle, mutta muutama niporanskalainen ei uskaltanut edes maistaa. Ilmeisesti osattiin olla ihmisiksi, sillä tällä kertaa ei poliiseja näkynyt. Lomieni aikaan oli kuulema kytätkin käyneet paikalla. On ilmeisesti varsin "herkkiä" naapureita....lähimpään taloon taitaa olla luokkaa 150m.

Maanantaina kun olin vielä lomilla niin paistoi aurinko ja lämpöä oli kolmenkympin pintaan. No tiistaina palasin töihin ja siitä lähtien onkin satanut lähes koko ajan ja taitaa mennä viikonloppukin samoissa merkeissä. Huomenna taidan lähteä muiden mukana Metzingeniin outlettiin ostoksille kun ei ole vanha muutakaan virikettä keksinyt.

Tänään varasin Ryanilta lennot ja tein ilman Tuskan lupaa (Arnolta oli kuittaus), kun äijää ei ole näkynyt. Oli pakko varata kun hinnat nousi jo eilisestä kolmisenkymppiä. Eli tähän tietoon 23.-29.8. äijä on jossain välissä kotosalla. Tosin ei taida ainakaan J-kylän ulkopuolelle ehtiä ko. visitiillä.

Loman alku

2007-08-09T09:21:00.000+02:00

Eilen testinylkky 36min. Ei pahempia tuntemuksia lenkillä, mutta jälkeenpäin ja tänään sääriluun tuntumaa hieroessa saa aikaa kipua. Tosin samanlaista kipua olen saanut aikaan jo kohta 2kk eli eilinen ei ainakaan merkittävästi koiven tilannetta pahentanut.

Mutta niin se kesäloma. Aloitin Möckmühlistä torstaiaamuna 12.7. ajamalla Freiburgiin. Freiburgia sanotaan Saksan aurinkoisemmaksi kaupungiksi ja paistoi se aurinko minunkin siellä pyöriessä. Sinänsä ihan ok pieni kaupunki, mutta eipä siellä oikein mitään ihmeellistä nähtävää ollut, perussaksalaista kirkko/portti/tornilinjaa siis. Erityispiirteenä keskustan pyörätiet ja ajokaistat oli erotettu varsin syvillä vesikanaaleilla ja ihmettelin vain että monikohan noihin ajaa autolla tai putoaa pimeässä kävellessään.

Jatkoin siitä Baselia kohti ja matkalla törötin varmaan koko reissun pisimmässä ruuhkassa eli about 30min. Basel on varsin ruma kaupunki, paljon teollisuutta (erityisesti lääketeollisuutta) ja (taide-)museoita. Muutama hienompi rakennus ja kirkkoja, siinäpä se. Baselista ajoin yöksi pääkaupunkiin eli Berniin. Illalla ehdin vielä kävellä ydinkaupungissa jonkun verran. Bern olikin tosi mukavan oloinen city. Etenkin UNESCOn perintölistoilla oleva vanha kaupunki oli hienon näköistä aluetta vaikkakin paljon oli tietöitä ja rakennuksia remontin alla.

Seuraavana aamuna kiersin vanhassa kaupungissa lisää ja tsekkasin mm. kuuluisat Bernin karhut kuopassaan. Mieli teki museoon, jossa oli kattava Einstein-näyttely menossa, mutta pelkän museon ympärille oli kyhätty kaikenmaailman oheiskrääsää ja ohjelmaa, joten pääsymaksu oli noussut taivaisiin ja aikaa olisi tarvittu luokkaa puolipäivää, joten jäi käymättä ja sen sijaan esitteiden innostamana ajoin Fribourgiin eli Sveitsin Freiburgiin. Parissa tunnissa ehti hyvin ihmetellä ahdasta ydinkeskustaa ennen ajoa Montreuxiin, joka sijaitsee Lausanne tai Geneven järven (kai sillä on muitakin nimiä, riippuu keltä kysyy) rannalla. Siellä oli menossa Jazzfestivaalit, joten city oli varsin tukossa ja parkin löytäminen oli tuskaa. Aluettahan kutsutaan Sveitsin Rivieraksi, eikä syystä. Bongasin siellä mm. Freddy Mercuryn patsaan. Freddy ilmeisesti viihtyi Montreuxissa pitkiä aikoja. No populaa oli liikaa ja siitähän mä en tykkää joten jatkoinkin pian ihmettelemään muutaman kilsan päässä ollutta Chillonin linnaa. Ihan ok, vähän kuin Olavinlinna pienoiskoossa. Kassalla kun vastasin kotimaakysymykseen niin kouraan lätästiin suomenkielinen linnan esite selityksineen! Hah enpähän muista että olisi suomenkielistä prujua ulkomailla ennen tarjottu (no... pohjoismaita ja viroa ei lasketa). Linnalta ajoinkin sitten illaksi serpentiinitietä 1500 metrin korkeuteen Verbieriin. Illalliseksi vedin hevospihvin punkulla samalla kun suunnittelin seuraavan päivän vaellusta.

Vanhapaska

2007-08-08T10:44:00.000+02:00

Eilen palasin sitten sorvin ääreen, kun sain porukat maanantaina Suomen koneeseen. Lomalla tapahtui taas niin paljon ettei tiedä oikein mistä aloittaa. Sen verran tiukka setti tuli vedettyä läpi ettei edes blogia ehtinyt päivittämään. Pitää nyt katsoa josko kommentoisin koko reissun läpi pikkuhiljaa. Reitin/kohteiden suhteen kaikki meni niin kuin olin etukäteen suunnitellut, perille päästiin aina hyvin, vaikka navi ei pelittänyt kuin Saksassa. Oisko kolme kertaa ajettu selvästi ylimääräistä, kun ajettiin rampista ohi tms. joka oli kyllä huomattavasti vähemmän kuin mitä etukäteen pelkäsin. Etukäteen tehty ahkera selvitystyö siis kannatti. Kuvia taisin räpsiä noin 700.

Ennen lomaa arvioin, että 5000km voipi tulla mittariin. Nollasin auton mittarin reissun päälle lähtiessäni ja maanantaina kirjasin ylös: 4869km, keskinopeus 67 km/h, keskikulutus 5.5l/100km ja kokonaisaika 73h 12min eli päälle kolme vuorokautta tuli persettä pelkästään Skodassa puudutettua. Keskikulutus sinänsä ihan siedettävä, kun ilmastointi hyrräsi käytännössä koko ajan ja useampana päivänä mm. Etelä-Ranskan 37 asteen lämmössä ihan kohtuu kierroksilla. Dieseliä tankkasin 263,95 litraa 1.079 €/l keskihinnalla. Halvinta menovettä tankattiin Andorrassa hintaan 0,837 ja kalleinta Saksassa 1.164 €/l. Tietulleja maksettiin 104 euroa ja Päivin kanssa matkatessa majoituksen keskihinta oli hieman alle 59€/yö. Itsekseni matkatessa maksoin 20-28€/yö (sis. aamiaisen), joka on minusta kohtuuhinta Sveitsissä/Chamonixissa. Elämäni kallein parkkimaksu tuli noin 2,5 vuorokauden parkista Barcelonassa, 73 euroa. Nizzassa noin 40h parkki 45 euroa. Jopa ol halapoo. No toisaalta, sehän on vain rahaa ja hauskaa pidettiin joka euron edestä. Hienoja kokemuksia ja muistoja kertyi joiden arvoa ei voi mitata rahassa. Visa vinkui, mutta ei sulanut vaikka hellettä riitti. Säät siis suosi.

Kohokohta omalla kohdalla oli varmaan Chamonix. Mahtavat maisemat, sattui mukavia kavereita samaan hostelliin ja kun sain vielä edetä ihan omaan tahtiin eikä tarvinnut odotella muita. Vituttamaan jäi oikeastaan vain se, että lenkillä kävin yhden ainoan kerran (St. Moritzissa), enkä päässyt osallistumaan suunnitelluihin Verbierin vuorijuoksuun ja Davosin 78km alppiultraan ja se että jalka on edelleen paskana. Hieman harmittaa myös se, että juuri kun vietimme päivän Monacossa (25.7.) niin Louis II -stadikalla järjestettiin GP-kisat. Tuon kun olisin tiennyt niin suurella todennäköisyydellä tämä äijä olisi ollut tiiraamassa mm. Bekelen ravia. Isoihin ruuhkiin ei osuttu, pahin ehkä 20-30min luokkaa. Tuuri siis ruuhkien suhteen jatkuu...kop kop. Tai no kaipa sitä on jo tottunut, sillä 10 min minuutin hidastukset on jo "normaalia" kun Suomessa repisi varmaan jo viiden minutin jälkeen pelihousuja.

Lauantaina siirryin sitten neljännelle kymmenennelle (ei prkl miten vanha sitä jo on). Kiitos vaan niille muutamille onnittelijoille, jotka muistivat. Juhlapäivän kunniaksi Sergej päätti peruttaa Ingolstadtissa vuokra-Sprinterillään Skodan kylkeen.

Taisipa siinä ehkä "muutama" voimasana irrota ja taitaa vielä muutama irrota jatkossakin. Minähän en tehnyt mitään, autoni oli siis nätisti parkissa, mutta näyttää siltä että minun pitää tehdä kaikki paska ja kärsiä helvetinmoinen vaiva ja kuluja tulee vaikka itse korjausta en maksa. Auton vuokraaja halusi vielä Polizeitkin paikalle toteamaan, että asia ei poliisille kuulu. Schönke Daan. Soitin Hertzin johonkin vakuutuskeskukseen kertoakseni että teidän autolla rusikoitiin mun koslaa, ottivat nimen ja puhelinnumeron ja lupasivat soitella tällä viikolla(?) takaisin. Mies väitti vielä puhelimessa ettei auto olisi muka heidän, vaikka auton kyljessä luki ~30cm:n kirjaimilla Hertz ja kopioin tyypiltä Hertzin vuokrasopimuksen. No toisaalta tällä saksan taidolla on enemmänkin todennäköistä että kuullun ymmärtämisessäni on puutteita, joten tiedä sitten mitä äijä tarkoitti. Nyt olen kysymysmerkkinä ja ihmettelen, että milloinhan soittavat ja mitähän tässä pitäisi tehdä.

Onneksi autolla voi sentään ajaa, eikä porukoiden kanssa suunniteltua lomaa jouduttu tunaamaan miksikään. Minähän en ole ikänään kolaroinut tai joutunut kolaroitavaksi, joten on hieman uudet kuviot. No en avaudu asiasta enempää kunnes selviää mitä tässä tapahtuu ja mitä tuleman pitää. Mutta vituttaahan se, prkl. Muistan vielä liian hyvin miten helvetin "mukava" oli vakuutusyhtiöiden kanssa käyty bonussota keväällä. No nyt pitäisi homman taas olla niin helvetin selvää, kun syyllinen tiedetään, kuka maksaa jne jne, mutta olen satavarma että saksalainen byrokraatti vääntää taas asian niin vaikeaksi että pelottaa.

Chamonix

2007-07-16T10:16:00.000+02:00

Pikakuittaus Chamonixista...kaikki mennyt niin kuin suunniteltu ja aiempaan reittiin sain lisattya viela Bernin jalkeen Sveitsin Freibourgin ja pyorin hieman Montreauxissa. Verbier oli hieno paikka, juoksukisa jai valiin, mutta vaelsin pitkan paivan, kavin mm. Mont Fortin (3330m) huipulla. Tanaan suuntaan siis Geneveen hakemaan Paivin, eilen aloitin Chamonixin kierroksen klo 6.30 ja ehdin kiertaa paivassa paakohteet. Normaalisti ihmiset tekee samat jutut 2-3 paivassa... minulla siis hieman reippaampi vaellustahti :) Mutta maisemat on uskomattomat. Kavin siis mm. hissilla Aiguille du Midissa (3842m), josta naki suhteellisen kauas kun taivaalla ei ollut pilven pilvea. Sen jalkeen mm. Mer de Glace (Ranskan suurin jaatikko, 7km) ja siella ollut jaaluola jne. Sitten vaelsinkin n. 4h laakson toisella puolella (mm. Lac Blanc). Maisemat taas jotain mita on hankala sanoin kuvata, yli neljatonnisia huippuja iso rivi, jaatikoita jne. Jokaisen tulisi nahda maisemat itse. Mutta juu, nyt lopetan kun taa netti maksaa niin pirusti. Hyvin menee, ei ongelmia...

Loma, loma, loma

2007-07-11T10:32:00.000+02:00

Tänään opin miten luen DLR:n mailia netin kautta, joten voitte lähettää mailia joko jyu/dlr/gmail osoitteisiin lomankin aikana jos on asiaa.

Ja sitten päivän avautuminen. Prkl. Saksan päässä hallinto pyytelee jo todistusta opiskelijastatuksesta 1.8. alkaen. No asiahan on ollut mun muistilistalla jo helmikuusta alkaen ja kyselin jo viime viikolla todistusta Jyväskylästä maililla. "Ilmoittaudu Korpissa" oli vastaus. Jaahas, helvetin hyvä mutta ko. järjestelmä ei toimi vielä! Valitin takaisin, mutta kukaan ei vastannut. Niin perinteistä, niin perinteistä. No tänään Saksan hallintotädit kyselivät todistuksen perään ja aloitin puhelinrallin Suomeen. Selitin samat asiat kolme kertaa eri henkilöille ja tulos oli puhdas nolla. Kun ilmoittautumiskäytäntö on siirretty nettiin niin uudelle lukuvuodelle ei voi ilmoittautua ennen kuin se alkaa eli ilmeisesti 1.8. alkaen (siis ehkä, jos järjestelmä toimii) ja näin ollen todistusta ei voi kirjoittaa kun en ole ilmoittautunut. No voi vit... Ei kun selittelemään täällä päässä hallintotädeille, että Suomessa ollaan kankeita ja ei näin ollen onnistu ja todistus tulee ehkä joskus kunhan saan itseni kirjoille Suomessa. Luulin aamulla, että tänään ehtisi tehdä jotain järkevää/hyödyllistä eli ns. töitä, mutta mitä vielä.

Mutta joo, lomat painaa päälle joten turistaanpas hieman suunnitelmista. Eli varsin tiukka setti tuli sitten "lomaksi" säädettyä. Huomisaamulla aikaisin pitäs starttailla reissunpäälle ja töihin pitäis palailla tiistaina 7. elokuuta jos vielä hengissä ollaan.

Lomareissun suunnitellut pääkohteet: Freiburg(GER) - Basel(CH) - Bern(CH) - Verbier(CH) - Chamonix(FRA, mm. Aiguille du Midi 3842m) - Geneva(CH, Päivi mukana tästä eteenpäin) - Chambery(FRA) - Avignon(FRA) - Nimes(FRA) - Barcelona(ESP) - Andorra - Carcassonne(FRA) - Arles(FRA) - Les Baux de Provence(FRA) - Nice(FRA) - Monaco - St. Moritz(CH) - Davos(CH) -Konstanz/Mainau(GER). Lähes kaikki majoitukset olen jo varannut, joten kovin paljoa reittiin ei voi muutoksia tehdä, ainakaan siis yöpymisten suhteen. Muutenhan tietty reitti voi olla mikä vaan kun omalla koslalla liikutaan. Niin ja kaikennäköiset kommentit mitä missäkin kannattaisi tehdä, otetaan mielellään vastaan!

Reitin varrelle osuvia nähtävyyksiä tsekataan tietysti sen verran mitä ehtii. Ainakin Chateau de Chillon ja Pont du Gard olis listalla. Toivottavasti matkalla St. Moritziin ehtisi Italian puolella pysähtyä ainakin Como-järven pohjoispäässä, järven etelä-osan maisemia ja Comon kaupunkia tuli ihasteltua muutama vuosi sitten. Milano jäänee tälläkin kertaa näkemättä :( No ehkä syksymmällä sitten :)

Sinänsä eipä paljon tyhmempiä voitaisi olle kun tungemme itsemme esim. Rivieralle heinäkuussa, jossa on majailee "puolet" Ranskasta plus me ulkomaiset hölmöt. Harvinaisen vaikea oli löytää edullista majoistakin esim. Nizzasta. No onpahan ainakin jotkut asiat varmat jo etukäteen: ruuhkat, jonot ja kalliit hinnat.

Tajusin muuten perjantaina, että sinä päivänä kun olemme Carcassonnessa niin Tour de Francen äijät polkevat kaupungin läpi (1. sprintti just Carcassonnessa) ja ajavat samaa tietä jota olin suunnitellut ajavani aamulla Carcassonneen. Joten toisaalta odotan innolla mahdollisuutta nähdä pyöräilijät, mutta toisaalta pelkään miten ruuhkat ja muuttuneet liikennejärjestelyt vaikuttavat matkasuunnitelmiin. Sinänsä silloin kuin olen Chamonixissa niin pyöräilijät vetävät vuorietappeja lähistöllä, mutta voi olla että en halua tuhlata koko päivää nähdäkseni vilaukselta puhdasta tuskaa, vaikka kokemisen arvoista varmasti sekin olisi. No kattoo ny mikä tilanne on, kun siellä päin olen. Tosin ei kyllä kuullostaisi hassummalta loma/piknikkipäivältä vetää aamusta auto parkkiin vuoren rinteeseen ja mussuttaa esim. baguettea juuston ja punaviinin kera pyöräilijöitä odotellessa :D

No kumminkin yo. setin jälkeen on kolme ns. suunnittelematonta päivää. Voidaan tehdä turistihommia tai jos ollaan puhki tai siis kun rahat on loppu niin tullaan lepäilemään Möckmühliin jos ei muuta keksitä. Möckmühlistä setti jatkuu Nürnbergiin torstaina 2.8. jonne pitäisi körötellä hakemaan porukat kentältä. Perjantaina Päivi lentää takaisin Suomeen ja siitä jatketaan porukoiden kanssa alustavasti varmaankin Regensburgiin ja Walhallaan. Sen jälkeen kaikki on vielä suht auki. Vaihtoehtoina esim. Ingolstadt tai pari pienempää kaupunkia. No tietty ehtisihän vaikka Müncheniin jos haluaisi... Maanantaina 6.8. toivottavasti ehditään käydä tarkistamassa kohtuu iso linna puistoineen Ludwigsburgissa ja mahd. pyöritään Stuttgartissa ennen kuin porukat palaavat Suomeen ja minä palaan sorvin ääreen sitten tiistaina, toivottavasti.

Aikamoinen "pakettimatka" tuli säädettyä ja jos Saksan laskee mukaan niin ainakin seitsemässä maassa pitäisi ennättää käydä. Davosista jatkettaessa ajoreitin ja Liechtensteinin välille ei mahdu kuin yksi joki, joten kovin isoa koukkua ei tarvita jos siellä haluaa käydä. Tosin siellä on jo käyty aiemmin ja eihän siellä ole mitään nähtävää. Vastaavasti voi olla, että joki pitänee ylittää ja piipahtaa Itävallan puolella ihan vain ~15-20 senttiä halvemman dieselin takia ennen kuin palaillaan Germaniaan.

City of roads

2007-07-09T09:52:00.001+02:00

Huh huh. Olipas hieno reissu teiden kaupunkiin eli Strasbourgiin. Lauantaina pyörittiin pääosin vanhassa kaupungissa ja söimme isovanhempien, Jeanin kummien ja serkun kanssa Winstubissa. En enää muista mitä sapuska oli ranskaksi (jotain du Porc), mutta se oli vastaava mitä tuli joskus vedettyä Berliinissä Eisbein-nimellä. Eli iso porsaan koipi luineen, valmistettu keittämällä, lisukkeena hapankaalia ja paistettuja perunoita sekä Elsassilaista (tai siis Alsace) punkkua. Järkyttävän hyvää. Ruuan päälle piti ostaa parit paikalliset viinit, kun oli paikallinen asiantuntija mukana. Pällistelyä ympäriinsä ja käytiin mm. katselemassa maisemia Notre Dame katedraalin (=yksi eurooppalaisen arkkitehtuurin helmiä) 66m korkeudessa olleelta tasanteelta. Katedraali (142m) oli maailman korkein rakennus vuosina 1625-1847. Ao. kuvassa näkyvä alue on Petite France, joka on listattu UNESCON maailmanperintökohteeksi ja taustalla näkyy katedraali.

Satuin bongaamaan myös olut-liikkeen, jossa oli tarjolla about 200 eri olutmerkkiä (etenkin belgialaisia), joten pakkohan sieltä oli muutama pullo ostaa. Illallinen syötiin isolla porukalla isovanhempien luona ja kun ruoka oli pirun hyvää niin meikäläinen veti tietty navan täyteen. No tyhmänä minähän en tiennyt kuvioita ja olin jo täynnä, mutta sitten avattiinkin seuraava viinipullo ja vedettiin juustoa huuleen... uskomatonta miten paljon sitä pystyy nielemään yhdeltä istumalta.

Tietty yleensä keskustelu oli pääosin ranskaksi (josta ymmärsin/arvasin ~2%), mutta suurimman osan kanssa sitä vaan tuli joten kuten juttuun, sillä Jeanin täti sekä hieman tädin mies ja isoisäkin, puhuivat englantia. Ja Jean toimi välillä tulkkina. Isoisä ja -äiti puhuivat lisäksi Elsassin murretta (esim. Käsekuchen = Käsküeche, Sauerkraut = Sürkrüt etc), joka on siis ranskan ja saksan sekoitusta. Isoäidin kanssa asiat selvisi saksaksi ja puhuttiinpa mm. Alsacen historiasta. Ko. aluehan on ollut monta kertaa sekä Ranskan että Saksan vallan alla ja esim. toisessa maailmansodassa Alsacen alue "luovutettiin" varsin pian sodan alussa ja näinpä mm. isoäidin veli joutui taistelemaan saksalaisten joukoissa ranskalaisia vastaan. Mitenhän hankala sitä on ampua ns. omiaan?

Sunnuntaina tsekattiin Euroopan unionin puljuista Euroopan neuvosto, Euroopan ihmisoikeustuomioistuin sekä tietty itse Euroopan unionin parlamentti:

On siinä helvetin iso rakennus vähällä käytöllä, sillä istuntoja on vuodessa vain 12 kertaa neljän päivän setti. Kokouspäivien ulkopuolella puljuun ei pääse edes sisälle 9/11:n aiheuttamien turvallisuussääntöjen takia :( Orangerie-puistossa käppäillessä tuli nähtyä paljon mm. haikaroita, joista Strasbourg on tunnettu. Sitten taas syötiinkin isoäidin herkullista ruokaa viinin kera ja päälle tietty juustoa ja jälkiruokaa! Jean kommentoikin, että saisin tulla useammin käymään, sillä isoisä taisi vieraan kunniaksi kaivaa hieman parempia viinejä kaapistaan, sillä sunnuntaina litkittiin kilpailuissakin menestyneitä viinejä, vuosikerrat 2002 ja 1998. Harvemmin tulee maisteltua 9 vuotta vanhaa viiniä ja on äijien ilmeistä voi päätellä oliko hyvää:

No eikä siinä vielä kaikki, isoisä lahjoitti mulle pienen pullon XO-konjakkia(!!!) ja isoäidin piti väkisin antaa mukaan itse tekemäänsä hilloa. Koeta siinä sitten tarpeeksi kiitollinen olla. Ei voinut kuin ihmetellä miten virkeitä kasikymppiset isoisä ja -äiti olivat. Jeanin isoisoisä oli elänyt 96 vuotiaaksi joten taitaa olla sukuvika... vai pitäisiköhän minun litkiä jatkossa enemmän Alsacen alueen tai ainakin ranskalaisia viinejä? Maistoin jotain paikallista (pahaa) kirsikkaviinaa, josta tuli hieman Ouzo mieleen. Mielenkiintoisen makuinen oli myös paikallinen aperitiivi Picon, joka sekoitettiin oluen kanssa. Voisin kuvitella, että suht samantapaisen mikstuurin sais sekoittamalla esim. Camparia olueen.

Hienointa oli nähdä tavallisten ranskalaisten elämää. On se vaan kokemuksena niin erilaista ja mahtavaa päästä tutustumaan ulkomaiseen kulttuuriin ja elämään paikallisten kanssa. Muistui mieleen muutaman vuoden takainen ikimuistoinen Indonesian reissu Jaavalla Sulistiyanin ja Djakan seurassa. Jäi kyllä niin lämpimät muistot ja täysi pakki (paljonkohan tuli lihottua?) reissusta, että eipä tässä innostuneempi voisi olla siitä, että jo lauantaina suuntaan patonkimaahan uudestaan :D Pitää kysellä Jeanilta vielä mitä kaikkea sitä pitäisi muistaa maistella matkalla. Ja hieman, siis enemmän kuin nolla, on jo hajua miten ranskalaisia sanoja lausutaan ja ranskan sanojakin on päässä enemmän kuin viisi. Pitäs vielä opetella ainakin numerot ja muutamia fraaseja. Vastaavasti Jean kiroaa suomeksi jo varsin sujuvasti, tosin "Hyvää ruokahalua" ei tahdo sujua millään :D

Lomareissu lähenee

2007-07-05T15:13:00.000+02:00

No johan on kiirettä, kun ei ehdi tännekään rustailla. Rheometri pyörii jatkuvalla syötöllä ja lomareissua suunnitellessa tuntuu menevän kaikki aika. Tiistaina kävin siis katsastamassa auton ja kuten olettaa voi niin mitään vikaa ei ollut. Olipa hieman turha reissu ja maksoin hieman turhasta(?), etenkin kun koko rekisteröinti/katsastusruljanssi on edessä taas helmikuussa. Ainoa mistä katsastusäijä mainitsi oli juuri nuo taakse vaihtamani eturenkaat, että "noilla ajanee vielä noin 5000km". Päästömittauksessa (en tiedä mitä se mittasi) ekalla kerralla lukema 0.009 ja seuraavat kolme kertaa puhtaat 0.000 eli dieselin partikkelifiltteri ilmeisesti toimii. Illasta sateen tauottua kävin kokeilemassa hölkkää 21min ja oikeaan sääreen tuntui ensiaskeleesta lähtien. Kylläpä vi...taa. Etappikisasta tulee sunnuntaina jo neljä viikkoa. Montakohan tässä vielä menee ennen kuin juostaan? Liian monta.

Eilen altaassa 3000m. Soitin just Nikolaille, että hierontaa kiitos ja tunnin päästä pitäs olla jo pöydällä. Näin se homman pitää toimia. Toivotaan että siitä olis jotain hyötyäkin. Näyttää kyllä pahalta, että jää suunnitellut kisat juoksematta lomamatkalla. Saatanan saatana.

Huomenna lähden sitten vasta illalla ruuhkien välttämiseksi Jeanin kanssa viikonlopuksi Strasbourgiin. Punkkaan siis Jeanin isovanhempien luona. Kuulema ainakin paikallisten valkoviinien maistelua tiedossa. Luulisi, että tuon kokoiseen maaplänttiin kuin Ranska olisi aiemmin osunut, mutta ei, ei edes välilaskua. Eli huomenna sitten ekan kerran patonkimaahan. Sen olen ainakin huomannut ettei mun suu ole muotoiltu ranskan lausumiseen. Minkä takia ne kirjoittaa niin paljon kirjaimia joita ei lausuta? Putain! vai mitenkä sitä ranskaksi edes kirotaan?

No tuleepa tyypitettyä maa paikallisen seurassa, sillä ensi viikolla aloitan torstaina itsekseni kesälomareissun ja jo lauantai-illasta olisi tarkoitus siirtyä Ranskan Chamonixiin, kunhan ensin pyörin hieman Sveitsin puolella. Chamonixista pitäs sitten koukata takaisin Sveitsiin eli pikaisesti Geneveen noutamaan vaimo kyytiin ennen suuntaamista Etelä-Ranskaan, Barcelonaan jne jne. No kattoo nyt, jos ehtii niin voishan sitä koko suunnitellun kierroksen tännekin raapustaa.

Tylsää

2007-07-02T11:48:00.000+02:00

Perjantain ilouutinen oli se, että olen taas ollut pätevä ja tehnyt mokan. Voi vi... No karkeasti viikon mittaukset menee uusiksi. Sinänsä data on ihan oikeaa, mutta ei ole sitä mitä haluttiin ja virheen takia eri geelien vertailu on varsin hankalaa.

Olipa tylsä ja saamaton(?) viikonloppu tai ainakin siltä tuntui. Tai siltä kai se aina yleensä tuntuu jos ei pääse lenkille :) Piti yrittää rauhoittaa yksi viikonloppu, ettei "juoksennellut" ympäriinsä, kun kumminkin liikkuminen/turistihommat tuppaa käymään kukkaron päälle, ja jos vaikka ei sisäänpääsyistä maksaisikaan niin ainakin diesel maksaa. Lauantaina melkein jo päätin, että su-aamusta lähden Heidelbergiin, mutta jotenkin sain auton pysymään parkissa. Itse asiassa Jean ja Sylvain kävivät Würzburgissa ja olishan sinne mukaan voinut lähteä, mutta ei jaksanut innostua. Kyllähän minä jo Würzburgissa kävin, mutta olis siellä vielä ainakin yksi linna joka olis kiva nähdä. Jos Jean lähtee ensi viikonloppuna Strasbourgiin niin sinne pitää lähteä mukaan, etenkin jos pääsen punkkaamaan sen isovanhemmille. Jean ei itse vaan osaa päättää lähteäkö vai ei...

Perjantaina kuuden jälkeen töistä lähtiessä oli taas niin vittuuntunut ja vetämätän olo, että teki mieli vaan kaatua sänkyyn ja unohtaa koko paska päivä, mutta onneksi sain itseni pakotettua uimahallille. Räpiköin edes puutuneen 2000m. Lauantai-sunnuntai akseli meni pääosin nukkuessa (~22h) ja syödessä. Jossain välissä sain viikonloppuun mahtumaan kuntopiiriä/jalkajumppaa reilun 1h, kävelyä ~3h ja su-aamusta 3000m altaassa räpiköintiä ja jotain venytyksen tynkää aina välillä. Ja kesälomareissua suunnitellessa meni joku tovi.

Lauantaina sain vaihdettua eturenkaat takarenkaiksi ja toisten päin. Hieman hankalaa, kun piti vararenkaan avulla vaihdella renkaita. Renkailla alkaa olla jo 34tkm takana ja eturenkaissa näytti olevan selvästi vähemmän millejä jäljellä, joten josko noilla nyt selviäisi edes kesälomareissun yli. Projektiin sai kulumaan yllättävän paljon aikaa, kun puunasin aluvanteet taas kiiltäviksi. Ja tänä aamuna sain aikaiseksi varattua huomiseksi katsastuksen Heilbronniin. Eihän mun Skoda ole kuin 11kk vanha, mutta ilmeisesti pitää katsastaa jo vuoden sisään sen takia, kun auto on ollut vuokrakäytössä tai ainakaan muuta selitystä en keksi... niin... ja tosiaan vuokra-auto, enpähän tuotakaan tiennyt ostaessa. Asia selvisi vasta, kun Christian luovutti auton mulle.

Sunnuntaina sain sulatettua jääkaapin + pakastelokeron, kun lokero oli muurautunut jo aikoja sitten umpeen (ks. kuva). Viikolla kävin vaihtelun vuoksi Aldissa ruokaostoksilla ja sieltähän lähti mukaan vaimon jo pitkään toivoma kannettava autojääkaappi (39,99€), johon saikin sopivasti tyhjennettyä jääkaapin sisällön sulatuksen ajaksi. Toivottavasti laitteelle olisi käyttöäkin jatkossa.

Tyttöjä syntyy

2007-06-28T14:05:00.000+02:00

Kelit on paskat. Vodaa tulee taivaalta myötäänsä ja kylmää (10-13'C) on. No toisaalta eipä tuo pahemmin haittaa, kun ulkoliikunta on nolla. Eilen sain raahattua ahterini Hallenbadiin. Tällä kertaa ei mammalaumaa näkynyt ja sain räpiköityä 3000m. Tarkemmin 1000vu+10x25vu/25ru+500vu+2x250ru/250vu, pal 1"/500m. Viimeiseen puoleentoista vuoteen on tullut niin vähän altaassa polskittua, että piti vetää happea minuutin pätkät puolen kilsan välein. Kun enhän minä osaa uida ja vielä vähemmän hengittää oikein niin mulla alkaa jalkapohjat kramppaamaan jos ei pidä välillä noita hengitystaukoja. Jyväskalässä on näköjään oppinut liian hyvälle viidenkympin altaassa, kun tuo 25m allas tuntuu niin helvatan pieneltä.

Toissa iltana runnoin reilun puolituntia sormilla ja rystysillä sääriä/takalistoa minkä jaksoin ja kivuilta kärsi. Parin päivän jälkeen ei "hieronnasta" ainakaan merkittävää hyötyä ollut ja nyt oikea sääri on sen verran hellä, että kävelykin on epämiellyttävää. Tiedä sitten... minimoidako jalanrasitus vai tehdäkö esim. pitkiä kävelylenkkejä, jotta aineenvaihdunta vilkastuisi? Toisaalta aiemmin kintut ei ole pahemmin tykänneet muutamien tuntien kävelyistä kaupunkeihin tutustuessa. Minuahan ei nappais yhtään lähteä ruikuttamaan lääkärin pakeille, mutta olen tässä hieman jo pohtinut, että pitäisiköhän sittenkin, ihan vaikka vain kokemuksen vuoksi käydä vastaanotolla, että näkis onko suhtautuminen ja vastaus sama kuin Suomessa. Eli lyhyesti lepo.

Tuli muuten juteltua lauantaina Erikin veljen, Larsin, kanssa näistä mun iänikuisista ongelmista ja mm. juoksutyylistä. Minähän tiedän/arvelen, että kun juostessa kantapää tulee maahan niin mun varpaat sojottanee liikaa taivasta kohti eli nilkassa on liikaa kulmaa. No tästä seuraa se, että päkiä tärähtää maahan aikasta kovasti ja tämä voipi taas kuormittaa mm. noita sääriä. Kyseisen kantapääkorosteisen juoksutyylin havaitsee erityisen hyvin jos juoksen matolla ilman kenkiä. Aivan hirveää pauketta. Tälläinen tyyli ei liene ihan paras rullaavuudenkaan kannalta ja Larsin mielestä se on merkki siitä, että mun jalka suoristuu liiaksi juostessa (ja se vie vauhtia pois). Eli pitäis tehdä kai jotain tekniikkaharjoittelua asian muuttamiseksi, mutta ideat on aikasta vähissä. Ideoita otetaan vastaan.

Niin ja onnittelut Rissasille maanantaina 25.6. syntyneestä tytöstä ja myöhästyneet onnittelut myös Junan perheelle 4.6. syntyneestä tytöstä. Onhan tuosta jo yli kolme viikkoa, mutta ilmeisesti asun liian kaukana, kun nyt sain tiedon vasta Jaskalta maililla. Eihän nykyään näytä syntyvän kuin tyttöjä... tälle keväälle/kesälle mm. Kasket, Vuoret, Rissaset ja Erojärvet saaneet tytön. Pylkkästen versiota en muista varmasti, mutta tais olla sekin tyttö. Oliko niitä vielä muita, ei pysy enää laskuissa mukana.

Laiskottelu jatkuu

2007-06-26T17:55:00.000+02:00

Zwickausta on palattu arkeen. Nytpähän on käyty kerran Sachsenissa. Synttärikestit oli ihan mukavat. Eipä tuo nyt hirveästi suomalaisista juhlista eronnut. Se tosin jäi mieleen, että vanhemmatkin ihmiset olivat pitkään paikalla. Esim. Erikin isovanhemmat (yli 80v) olivat virkeinä klo 02 asti ja lähtivät kotiinsa vielä itse ajamalla. Niin sitä pitää. Danke schön vielä Erikille ja koko Hassin perheelle, jos tänne eksytte ja ymmärrätte :D

Sunnuntaina kierreltiin Erikin, Erikin veljen Larsin ja hänen avopuolisonsa Katjan kanssa Zwickauta ja lähiseutuja. Käytiin mm. ihmettelemässä Göltzschtalbrückeä eli maailmansuurinta tiilisiltaa. Tiilejä vaivaiset 26 000 000 ja sillalla pituutta 574m sekä korkeutta 78m. Silta on jo yli 150v vanha ja ilmeisesti sitä ei tuhottu lainkaan sodissa ja varsin usein tuntui junia siltaa pitkin huristelevan.

Zwickau ei nyt kaupunkina kovin kummoinen ollut, ei ihmeemmin nähtävyyksiä. Zwickau on tunnettu autoteollisuudestaan eli erityisesti Trabantista ja säveltäjä Robert Schumannista. Käytiin Erikin kanssa August Horch- automuseossa, missä oli esitelty varsin kattavasti mm. Trabin historiaa. Koslaahan valmistettiin siis vuoteen 1991 asti ja nykyään Zwickaussa valmistetaan VW-konsernin menopelejä.

Jätin tarkoituksella lenkkikamat kotiin, jotta en vahingossakaan lenkkeile. Tuli sitten pyöräiltyä Erikin mukana lenkillä reilu pari tuntia viikonlopun aikana. Oli muuten ensimmäinen kerta kun poljeskelin pyörää täällä ollessa ja sitä mieltä tuntui olevan takamuskin... no näinpähän Zwickaun ympäristöä enemmän. Niin ja kun Itä-Saksassa oltiin niin kyllähän sen silmillään näki (kuten näkee esim. Berliinissäkin). Paljon vanhoja tyhjillään olevia ränsistyneitä taloja ja paljon erityisesti betonin värisiä taloja, joita ei siis ole maalattu. Puskutraktoreille olis hommia.

Treeni ollut siis nolla. Noita pyöräilyjä tai muutaman tunnin kävelyjä ei oikein treeniksi voi laskea. Penikat edelleen hellänä ja oikea ala"penikka" vieläkin kipeä. Eli juoksua ei uskalla vielä edes suunnitella. Kolmas lihotusviikko siis käynnissä :( Kirosana. Zwickaussa en saanut oikein nukuttua (mm. kirkon kellojen takia) ja viime yönä tuli vedettyä unta kuuppaan 11,5h kun iltanokoset venähti sitten yöhön asti. No nytpähän tuntuu edes hieman siltä, että olis hereillä.

Sateinen ja kylmä keli, jalka paskana, ei pyörää, uimahalli kiinni...koeta tässä nyt jotain treenata.

Juhannus Zwickaussa

2007-06-23T10:02:00.000+02:00

Pikainen postaus Zwickausta Erikin kannettavalla... alkuun Hyvät Jussit nyt kaikille ettei unohdu. Suomessa näyttää menevän vähän liiankin perinteisesti, kun Raumanmeren juhannuksessa kuollut jo kolme... Huh huh.

Torstai vierähti DLR-ekskursiolla Aschaffenburgissa. Aamupäivästä oli linnakierros ja risteily Mainilla. Kaupungissa oli Volksfest menossa parhaillaan ja olutteltassa sai vain Mass Bieriä eli litran kolpakko olutta oli minimimäärä. Eipä tarvinnut montaa olutta juoda, yksi riitti. Yksi Mass maksoi 5,40€. Oktoberfesteillä hinta on kuulema kahdeksan euron pintaan ja sen lisäksi oluttelttaan pitää kuulema mennä jo klo 7.30-8.30 aikaan, sillä aamuysiltä teltat on jo täynnä.

Eilen ajelin siis tänne Zwickauhin ja matkalla pistäydyin tutustumassa Bambergin kaupunkiin. Hieno kaupunkihan se oli, kannatti pysähtyä ihmettelemään. Kannattaa pistäytyä jos matkan varrelle sattuu. Mukulakiveä oli varmaan eniten mitä olen Saksassa nähnyt, mutta toisaalta ahdas vanha kaupunki mukulakivineen näytti pakottavan ihmiset liikkumaan polkupyörillä keskustassa, mikä on tietty hyvä. Ainakin monen monta kirkkoa tuli taas nähtyä. Knoppitiedoksi se, että Bamberg Domista on tullut yksi paavi, jonka ruumis makaa Domissa ja se on näin ollen ainoa paavi, joka on haudattu Alppien pohjoispuolelle. Bambergista Zwickauhin ajoin lähes koko matkan rankassa vesisateessa ja satoi tai paistoi, oli näkyvyys hyvä tai nolla, niin täällä ajetaan kovaa (~120km/h) ja pakkohan se oli liikenteen mukana mennä.

Hasseilla tuli heti kotoisa olo, sillä Erik oli tuonut Suomesta ruispaloja ja Kabanossia... no onneksi olut oli sentään paikallista :D Tänään olis ohjelmassa turistikierrosta Zwickaussa ja iltasella juhlitaan Erikin isän kuuskymppisiä noin 50 vieraan voimin. Zwickaun Stadthalle tuli jo nähtyä, mutta itse Idi Asikaiseen en ole vielä törmännyt...

Turhauttavaa - Vanhat vaivat ilona

2007-06-20T09:51:00.000+02:00

Tänäaamuna hölmöilyä eli 4km testiä ja nilkkojen seudut ihmeellisesti kuin tulessa. Nyt on koko jumi sen verran ilmeisesti sulanut että alkaa kivutkin paremmin paikallistua ja vaikuttaa siltä, että mulla on ainakin penikat ja en tiedä onko se myös penikkaa, mutta ihan pahimmassa pinkeessä on oikean jalan sisäkehräsestä (vai se luumokkula molkan sisäsyrjällä on?) hieman ylöspäin sääriluun vieressä olevat pari lihasta. Lisäksi nuo perinteiset kipupisteet lonkan seuduilla kertovat siitä, että takapuolen lihakset on pinkeällä ja tämä kireys vetää myös jalkojen/säärien lihakset kireälle ja johan sattuu, saatana!

Olen noin 90 prosenttisen varma, että jos pääsisin Siekkisen käsittelyyn niin yhdellä hoidolla onnistuisi poistaa nuo lihaslukot ja että treenaisin normaalisti kivuitta kolmen päivän päästä käsittelystä. Tai jos en ihan sataprosenttisesti tulisi kuntoon niin ainakin erittäin merkittävä osa kivuista häviäisi. Nettihän on pullollaan jumppaohjeita penikoihin, pitäs antaa kylmää, levätä jne jne, mutta kun tiedän jo entuudestaan, että ei vaivat niillä lähde. Jos lihas on kireällä kuin viulun kieli niin ei jääpalalla hieronta kireyttä poista. Ehkä siitä voi hetkittäistä apua olla esim. kivun vähentämisessä, mutta ei se loppupelissä poista itse ongelman aiheuttajaa. Lisäksi kun minun sääriongelmat aiheutuu yleensä lonkanseudun kireyksistä, niin eipä perseen lihaslukkoja säären jääpalahieronnalla avata. Tuo jääpalahomma on hieman sama kuin hieronta, voisin tunkea satoja euroja useisiin hierontoihin, joista voisi olla hieman apua, mutta jos hieroja ei osaa avata lihaslukkoa niin loppupelissä hieronnasta maksaminen tuntuu hukkaan heitetyltä rahalta. Viime vuosien aikana on tullut käytyä ainakin kymmenellä eri hierojalla ja Siekkinen on ensimmäinen kaveri joka osaa poistaa lihaslukot. Mutta hän ei ole hieroja eikä hän hiero, hän manipuloi lihasten kiinnityskohtia ja saa kireät lihakset auki eli rentoutumaan. On muuten harvinaisen uskomaton tunne, kun järkyttävän kireä lihas rentoutuu. Tippa siinä meinaa linssiin tulla.

Eli mulla on suht varma ratkaisu tiedossa, mutta kuten eilen jo sanoin, se on 2000 kilsan päässä... voisiko enemmän turhauttaa. Tulee varsin kalliiksi tuosta vain tulla pistäytymään Jyväskylässä hoidossa eikä mulla taida olla aikaakaan eli pakko kai tässä on alkaa nysväämään noita jumppaliikkeitä kun ei muutakaan voi. Tai pitänee yrittää itse manipuloida noita kiinnityskohtia.

Mutta näyttää siltä, että tiedossa on pitkä tauko... tai "ylimenokausi". No johan tuota yli 220 kisakilometriä tälle vuodelle on tullut, joten lienee aika lopettaa kausi tähän?

Joko se Junan perhe kasvoi, kun äijästä ei kuulu mittään?

Turinoita...

2007-06-19T17:05:00.000+02:00

Lauantaina köpöttelin soralla 6km testinylkkyä ja juosta pystyi suht ok tai siis kivun sieti, mutta jälkeenpäin tuntemukset on sen oloisia, että parempi jättää kisa juoksematta. No sehän tiesi sitä, että kun äijä mennyt viivalle niin eipä sinne tietty paljon Juoksijoita eksynyt. Vitosen paras (tarkkuus voi olla mitä sattuu) juoksi jotain päälle 18.20 ja kympillä oli pari juoksijaa 34.11 ja 34.32 ja sen jälkeen tyhjää... M30 voitettiin ajalla 37.11. Mietin kisan aikana että olis ollut hyvä treeni vetää alle ensin vitonen reippaasti ja sitten pienellä palautuksella kymppi perään. Mutta kun ei niin ei. Vitosella Warwick juoksi 19.00 ja Romain tepasteli tenniskengillään 21.01.

Äijän hullun maine on sitten vaan parantunut lähipäivinä kun koiven takia on tullut poljettua vettä pelastusrenkaan avulla asuntolan uima-altaassa noin 3x5m ringissä :D Koeta siinä siinä nyt selitellä mitä sinä teet, kun asenne tyypeillä on jo mikä on. Enkä minä ole viitsinyt polkea tähän mennessä kuin 15-30min.

Mutta koipi on siinä kunnossa ettei sillä ainakaan tulevanakaan viikonloppuna kisailla. Mä luulen, että siellä ei ole mikään paskana, vaan yksinkertaisesti parit lihakset on niin SAATANAN kireällä, että sen takia kintut oireilee. Siekkisen taikasormet varmaan taikois kireydet pois 5 minuutissa, mutta ne sormet on 2000 kilsan päässä, njäh njäh. Ei kiinnostais pätkääkään lähteä selittelemään saksalaisille lääkäreille, kun kuitenkin tulos nolla. Turha tässä edes ajatella kisoja, kun pääsis nyt edes lenkille... huonolta näyttää.

Viime päivinä olenkin arponut että lähteäkö käymään Erikin luona vai ei. Erik tulee lomille Zwickauhin, kun sen isällä on 60V-pilleet. Tänään päätin sitten lähteä vierailulle. Juhannus (tai eihän täällä mitään juhannusta ole, perjantaikin normityöpäivä) menee sitten Zwickaun suunnalla ja kaupungissa on sitten kaksikin kovaa äijää Suomesta, sillä näyttää muuan Asikainen tulevan nyrkkeineen vierailulle :D

Niin ja näyttää muuten muutama muukin olevan Suomessa samaa mieltä kuin minä (mikä on yleensäkin harvinaista!) sen suhteen millä pelillä sitä kannattaa ahteriaan liikutella. Listan ykkösautolla tietenkin. Tosin täällä on varmaan Euroopan kalleinta kiisseliä, litrahinta lähentelee jo 1.20€ prkl. Ysivitonen lienee 1.40€:n tuntumassa. Eli bensan ja dieselin hintaero lienee täälläpäin pienempi kuin Pohjolassa, mutta toisaalta eipä täällä ajoneuvovero(vain mikä sen nimi lie?)+käyttövoimavero maksanut mun koslaan kuin 308€/vuosi. Piti ihan tarkistaa, että Suomessa dieselvero on 2.0 TDI:lle 514€ ja eikös se ajoneuvovero ole jotain 130 euron luokkaa eli yhteensä yli tuplasti Saksaan verrattuna. Eli jos mun pohdinta ei mennyt ihan päin helvettiä niin karkeasti tuolla erolla mä ostan 300 litraa menovettä ja ajan 5000km 140-150km/h lasissa.

Kooma jatkuu

2007-06-15T18:02:00.000+02:00

Mittään ei tapahdu ja nukuttaa. Töissä homehdun liiaksi ja jalka on edelleen paskana. Eilen kävin 45min kävelylenkillä ja pakotin siinä yhteydessä itseni nylkyttämääm 2x3min. Sattuu, mutta ei niin paljon, etteikö kipua kestäisi, mutta selvästi joku siellä on pahasti vialla, jotta voisi olla suositeltavaa olla nylkkäämättä. Kun paikat hieman lämpeää niin kipu hieman vähenee, mutta tämän päivän tuntemusten mukaan ei tilanne ainakaan parempaan päin eilisen testailun jälkeen mennyt. Saahan nähdä viiraakoo päästä niin paljon että ei ymmärrä olla osallistumatta Möckmühlin kylähölkkään. Järjellä ajateltuna ei taida kannattaa, mutta harvemmin näitä nylkytysjuttuja järjen perusteella päätetään. Yleensä jos jalat olis näin paskana niin vituttas niin että silmät lentäs päästä, mutta kai sitä nyt jotenkin yrittää ymmärtää, että tähän kolotukseen on joku syy-seuraussuhde olemassa... eikä siis vituta niin paljoa kuin normaalisti :D Voe elämä.

Hiljasta

2007-06-13T17:50:00.000+02:00

Eilen ei pahemmin tapahtunut. No ehkä sen vois kertoa, että töiden jälkeen pelattiin about kolme varttia äijien kanssa vesipooloa...vai vesipalloksiko sitä suomeksi kutsutaan? No olipa miten oli niin se kävi ihan sopivasta aktiviteetista johon kykeni kramppikintullakin. Tänään aamupäivällä kinttu oli ihan samassa jamassa kuin edelliset kolme päivää, mutta en tiedä mitä ihmettä tapahtui tuossa neljän aikaan, kun kramppi aivan selvästi hellitti tai ainakin kävely on nyt helpompaa. No tuskin tässä vielä hölkälle päästään, mutta ensimmäinen askel parempaan päin, ehkä.

Pe-su on Möckmühlissä Stadtfest ja siinä yhteydessä sunnuntaina olis 5/10km Stadtlauf, joten olisi kiva oman kylän hölkkäkin läpi nylkätä. Onhan tässä muutama päivä vielä aikaa palautua? Muuten pitänee ottaa tuleva viikonloppu aika lailla lungisti, kun pari edellistä onkin tullut oltua varsin aktiivisena. Tai no... kaikkihan on suhteellista?

Niin korjataan nyt vielä sekin, että aiemmin kun on tullut kirjoitettua melbournelaisesta äijästä, joka on siis asustanut Jyväskylässä vuoden, niin hänen oikea nimensä on Warwick Cann. Ihan vain jos joku sattuis tuntemaan. Eihän tuota puheesta voi erottaa onko se Warrick vai Warwick etenkin kun kyseessä on ns. silent letter. On siinä pojalla muuten hyvät nimikirjaimet.

Ibuprofen = placebo?

2007-06-12T17:24:00.000+02:00

Kolmenkympin helteet on lämmittäneet asuntolan uima-altaan veden jo niin lämpimäksi ettei siellä paljon kinttuja onnistu enää viilennellä ja suihkusta tulee vain viileähköä vettä :( Millähän sais koivet kylmäksi? Kintut on tietty väsyneet, mutta minusta ne tuntuu olevan yllättävänkin hyvässä jamassa lukuunottamatta tietty oikean pohkeen kestokramppia. Vedin huiviin ihan huvikseni 400mg Ibuprofenia ja tabulla ei ollut minkäänlaista vaikutusta. Ihan sama kuin olisi sokeripalan niellyt. Sattuu ihan yhtä paljon startata kävelyyn olipa ibuprofeenia kehossa tahi ei. Jaksaskohan tänään jo venytellä? Nukkumaan on ainakin mentävä. Väsymys tuli näköjään vasta nyt.

Asuntolaan tunkee lisää ranskalaisia. Kerpele. No onneksi tällä kertaa nainen. Tuntuu olevan aika moottoriturpa ranskan kielellä. Ei vaan taida tämäkään tapaus kovin sujuvasti lontoota tavaavan. Lounaskeskustelut jää aika vähiin, kun kymmenestä tyypistä 8 vääntää patonkikieltä keskenään.

Ny on äijä sopivasti rikki

2007-06-11T16:59:00.001+02:00

Viime viikolla tuli pidettyä pari päivää huilia hölkästä, kun koivet oireili. No sinänsä oli ok pitää huilia, sillä pe-su vierähti Brüder Grimm juoksussa Hanau-Steinau välisessä maastossa. Tietoa löytyy myös täältä. Tulokset.

Eihän tuo nyt vielä oikeata ultraamista ollut, mutta hieman jo sinne päin :) Olin kaikista 10. ja M30-sarjan 4. joten sain hienon mitalin. Mutta jos ei saksa luonnista niin lyhyesti kisassa juostaan siis ~48 tunnissa viisi etappia, 14-18km/etappi, yhteensä noin 82km. Oma yhteisaika 5.17,04 eli alle 4.00/km keskivauhtiin pääsin. Kaikki mäet juostavia vaikka profiilit voi näyttää suht hurjilta. Pahin pätkä oli oikeastaan 4. etapin helvatan jyrkkä ja pitkä alamäki, kun kumminkin tuossa vaiheessa etureidet alkoi olla jo varsin hellät. Alku- ja loppuverkat jäi aika lyhyeen, pääosin lämpötilan takia, sillä paikat oli kyllä lämpimät ilman verryttelyäkin. Laskeskelin, että kumminkin verkkausta tuli noin 8km verran joten lähemmäs 90km/~6h sitä tuli kahdessa vuorokaudessa juostua. Eipähän ole tuollaista ennen tullut kokeiltua.

Kun tiedossa oli noin "helppo" keikka niin kävin perjantaina ennen kisaa menomatkalla ihmettelemässä Wertheim-nimistä kaupunkia ja mm. siellä ollutta linnaa. Eli 30'C helteessä tuli käppäiltyä alkuverkoiksi. Sieltä suunnistin suoraan Hanauhun, josta kisa starttasi klo 17.30. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja oli niin maan perkeleen kuuma. Sääennuste oli 30-32'C, netin mukaan 1. etapin aikana naapurikaupungissa Frankfurtissa oli varjolämpötila tasan 30,0'C. Lähtö oli torilta ja auringossa ollut mittari näytti 36 astetta. Nam. Tietty hieman liian kova aloitus ja tuntui että henki lähtee. Eka etappi siis 15.5km, josta onneksi about vimoset 8km oli metsän siimeksessä ettei ihan aurinkoon kuollut. Oli muuten harvinaisen piiiitkiä kilometrejä. Etapin loppuaika 1.00,09. Kymppiin jaksoin noissa oloissa 3.46/km kyytiä, mutta sitten joku ruiskutti hapot reisiin ja raahauduin maaliin 4.06/km vauhtia... maalissa oli äijän naama kuin retiisi vielä puoli tuntia kisan jälkeen.

Yö nukuttiin liikuntahallissa patjoilla ja kun unohdin hankkia aamiaislipetin niin kävin heittämässä illasta vielä flipflopeilla tunnin kävelykeikan etsiessäni aamiaista. Järkevää! No mitään en löytänyt tai mikään paikka ei olut enää auki ja lopulta aamupala onnistui ihan normisti maksamalla. Nooo... annettiin vähän tasoitusta.

Lauantaiaamusta toinen 14km etappi. Startti klo 9.30, mutta aurinko paistoi ja lämpötila oli jo 23-25'C haarukassa. Loppu yhtä helvettiä vaikka aloitin mielestäni tosi rauhallisesti. Alkoi loppua jo usko että ei tätä voi jaksaa loppuun asti. Aika oli 55.51. Sitten olikin noin 6h tauko, jonka aikana paikat sopivasti ehti kangistua ja mitä parasta niin ukkoskuuro saapui. Vesisade ja sen jälkeen keli olikin pilvinen, joten iltapäivän 3. etapilla sai jo juosta, kun tuntui että pystyi jo hengittämään eikä kone koko ajan piiputtanut. No lämmin oli ja kosteusprosentti jotain ihan hirveätä. Esitteen mukaan pätkä piti olla 17.5km, mutta lienee ollut ehkä 16-16.5km paikkeilla ja loppuun jäi hieman paukkuja, kun matka loppui ns. kesken. Etapin loppuaika 1.01,29. Pikaisen suihkun jälkeen otin vielä hierontaa. Toisen päivän jälkeen olin 12. yhteistuloksissa. Illalla oli pastaparty ja mm. arpajaiset. Mitään en tietty voittanut.

Sunnuntaiaamu oli hieman pilvinen, mikä olikin hyvä sillä tiedossa oli profiilin perusteella rankin etappi, startti klo 9.00 ja matkaa 16.8km. Ei mäet niin jyrkkiä olleetkaan kuin oletin ja olisi voinut aloittaa selvästi rohkeammin, mutta mistäs sitä uskaltaa kun on ensimmäistä kertaa matkassa. Suurin osa osallistujista olivat juosseet kisan useasti. Lopun alamäki pätkällä satoi hieman, mutta onneksi tossu piti asfalttiosuuksilla. Etureidet huusi hoosiannaa. Jyrkkyyttä oli pahimmillaan varmasti yli 15%. Aika 1.08,55. Taas suihku ja hieronta. Pakki oli jotenkin sekaisin ja mahaan koski eikä mitään oikein kärsinyt syödä muutamaan tuntiin.

Bussilla reissattiin lyhyt pätkä viimeisen etapin alkuun ja kun lepoa oli vajaa 6h alla. Paikat alkoi olla jo kohmeessa, mutta ihme kyllä mitään suurempia kipuja ei kisan aikana ollut vaikka oikea alapohkeen seutu oireilikin. Startti klo 16.00, aurinko porotti ja lämpöä 27-28'C astetta. Tunsin kuitenkin, että voimia on vielä jäljellä vaikka noissa lämpötiloissa unelmoi vain maaliinpääsystä niin ajattelin kuitenkin runtata viimeiselle 18 kilsan pätkälle pienellä riskillä. Alussa noustiin 1.5km:n matkalla reilu 100m ylös ja sitten lasketeltiin hieman enemmän alas. Noin 12km jäljellä suht tasaista, mutta loppu juostiin suurimmaksi osaksi auringon alla tukehduksen partaalla. Sain jossain 9-10km kohdilla pari kaveria kiinni, mutta johonkin 15km asti tuntui etten pysy edes mukana. Eipä ollut paljoa vetohaluja. Viimeisen juoma-aseman kohdilla (n.15km), ehkä henkisesti uskoin maalin jo selviäväni, en mennyt vetämään vaikka jälkikäteen oli helppoa todeta, että voimia olis ollut. Peesasin kavereita 17.5km kohdille ja spurttasin sitten maaliin jättäen heitä lopulta 12 sekuntia. Lienee sanomattakin selvää ettei kaverit olleet tästä kovin iloisia. No onneksi meidän keskinäisiin sijoituksiin spurtilla ei ollut vaikutusta, mutta omalla kohdalla spurtti kannatti, sillä voitin yhden kaverin lopulta 10 sekunnilla. Taas suihku ja hieronta päälle. Loppuaika 1.10,40, viimeisen etapin kuudes ja kokonaistuloksissa siis 10. ja ikäsarjan neljäs. Ikäsarjoittan kuusiparasta sai mitalit, joten jäipähän jotain muistoksi.

Mutta niin sitä vain maaliin asti selvisin ja paikat kesti. Ei helevetti miten hienoa hommaa! Tätä lisää. Tosin nyt ei tunnu siltä, että paikat kesti. Voipi olla ettei muutamaan päivään tartte paljoa juoksennella tai vetoja vedellä. Oikea koipi tarttee muutaman kymmenen nilkutusta ennen kuin se lämpenee ja hommaa voi kutsua jo kävelyksi tai edes sitä muistuttavaksi liikkumiseksi. Hah..niin hullua, mutta samalla niin hienoa. Voin suositella.

Kroppa on tietty suht kovilla tuollaisessa rynkytyksessä ja etenkin pakki oli ainakin mulla kovilla, kun kumminkin 2vrk:ssa piti tehdä viisi kertaa tankkaukset, tyhjennykset, suunnitella kisataktiikka jne jne. Sai lisäksi viisi kertaa jännittää starttia.

Niin sen voisi vielä kommentoida, että vaikka kisaa mainostetaan kansaivälisenä kisana, niin kaikki materiaali, viitat, kuulutukset jne jne ovat vain saksaksi. Itseni lisäksi havaitsin ulkomaalaisena yhden japsin, mutta hänkin puhui saksaa. Sekä oikeastaan ainoa, jonka kanssa puhuin enemmälti oli Siperiasta kotoisin ollut Jakob. Tosin hänkin asunut Saksassa viimeiset 16 vuotta. En kuullut kertaakaan, että joku olisi puhunut esim. englantia. Itse onneksi pärjäsin saksalla, mutta eiköhän siellä englannillakin asiat kysymällä olisi selvinnyt. Mutta voisin kuvitella, että jos joku, joka ei pätkääkään tuota Günthereiden kieltä osaa, eksyisi kisaan niin voisi muutaman kerran pallo olla hukassa. Eli se siitä kansainvälisyydestä.

Nymmää lähe uittaa kintui altaaseen...

Grillailemaan

2007-06-05T16:45:00.000+02:00

Eipä tänne taaskaan ennätä pahemmin lätistä, kun pitää lähteä työnantajan järjestämään grillijuhlaan. Ja huomenna alkaa taas pitkä viikonloppu, on tämä vaan rankkaa. Torstaina siis joku Fronleichnam eli julkinen vapaapäivä ja pe taas perinteinen Brückentag. Tänään sain lisäksi kutsun työpaikan "virkistysmatkalle" to 21.6. Aschaffenburgiin, joka passaakin sopivasti kuvioihin, kun oli nimittäin suunnitelmissa käydä tuohonkin kaupunkiin tutustumassa. No nyt saa kahdeksalla eurolla matkat, makkaraa(?), linnavisiitin ja laivaristeilyn. Tämä kaikki siis aamupäivästä. Romain kertoi, että viime vuoden virkistysmatkalla saksalaiset olivat aloittaneet kaljan kittaamisen heti aamukahdeksalta bussiin päästyään... onneksi matkat ei pitäisi kestää kuin 1.5h/suunta ja onneksi koko ilta, eli melkein 8h, on aikaa tehdä mitä itseä huvittaa ennen paluumatkaa.

Koivet on ihme koomassa koko ajan vaikka treeni on ihan minimiä. Vasemman päkiän vanha vaiva ei muuten tykänny viikonlopun kävelyistä ja seisoskeluista yhtään. Laskin, että viikonloppuna noin vuorokauteen tuli 9km juoksun lisäksi reipasta kävelyä ns. siirtymisistä lähemmäs kolme tuntia plus festarialueella noin 10 tunnin aikana tehdyt tepastelut ja seisoskelut. Ei siis ihme, että vanhan kintuissa jo tuntuu. Aika uskomaton tuntimäärä sitä tuli jalkojen päällä oltua kolmeen päivään. Aikamoista ultraamista.

Mutta ei tosiaan hyvältä näytä, kun jalkojen kannalta "järjetön" viikonloppu edessä. Epäilen pahasti ettei koivet kestä ja lämpöä luvataan 23-28'C haarukkaan. Pitänee pitää huilia tänään juoksusta ja toivoa parasta.

Hengissä ollaan

2007-06-04T18:06:00.000+02:00

Kuittaan, että elossa ollaan RIP:n jäljiltä. Yöllä palailin kämpille kahden maissa. Kokonaisuudessaan kyllä kannatti. Päällimmäisenä jäi mieleen se, että ihan samanlaista sekoilua ja viinan kittaamista homma oli kuten Suomen festareillakin. Tosin kun ihmisiä oli kait vajaa 60000 niin tietty jonottamisen, ruuhkan, kuseskelun, viinan ja roskien määrä on hieman toista kertaluokkaa. Itse sain kitattua kolmen päivän aikana yhden oluen ja sekin oli pahanmakuinen :( Jalat oli kovilla paljosta kävelystä ja seisoskelusta. Niin ja kävin tietty la että su lyhyillä pk-lenkeillä ennen festareille menoa. Voi olla ettei kovin moni muu 60000:sta tyypistä tehny samaa. Israelilaiset tyypit hostellilla pyöritteli vaan päätään kun sanoin lähteväni lenkille. On se hienoa olla hullu :D Suomalaisia bongasin kuullun puheen perusteella yllättävän paljon, varmaan 15 tyyppiä.

Mutta ehdottamasti paras oli Linkin Park. Vetivät yli puolentoista tunnin setin ja mielestäni ei ollut yhtää huonoa tai ns. täytebiisiä setissä. Highly recommended jos on mahdollisuus mennä keikalle. Muita mieleen jääneitä oli mm. Korn, Velvet Revolver, Billy Talent, The Hives, Evanescence ja White Stripes. Type O Negative ok ja Smashing Pumpkinsien keikasta jäi hieman outo maku. Olihan se hieno, mutta ehkä minä tykkään hieman erilaisesta. Vaikka Muse ei musiikillisesti hirveästi iske niin show oli näyttävä. Pojot siitä. Noita Speed/Trash/Nu jne -metallibändejä tuli tsekattua monta, mutta eihän niistä jää kuin se "jytke" mieleen :) Megadeth oli selkeä pettymys. Suorastaan perseestä. Papa Roach petti eniten, kun eivät vetäneet keikkaa ollenkaan. Prkl. Molempia suomalaisia näin noin 4-5 biisin verran.

Mutta joo. Josko huomenna lisää. Ny ei jaksa. Kauppaan.

Eipä mittään uutta

2007-05-31T18:46:00.000+02:00

Festareiden kotisivuilla olevan sääennusteen mukaan sadetta tiedossa joka päivä :( No toisenlaistakin ennustetta löytyy... Olin tulossa vielä huomenna aamusta töihin muutamaksi tunniksi, mutta otin lopulta koko päivän vapaaksi niin saa nukkua kunnolla, ehtii treenata ja saa ajella rauhassa Nürnbergiin. Eli äijä on linjoilla taas maanantaina... ehkä... tai ainakin toivottavasti.

Eilen hajosin TAAS. Yritin vaihteeksi treenata jotain ja eksyin uimahallille. Allas (25m) on ensinnäkin suht pieni ja ennätin päästä just alkuun ja pulikoida 1700m niin eikös PERKELE(!!!) paikalle pärähdä ~15 Weight Watchers mittakaavan tanttaa vesijuoksuvöineen. Varovaisesti arvioiden, ehkä, pari kevyintä mammaa alitti 80kg...siis ehkä. Kappas kun tälläisistä ei ollut missään mainintaa, että halli varattu klo se ja se ja ettei uimaan kannata yrittää! No mammat pistivät sitten 80-luvun musat mankasta soimaan ja varasivat puolet altaasta. Huvittavinta on vielä se, että allas on matalammasta päästä vain noin metrin syvyinen niin eihän siellä voi polskia vyön kanssa. Eli varasivat puolet koko uimahallin altaasta, mutta käyttivät lopulta vain neljäsosaa. Toinen puoli altaasta olikin sitten täynnä joka puolelta pomppivia ja kirkuvia kersoja ja ylipainoisia lilluvia äijänkäppänöitä joten ei auttanut kuin lähteä helevettiin sieltä. Yhtä helppoa olis uida 2 metrin porealtaassa. On se kumma, kun nykyään ei UIMAhallissa onnistu edes uida! Ja eihän täällä päin näissä LILLUMIShalleissa mitään saunaa ole, jossa olis voinu edes paikkojaan lämmitellä tahi rentoutua.

On se nyt kumma ettei treenaamisesta meinaa tulla mitään. Mä olen kohta itse noissa weightwatchers mitoissa tällä treenillä (tai siis treeniä ei ole!). Kyllä se ruokahalu on yleensä ihan sama juokseeko viikossa 100km vai ei. Pitäs treenata näköjään yöllä klo 03 mettässä, jotta sais rauhassa treenailla. Tänään kyllä juoksen, sattuipa jalkaan tai ei. On se vasen ainakin hieman rauhoittunut, toisaalta oikeaa on alkanut kolottaa. Kivun/kolotuksen määrä vakio wie immer. Eli ei yllätä.

No on ainakin äijässä "sopivasti" agressiota lähteä kuuntelemaan mölyä vesisateeseen. Keep the fucking horns up! Bis Montag, Leute!

Ny soi tämä.

Ei näitä otsikkoja aina jaksa keksiä

2007-05-30T16:20:00.000+02:00

Eilen ei sitten treenattu. Prkl. Ja taitaa olla parempi ettei juosta tänäänkään. Prkl. Pakko mennä vaikka uimahallille häröilemään. Eilen en keksinyt muuta kuin täräytin puoli tuntia sähköä koipeen. Tiedä sitten oliko apua vai ei. On se vaan "hieno" tunne kun liian pitkän tauon jälkeen riehuu ja runttaa mm. vatsoja niin saa monta päivää nauttia lihaskivuista. Vois kuvitella että joku olis potkinut kylkeen. Viime yönä piti pari kertaa herätä, kun kääntyessä vatsalihaksia aristi... Tekis mieli rankaista takaisin ja takoa lisää vattoja.

Viikonlopun sääennuste Nürnbergiin vaihtelee näköjään sivustosta toiseen, joten taitaa olla paras olla katsomatta ennustuksia, kun ei ne kuitenkaan pidä paikkaansa. Sataa jos sataa...todennäköisesti kuitenkin sataa.

Kyllähän tuota Feeestaria onkin jo odotettu. Sen verran on taukoa edellisestä. Suurimpaan nälkään pitää pyörittää iipotikalla RIP:n bändejä. Harmittaa vaan kun on niin harvan bändin mölyä täällä mukana. Pitää kysyä josko Jeanilla olis joitakuita levyjä. Ensiavuksi löytyy onneksi mm. Linkin Park, Megadeth, Papa Roach, Smashing Pumpkins, Korn...no väliin hieman Godsmackkia ja Metalliccoo. Mikä lie mutta tuo Godsmackin Faceless plätty kuullostaa vaan nyt helevatan hyvältä. Radiosta kun kuuluu vain roskaa niin autossa pittää huuattoo mm. Children of Bodomia ja Rammsteinia. Mummot kahtoo ihmeissään, kun pysähtyy autolla ikkunat auki liikennevaloihin. Eivät taida tunnistaa Hate Crew Deathrollia, Hah hah.

Rammsteinista tulikin mieleen, että tuolla Luxemburgin reissulla tuli ajettua Ramstein-kaupungin ohi (tietty silloin sterkoista huudatin Rammsteinia), mutta paikka näytti sen verran pieneltä kartalla etten viitsinyt mennä edes katsomaan oisko siellä ollut mitään näkemisen arvoista. Helvatan iso lenttokenttä tai joku pirun jenkkien Euroopan päätukikohta (netin mukaan Naton suurin ilmatukikohta Euroopassa eli ei sitten ihan mikä vaan kenttä) siellä on, josta bändi on nimensäkin vääntänyt. Jos nyt oikein muistan. Ohiajaminen jäi siitäkin mieleen, että Autobahnilla körötellessä joku HELEVATAN iso kuljetuskone tai vastaava laskeutui auton yli. Eipä ollut varmaan kuin 200m yläpuolellani. Säikähdin ensin, että perhana kone tippuu väkisin Autobahnalle, mutta kaipa se kiitoradalle asti jaksoi liitää.

Es regnet

2007-05-29T18:34:00.000+02:00

Perjantaina töistä kotiin 10km. Lauantaille olin suunnitellut reissua Heidelbergiin, mutta skippasin sen (taas?) ja menin Heilbronniin ostoksille. Mukaan lähti mm. Marilyn Mansonin kokoelma, kun halavalla sai. Takaisin tullessa kävin ihmettelemässä Bad Wimpfenin vanhaa kaupunkia ja ajelin Offenaun ja Mosbachin läpi. Myöhään illalla heitti kovan ukkoskuuron ja ilma viileni sopivasti, mutta tunsin jo lenkille lähtiessä että äijä on väsynyt. No sen tietää mitä siitä seuraa ja jätin vedot kesken, tuloksena 2x4x400/200/400m. Koivet oireili jo ennen rataa. Ilmeisesti to/pe mäkiset reitit tekivät tehtävänsä.

Säätiedotuksen mukaan sunnuntaille oli luvattu sadetta kymmenestä eteenpäin. Pitkälle lähdin vasta klo 9.45 auringon paistaessa ja koko kaksituntisen sain taapertaa sopivassa puolipilvisessä säässä. Väsynyttä menoa. Tiedä sitten onko ukko ylikunnossa vai minkä takia sykkeet tuntuu olevan korkealla. Onneksi satuin ottamaan sykepannan mukaan ja tajusin hiljentää vauhtia roimasti. Jyrkimmät mäet piti kävellä. Pitänee ruveta pitämään sykepantaa noilla peruslenkeilläkin, kun näyttää että ilman sitä juoksen(juoksin?) näköjään itseni pihalle. Töihin juostessa kun on pakko nousta lähemmäs 150 metriä ja vaihtelevia vaellusreittejä juostessa tulee kivuttua varmasti vieläkin enemmän. Ja vastaavasti kun ylös noustaan niin alaskin tullaan jyrkkään ja pitkään. Kintut ei tykkää. Toinen viikko maratonin jälkeen 108km, juoksua kuutena päivänä. Liikaa?

Maanantaiaamuna oli suunnitelmissa juosta lähellä ollut kympin kisa kovana treeninä, mutta skippasin senkin sunnuntain tuntemusten perusteella. Vasemmassa jalassa siitä luunappulan kohdilta ylöspäin lähtevä lihas on ärtynyt pahanlaisesti. Se on hellä kävellessä, mutta juostessa ei haittaa. Tosin juokseminen ärsyttää sitä entisestään. Ma-treenit jäi sitten tunnin kuntopiiriin ja illan 8km:iin sisältäen 10min koord. häröilyä. Tiistaina sitten fituttaa, koipeen kolottaa ja vettä tulee Esterin p:stä, joten tiedä sitten mitä tässä tekee. Uimahalli kiinni, vatsalihakset hellänä eilisestä joten kuntopiirikään ei liene parasta tähän saumaan. Lepoa? Ei helvata. Pakko ois saada tuo kinttu rauhoittumaan. Suihkusta ei tule edes kylmää vettä, eikä mulla ole jääpaloja :( Sadepäivän kunniaksi viivyn töissä näköjään 12h. Ei näin.

Mutta satakoon nyt vaikka sammakoita, kunhan viikonloppuna kelit on kohdillaan. Rock am Ringin 82 000 lippua myytiin jo aikoja sitten loppuun ja Rock im Parkkiin on jäljellä nyte näköjään 466 lippua. Aamulla niitä oli vielä päälle 1500 kipaletta. Hyvin käy kauppa. Ei tartte näköjään yksin festareilla riehua, vaikka ittekseni sinne joudunkin menemään :(

Tuassiisa 3pv:n vappaa

2007-05-25T13:22:00.000+02:00

Eipä tuo eilinen keli nyt niin paha ollutkaan, kun onnistuin juoksemaan kotio (13km) varjoisia ja mäkisiä metsäreittejä. Eli ei tuntunut kolmelta kympiltä, mutta vettä saa kitata huoletta ilman että tarviis paljon cusella käydä. Anat kertoi, että Eilatissa varjolämpötila 50'C ja auringossa n. 57'C joten viileähän täällä. Ja mitä parasta lenkin päätteeksi pääsi pulikoimaan altaaseen :D Just sopivan lämpöistä vettä kropan viilennykseen. No olihan se viileää, mutta kymppiminsan jaksoin altaassa olla. Vain Romain uskalsi testata allasta. Nössöjä. Onhan se hienoa, että on allas, mutta eipä sillä pituutta ole kuin n. 15m, joten tuskinpa useampaa kilsaa siinä jaksaa eestaas vedellä. Sellanen pershien huuhteluallas se on. Parempi sekin kuin ei allasta ollenkaan.

Aamulla kipusin taas rinteen töihin, 7km. Pitkää viikonloppua pukkaa. Täällä siis helluntaimaanantai on pyhäpäivä. Pääosin vesisateiden merkeissä taitaa viikonloppu vierähtää eli se siitä ilosta. Pitänee nyt jotain ekstemporee säätää ettei ihan paikalleen homehdu. About 12h uni vois olla paikallaan tähän alkuun. Ainahan sitä voi töitä tehdä jos ei muuta keksi. Yleensä sitä tuppaa vaan keksimään.

Pitäis kai tässä opettaa asuntolan tyypeille hieman suomeakin kun Warrickin suomisepostuksista ne tietty omaksuivat heti ensimmäisenä vittuperkeleen. No nyt useampi laukoo vastaatulleessaan vaan vittuperkelettä tai moimoi vittuperkelekippis. Miks se aina menee tuohon? Just tuon takia olen pitänyt turpani tukossa, mutta ei auttanut.

Niin ja Helenalle tänks! Kuuntelin RIPin avaavaan Hinderin plätyn Suomessa läpi. Noo..sanotaanko että menettelee. Tosin pikaisella kuuntelulla kaikki biisit kuullosti suht samalta ja niistä tuli 3 Doors Down mieleen. Mutta mistäs sitä tietää miten äijät vetää livenä. Hieman ihmetyttää miten Sunrise Avenuen äijät on päässeet päälavalle heti Hinderin jälkeen. No levy ja uusin sinkku näyttää ainakin uppoavan täällä päin mualimoo. Ja pitäs tuo Linkin Parkin uusinkin saada käsiin jostain ennen festaria. Onneksi Kornin levyt muistin ottaa Suomesta mukaan. Kannettavan kovolta löytyy ~7 gigaa mölyä, sillä on nyt selvittävä.

Hiostaa...

2007-05-24T13:54:00.000+02:00

Ei päässy Juki ihan alle viidentoista, mutta Andreina just alle 17min.

Tänään on pitkästä aikaa taas kunnon persehikipäivä kun lämpötila heiluu kolmenkympin tuntumassa. Juoksin töihin about 13 kilsaa, jossa reipasta 6km ja päälle 11min kova ylämäkipätkä. Vauhti mäessä oli olematonta, mutta kun osassa rinteessä oli kulmaa arviolta päälle 15 prosentin niin kummasti sykkeet oli taivaissa. Ihmettelin, että mikä on kun äijä hikosi kuin sika vaikka kahdeksan pintaan olin jo töissä. Tarkistin netistä olosuhteita, ja vasta nyt tajusin että sivuston, jota olen eniten seurannut, data tulee Stuttgartista ja sehän on prkl 80 kilsan päässä. Löysin lähempää Öhringenin sääaseman ja sen mukaan lämpötila nousi siis jo pariin kymppiin lenkin lopulla ja kosteusprosentti heilui kasikympin tuntumassa.

Mä olen vaan niin helvetin huono juomaan vettä, mutta pakko sitä on nyt vaan kurkusta kaataa että tolpillaan pysyy. Jospa ne legionellabakteerit ei hyppää keuhkoihin juomavedestä.

Nyt tässä pistää vaan pohtimaan, että milloin uskaltas lähteä nylkkämään kotiopäin tuonne pätsiin. Tälläkin hetkellä varjossa +28'C plus tietty aurinko päälle. Lotionit jäi tietty kotio... pitäs muistaa sitäkin käytellä ettei käy näin. Eli sattuu sitä pätevämmillekin. Päivän hyvä uutinen on se, että aamusella laskivat vettä asuntolan uima-altaaseen eli tänään lienee pakko tyypittää sekin jos hengissä kotio asti selviää. Pool party!

Niin ja siitä hulluudesta. Ei sinänsä mitään uutta, samanhan toteaa empiirisesti viidessä minuutissa kun katselee julkisella paikalla ympärilleen Suomessa, mutta taitaapa sittenkin olla niin päin että minä en ole hullu vaan muut. Ja kun suomalaiset ovat niin saatanan laiskoja etteivät jaksa pitää kunnostaan ja terveydestään huolta niin nyt pitäs työnantajan alkaa paimentamaan. Voi elämä. Minä vaadin palkankorotusta siitä, että huolehdin vapaaehtoisesti työkyvystäni! Oiskohan PekkaNiskalla töitä kemistin retkulle?

Back to business

2007-05-23T16:05:00.000+02:00

Takaisin sorvin ääressä.

Kylläpä oli rankkaa käydä Suomessa. Tapahtui ja sattui monen moista sen enempiä erittelemättä. Jos suoraan sanotaan niin hieman liikaakin. Pitänee palautella muutama päivä niin eiköhän tästä selvitä eteenpäin. No kumminkin kaikki mitä oli suunnitelmissa tais tulla tehtyä. Pidin koko viikon huilia juoksusta maran jälkeen. Sain itseni onneksi Siekkisen pöydälle, jotta saatiin taas kiero mies suoraksi. Vaikka paikat olikin yllättävän ok:t niin olihan niitä jumeja ihan riittämiin ettei esim. kantapäät osuneet yhteen ennen käsittelyä. On se vaan ihmeellinen tuo kroppa, kun persejumi (=takaliston kireät lihakset) vetää jalkojen lihakset, etenkin sääri/pohjelihakset, kireäksi ja näin ollen jalat on eri pituiset. Sitä voi vaan miettiä, että paljonko vaikuttaa ylipäätään juoksuun tai esim. Würzburgin loppuaikaan se, että juoksin vinolla kropalla ja eri pituisilla jaloilla. No turha jossitella, mutta tuskinpa siitä hyötyä on.

Suomessa näytti samalta kuin täällä huhtikuun alussa. Keli oli tuulen takia kylmä ja kyllä mä vaan tykkään enemmän näistä tämänkin hetken päälle 25'C lukemista enemmän kuin Suomen koleudesta. Voipi siis olla että äijä pysyy kesän täällä päin palloa.

Paluulentokin meni mukavan nopeasti, kun sai höpistä Keron Jukan kanssa. Tosin oli hilkulla, että matkaseura oli jäädä Pirkkalaan, sillä Juki ehti lennolle 2min ennen porttien sulkeutumista :D Kiitos vain Jukille kahvista ja onnea tämän iltaiselle vitoselle. Andreina raastaa myös. Onneksi Koblenzissa näyttää olevan hieman viileämpää kuin täällä. Tasoa näyttää olevan ja osallistujia ihan tolkuttomasti. Pistähän Juki ensi kerralla mailia kun olet tulossa tänne päin.

Seli seli seli...

2007-05-15T08:43:00.000+02:00

No tiedä sitten... ei jaksais edes selitellä. Kimmo on ollut varsin "iloisella" päällä sitten viime perjantain. On pitänyt rajoittaa blogin päivitystäkin, kun teksti vois olla hieman liiankin kirosanapitoista. Perjantainahan minun piti pakottaa itseni ajoissa töistä pois, mutta eihän siitä mitään tullut, kun tajusin että virheitä on tullut tehtyä oikein urakalla ja noin kuukausi sitten olen unohtanut tehdä parit testimittaukset kun tehtiin isomman luokan muutos mittauksiin. Unohdus eli kunnon EMÄMUNAUS ja tämän takia noin kuukauden mittaukset ovat pääosin päin persettä. No jotain opittiin ja jotain uusia juttuja selvisi, mutta kyllä tässä on tehnyt mieli kuula ampua kalloon jo useamman kerran. Sinänsä rheometrin kanssa en ole pahemmin ennen tänne tuloa leikkinyt, joten ko. mokan voisi laittaa inhimillisen erehdyksen piikkiin, mutta että kuukausi meni vituiks niin ei paljon lohduta. Olisin voinut viettää 10-11h/pv vaikka lenkkipolullakin niin melkein sama tilanne olisi nyt. Ei §$%$%/$, %$%&$%, &$&$%& ja "$%$%/$%&. Onneksi huomenna pääsen eroon muutamaksi päiväksi tästä psksta, niin saa hieman etäisyyttä touhuun. On muuten mm. Children of Bodom ja Godsmack maistuneet yllättävän mukavasti tähän mielentilaan...

Ok...eli 10-11h/pv töissä viime viikolla ei ehkä ihan parasta valmistautumista Würzburgiin ollut, tosin unta vedin kuuppaan sitäkin enemmän. No sinänsä paskan väli, kun muutenkin oli hieman hällä väliä asenne kaiken suhteen. Zürichin jälkeen vitutti, että taasko joudun odottamaan vuoden että saan pettyä taas seuraavan kerran. Kahtena edellisvuonna on syksyn marat jääneet väliin telakalla olon takia, joten nyt en aikonut odottaa syksyyn etenkin kun koivet ovat olleet suht hyvinä. Oletan että lämmin keli on vaikuttanut asiaan.

Sitä tässä on ehtinyt pohtimaan, että onko tässä vain niin paska vai olenko vain hölmö että en osaa vaihtaa lajia. Viisi edellistä maraa Frankke 2004 2.46,05 (suht ok, harjoittelu kärsinyt jalkaongelmista), SM-mara Hki 2005 2.43,18 (erit. tuulista), Hampuri 2006 2.41,08 (treeni heikkoa, äijä telakalla monta viikkoa ennen kisaa), Zürich 2007 2.43,45 (vatsakramppeja 30km) ja viimeisin Würzburg 2007 2.43,35 (kuuma/kostea keli). Ei ota sitten ikinä onnistuakseen. Saatanan saatana. Nyt pitää kokeilla välillä jotain muuta.

Olen lueskellut Timothy Noakesin Lore of Running-opusta eli juoksijan raamattua ja mitä enemmän sitä lukee niin sitä enemmän tuntuu siltä, että kaikenmaailman tyhjennykset, tankkaukset ja muut turhat nippelit säädöt on perseestä ja ihan turhaa. Eli senkin suhteen ajattelin, että treenaan ihan normaalisti ja jos tilanne ok ennen Würzburgia niin juostaan sitten jos keli olis alle 25'C. Kaksi edellistä viikkoa ennen maraa siis 130 ja 100 km ja ihan normaalia treeniä ja edeltävänä sunnuntaina maksimikympin kisa jne. Maratonviikolla kevensin kuitenkin (yhteensä 86km), mutta jätin lähes kaikki, yleensä tekemäni, normaalit maratonin valmistautumisrituaalit tekemättä. En juossut viimeistä pitkää kiihtyvää, en tankannut maltoa tai urheilujuomaa, en ottanut hierontaa tms tms. Viimeisinä päivinä söin tietty pastaa, mutta sitähän minä vedän koko ajan muutenkin. Join hieman normia enemmän ja söin hedelmiä reilusti. Siinäpä se. Katsoin perjantaina varmaan viidestä eri nettiosoitteesta ja kaikki ilmoittivat su-päivän maksimiksi 23'C. No ajattelin, että ei se ihan niin korkealle ehdi nousta kun mun pitäisi olla maalissa ennen puolta päivää. Päätin osallistua maralle... lauantaina ihmettelin tv:n säätiedotuksesta sitä, että tännepäin luvattiin 26'C astetta... mitä helv...?

Äitien kunniaksi nousin su-aamusta 4.45 ja heitin pari kilsaa herätysverkkaa. Autolla "suht reippaasti" Würzburgiin, ilmoittautuminen ja vittuuntuneena lähtöviivalle, kun tiesin ja tunsin että tänään ei aikoja juosta, kun lähdössä klo 9.00 oli jo lämmin. Alussa oli hieman vetoapua puolikkaan juoksijoista. Tosin sekin porukka jossa juoksin hiljenti jo lähemmäs neljän vauhtiin.. eli eikun itse vetämään. No yksi kaveri lähti mukaan ja peesailinkin sitä sitten kympistä noin 17km asti. Tiesin että hitaasti mennään, mutta paskan väli. Tuossa kelissä ei intoa ollut lähteä vetämään..vielä. Juoma-asemalla menin edelle ja sen jälkeen kaveri tipahti. Mukulakiveä varmaan kilometri. Täysin perseestä. Kymppi jotain ~37.48, puolikas pari sekkaa alle 1.20. Tuolta 17 km:sta juoksin yksin sitten maaliin asti. Ohitin yhden hyytyneen kaverin 30km kyltillä. Alavatsa ei tällä kertaa krampannut pahasti, mutta noin kympistä eteenpäin vatsa oli kuitenkin hieman sekaisin ja geelit piti vetää pakolla ja oikeastaan vain odottelin milloin pakki alkaa reistailla. No pakki oli lopulta suht ok, vaikka neutraaliksi ei olotilaa voi kyllä kuvata. Aloin kuulla ihmisiltä 26km:n jälkeen jotain siebte huutoja ja oletin että olen seitsemästoista. Aurinko porotti ja vitutti. Yksin mentiin ja oikea päkiä alkoi hiertymään. No läpsyttelin menemään ajatuksena vain, että juostaan nyt maaliin jos ei isoja ongelmia ole. Jossain 35km kohdilla joku tyttö huusi sen verran selvästi kohdalla, että "der sechste Mann" ja siinä vaiheessa tyhmempikin äijä ymmärsi, että tässähän ollaan kärkipäässä. Olin nähnyt 23km:n kohdalla kolme mustaa äijää kärjessä.

No tieto sijoituksesta antoi hieman intoa, että jaksoi hieman hieman yrittää viime kilometreillä. Puoli kilsaa ennen maalia huomasin äijän edessäpäin ja saavutinkin sitä, mutta hävisin lopulta 5 sek. Maalissa siis ajassa 2.43,35 eli 10 sekuntia kovempaa kuin Zürichissä. No vittu joo. Kaikista maratoonareista olin kuudes ja M30-sarjassa toinen. Maalissa jututin tovin suomalaista pariskuntaa, joka oli tullut juuri ennen minua maaliin puolikkaalta (startti siis yhtä aikaa). Eivät oikein ymmärtäneet pettymystäni ja ihmettelivät että ihan päivittäinkö käyn lenkillä.

Piti kaivaa netistä olosuhteet. Eli sinä aikana kun olin baanalla varjolämpötila oli "vain" 14.5-20.5 'C. Päälle 4h juoksijat ovat saaneet nauttia päälle 24'C varjolämpötiloista. Tosin aurinko paistoi käytännössä koko ajan, joten ei kyllä ihan noin vilpoiselta tuntunut. Kosteusprosentti oli aikaisin aamusta yli 85%, oman juoksun aikana kosteusprosentti laski 70%:sta viiteenkymmeneen, joten olisko ollut tuo kosteus joka teki olotilan niin tuskaiseksi. En tiedä ilmoittautuneiden määrää, mutta maaliin pääsi tänä vuonna ~870 maratoonaria. Viime vuonna luku melkein 1300 juoksijaa. Ilmeisesti noutaja oli ollut aktiivisena. Tuolla minun ajalla olis ollut viime vuonna 24. ja nyt olin siis kuudes. Eli jos olosuhteet ottaa huomioon niin kai pitäisi olla "suht" tyytyväinen tulokseen, mutta kun tavoite olisi juosta kovempaa niin sen suhteen vain vituttaa.

Vaikka järjestäjät tietty mainostavat, että useimmat kehuvat reittiä niin sanoisin, että varsin paska. Korkeuseroa ei ole hirveästi. Maraton juostaan siis kahtena lenkkinä, jossa kaksi kauempana heitettävää lenkkiä, missä ei ole kannustajia, vain tylsää hiljaista asutusaluetta. Näiden lisäksi reitti on laitettu kiertämään keskustassa eli 90 asteen tai jyrkempiäkin mutkia riittää. En tiedä mikä on ollut ideana, mutta kisan jälkeen kun tein turistikävelyä niin huomasin, että reitti tuppasi kiertämään lähes kaikki isoimmat Würzburgin keskustan nähtävyydet. Eipä niitä juostessa ehdi katsomaan ja ei reittiä ainakaan siltä kannalta ole tehty, että se olisi mahd. nopea. Mukulakivipätkää ihan perkeleesti liikaa.

Suihkun jälkeen hain Urkundet ja kun huomasin olleeni toinen M30-sarjassa niin ajattelin, että joskohan saisin jotain palkinnoksi. Täällähän on tapana joka pirun pienessä hölkässäkin jakaa ikäsarjoittain palkintoja M30-sarjasta alkaen. No senhän tietää ettei kukaan tiedä mistään mitään. Kävelin suoraan palkintojen jakajien luo ja kysyin voitinko mitään. Olivat jakamassa puolikkaan tuloksia ja vastaus oli vain että joo joo katso aikataulusta milloin palkinnot jaetaan. No ei kun odottamaan. Järjestäjillä oli ongelmia ja palkintojen jako venyi jne jne. Lopulta kun olin odottanut helvetin kuumassa teltassa 3 tuntia!!! niin äijä kuulutti, että tänään me jaetaankin palkintoja vain 40 vuotiaitten sarjasta eteenpäin ja nuoremmat kuuluvat yleiseen. Ei jumalauta...nytkö se piti vasta kertoa! Sanotaanko että "hieman" söi miestä.

Tuon jälkeen oli vieläkin niin kuuma, enkä halunnut lähteä kärventämään itseäni kotimatkalle, joten ajattelin tehdä loppuverkkana Würzburg tourin kävellen. Puolitoista tuntia jaksoi, mutta kun olin toisella puolella kaupunkia siinä vaiheessa, niin kävelyä tuli ~2.5h. Aika väsy oli olo jahka takaisin autolle pääsin. Hieno kaupunki Würzburg on, joten voin suositella. Pitänee käydä vielä toistamiseen kunhan ehtii. Etenkin Residenz Würzburg puistoineen oli ehdottomasti näkemisen arvoinen, vaikka vitosen maksoikin. Palatsi oli taas sen verran iso, että piti kävellä 400 metrin päähän että sai mahtumaan kuvaan. Esillä oli kuvia palatsista toisen maailman sodan jälkeen (käytännössä koko Würzburg oli pommitettu matalaksi) ja ei voi kuin ihmetellä miten mahtavaksi paikat on saatu restauroitua. Restauroinnista oli kuvia ja faktoja. Isoja lukuja miten paljon oli mennyt sitä ja tätä, mutta mieleen jäi, että yhden ns. vihreän huoneen (missä oli mm. kolmiuloitteinen lattiakuvio) restauroimiseen olisi mennyt ~32000 työtuntia. Kuullostaa kyllä uskomattomalta jos paikkansa pitää. Eikös tuo tarkoittaisi karkeasti noin 50 hengen vuoden työpanosta. Siis yhden huoneen restauroimiseen ja palatsissa pääsi vierailemaan noin 40 huoneessa. No ehkä tuo vihreä huone oli parhaasta päästä. Montakohan tyyppiä rakentamiseen on tarvittu 1700 luvulla? Sisääntulo aulassa oli katossa ilmeisesti maailman suurin kattofresko. Kokoa oli pliisusti 18x30m. Aika monta vuotta sen maalari eli "Giovanni Battista Tiepolo, the greatest fresco painter of the 18th century" oli asunutkin palatsissa. Lisäksi esillä oli 1500-1700 taidetta.

Ok se oli Würzburg. Kotimatkan ajoin vain 120-130km/h ja ohitin yhden ainoan henkilöauton, mutta toisaalta aiheutin varmaan tuhat ohitusta. Mikä lie, mutta sunnuntain paluuliikenne tuntuu olevan aina sieltä hurjimmasta päästä. 180-200km/h nopeudet on aika normaalia täällä, mutta tulipahan nähtyä ehkä huiput. Nopeutta on hankala arvioda, mutta voi olla että 250km/h ylittyi. Ajoin sentään ~125km/h lasissa ja bemari sujahti ohi aivan kuin auto ajaisi satasta ohi kun olet kävelemässä. Poliisitkin ajoi ohi about kahtasataa.

Mutta joo. Huomenna Dienstreiselle Suomeen. Näkee Elliä melkein 4kk:n tauon jälkeen. Vieläköhän se tunnistaa minut?

Vidun viddu

2007-05-14T15:11:00.000+02:00

Würzburg

Ei huvita

2007-05-10T17:00:00.000+02:00

Treeni minimissä ja yritän tunkea väkisin unta kuuppaan, mutta ei kun vaan on vetämätön olo. Ei ole varsinaisesti väsynyt olo että pilkkiä töissä tarvitsisi, mutta ei vaan huvittaisi tehdä mitään. Tosin vähän kun heittää pitkälleen ja yrittää lukea jotain niin ei tarvitse kauaa odottaa kun hyytyy lopullisesti. Pitäs rajoittaa töissä oloa, nytkin lähipäivinä järjestään 10-11h/pv. Puutuu koko äijä. Huomenna kyllä pakotan itseni poistumaan työmaalta heti kohta lounaan jälkeen. Eihän tästä muuten tule mitään.

Eilen eksyin vesisateessa ja tuulenpuuskissa radalle. Sykkeet tuntui heiluvan taivaissa, mutta totesinpa päiväkirjasta, että kuusi viikkoa sitten vedin saman treenin samoilla sykkeillä. Muistaakseni silloinkin tuuli. Eli ei uutta. Kehitys nolla. Eilen ei edes mielestäni tuullut kovasti, mutta kylläpä vaan taka- ja etusuoran sykkeet erosi noin viisi lyöntiä. Pitäs heittää Nuubiaan nuo sykevermeet. Hermot niiden kanssa vain menee. Tosin eilenkin kentällä oli menossa varmaan 15. divarin peli ja pelaajien ja tuomareiden lisäksi paikalla oli ehkä viisi tyyppiä ja eikö niiden perkele pitänyt taas seistä ja poukkoilla 1-3 radoilla. Ei voi ymmärtää miten ei voi ihminen tajuta, että jos joku vetää juoksutreeniä ykkösradalla niin miksi ei voi seistä koko ajan kakkos- tai kolmos radalla? Ei ne halunneet seistä kentän laidalla nurmellakaan. Ihan vaan minun kiusaksi osa törötti 1. radalla ja osa poukkoili 1-3 radan välillä niin että useimmiten piti hidastaa ettei tullut yhteentörmäystä tai etten saanut sateenvarjon piikistä silmään. Joku kerta heilautan varmaan nyrkkiä tai juoksen tahallaan päälle. Oho, en huomannut -tyyliin.

Hajottaa

2007-05-09T11:20:00.000+02:00

Tuosta vakuutusasiasta jäi sanomatta se positiivinen puoli, että sain siis täällä täysin uuteen vakuutukseen Suomen bonusvuodet käyttöön vain todistamalla kolaroimattomat vuoteni. Minähän siis alunperinkin pyysin Nordealta vain todistusta kolaroimattomista vuosista, mutta Nordean täti oli heti nollaamassa Suomessa olevan autovakuutuksen bonukset ja siirtämässä niitä tänne. Ei näin. Saksassa homma onnistui (onnistuu kuulema myös esim Ruotsissa), mutta käsittääkseni Suomessa aina uusi vakuutus alkaa nollabonuksilla? Vai pitääkö paikkansa? Siis jos on jo bonukset yhteen autoon ja hankkii toisen auton niin toisen auton uusi vakuutus alkaa nollasta. Pitäisköhän ihan piruuttaan pyytää täältä pois lähtiessä todistus kolaroimattomista vuosista ja mennä Suomen päässä äpittämään, että haluan uuden vakuutuksen näillä bonuksilla... onnistuiskohan ns. tuplaus? Kannattais varmaan ainakin eri puljuun mennä kokeilemaan kuin missä vakuutukset nyt on.

Yksi asia mihin olen tässä vaihteeksi taas hajonnut on Mikkisofta. Täällähän en saa omaa Mac-läppäriä verkkoon, joten pakko on yrittää elää välillä Wintoosakoneiden kanssa, joka on tietty yhtä helvettiä. Tietty täälläkin on keskitetty Isoveli valvoo järjestelmä jne jne joka rajoittaa kaikkea tekemistä, mutta koneet ja softat kaatuu viikossa useammin kuin mitä mun kannettava on kaatunut viimeisen reilun kahden vuoden aikana. En ole laskenut, mutta Mac on kaatunut koko sinä aikana mitä se on mulla ollut alle kymmenen kertaa. En edes muista milloin niin olisi viimeksi tapahtunut. Täällä vaikka kuinka mittauskonettakin yrittää pitää hyvänä niin buuttaamassa saa olla myötäänsä. Ja sekös vituttaa. Lähiaikoina tehdyt mittaukset ovat kestäneet kaikkine säätöineen about 1.5 tuntia per laaki niin jos mittauksen aikana taustalla tuloksia analysoidessa sattuu datamanageri kaatumaan niinpä eipä suostu softa toimimaan ennen kuin buuttaan koneen. Buutata ei oikein heti pysty kun mittaus pyörii. Eli hommat seisoo ja kyrsii yleensä sen verran että odotellessa voi aukoa päätään vaikka tänne blogiin. Niin sehän on selvää että ko. softa on vain siinä yhdessä ainoassa koneessa. Njäh njäh.

BTW viikon päästä pitäs tähän aikaan olla jo Hahnilla odottamassa nousua Ryanin koneeseen. Eli pitäs tulla Suomeen. Terolla olikin jo ikävä. Uskallankohan tullakaan? On vaan niin tiukka setti tiedossa ja niin pitkä muistilista asioista mitä pitäs ehtiä tekemään visiitin aikana, että lomasta ei ainakaan voi puhua. Pahoittelen jo etukäteen jos häivyn kahvipöydästä pulla huulessa seuraavaan paikkaan. Helena tekee viisaasti ja poistuu pikaisesti maasta samalla koneella millä minä tulen Pirkkalaan. Ehkä me ei oltais yhtä aikaa Jyväskylään sovittukaan. Eipähän balanssi järky, kun hullu saapuu niin joku lähtee pois.

No onhan se kiva tulla kotona käymään. Saa täyttää veroilmoitusta, katsastaa autoa, palaveerata työasioista ja kaikkea muuta kivaa, joita ehdottomasti aina lomalla haluaa tehdä. Not. Niin ja eihän se elämä vaimolla ihan tylsää ole ollut, kun pärähti sitten viime viikolla lämminvesivaarajakin paskaksi. Eikä ollut kuin 18v vanha. No onneksi ehtivät korjata ennen kuin isäntä saapuu kotiin. Saunaan tässä olis päästävä. Viimeksi näin pitkä saunaton aikakausi lieneekin ollut aussireissulla.

Sota ohi.

2007-05-08T08:52:00.000+02:00

Voinen julistaa sodan vihdoin päättyneeksi! Huh huh, melkein pari kuukautta vakuutusyhtiöiden kanssa taistellessa meni. Ensinnäkin vakuutusalan saksankielinen sanasto ei ollut alkujaan Kimmolla hallussa, joten meni aikansa että pääsi edes kärryille. Vakuuttajia kun tuppaa täällä olemaan LIIAN monta ja vakuutuksen hintaan on täällä varmaan sata eri vaikuttavaa tekijää niin yritin kysellä varsin monelta neuvoa ja vinkkejä. Jokaisella tietty eri mielipide eli ei pahemmin apua. Onneksi Rosan avustuksella moni asia taas selvisi.

Maaliskuussa lompsin tietämättömänä paikalliseen vakuutusyhtiön edustajan pakeille kysymään, että jos otan liikennevakuutuksen ja täyskaskon niin onnistuisko saada bonukset Suomesta tänne. Vakuutukset kun tuppaa maksamaan täällä jopa Suomeakin enemmän. No piti onnistua kun vain hommaan suomalaiselta vakuuttajalta todistuksen kolarivapaista vuosista. Eli helppo nakki, kun enhän minä ikänään ole kolaroinut saati sakkoa saanut. Ja pskt!

Ongelman ydin oli kun tuli pari vuotta sitten autoa vaihtaessa vaihdettua vakuutusyhtiötä Pohjolasta Nordeaan. Eli eikun mailia Nordean asiakaspalveluun, että tarvittas todistus. Aikansa säädettiin ja todistus saatiin saksalaiselle vakuuttajalle... No eikö prkl Nordean piti kirjoittaa isolla todistukseen päivämäärät jolloin vakuutus on ollut Nordeassa ja Saksan päässä suostuivat uskomaan vain kolarivapaat vuodet siltä ajalta, kun vakutuus oli ollut Nordeassa.

No ei kun uutta kyselyä Pohjolaan, mutta vastasivat etteivät suostu kirjoittamaan todistusta, kun vakuutus on nykyään Nordeassa. Häh? Aikansa käytiin sähköpostisotaa, mutta tilanne oli kuitenkin edelleen se ettei sen paremmin Nordea eikä Pohjola suostunut kirjoittamaan todistusta kaikista kolarivapaista vuosista. Minä ennätin repiä jo pelihousut moneen otteeseen, kun homma ei ottanut ratkeakseen. Vakuutuslaskua en halunnut maksaa ennen kuin saisin alennukset.

Lopulta Pohjolan täti lupasi tai pyysi osastoaan 17.4. lähettämään todistuksen mailitse/faksilla siitä, että minulla on ollut vakuutus ko. puljussa tiettynä ajanjaksona. No täti lupasi mitä lupasi, mutta eipä ole todistusta kuulunut vielä tähänkään päivään mennessä.... Taitaa muuten Kimmo vaihtaa vakuutusyhtiötä kun Suomeen palailen.

Saksalainen vakuuttaja lähetti jo muistutuslaskua ja hermot alkoi mennä lopullisesti. Saattoipa "muutama" kirosana irrota. Sitten ihan yhtä äkkiä yhtenä päivänä Nordeasta tipahti mailiin sama todistus kuin ensimmäinen hieman uudesti muotoiltuna. No kun Pohjolasta ei kuulunut mitään niin lähetin uuden todistuksen eteenpäin kyselyn kera että kelpaako. No odotin taas muutaman päivän mutta mitään ei kuulu. No lähetän uutta mailia että vastaa nyt jotain kun mulle tulee muistutuslaskuja! Yritin saada puhelimella äijää kiinni, mutta aina jossain muualla. About viikon päästä kun mitään ei ollut kuulunut meni hermot ja päätin etten luovuta ennen kuin saan äijän kiinni. Soitin... ei paikalla. Aikani luuriin äpistyä (ärsyttää kun ei osaa saksaksi edes kunnolla avautua) antoivat toisen numeron toiseen puljuun, jossa kaverin piti olla. No pari soittoyritystä, mutta toisesta päästä kuului mutinaa ettei numero toimi tms. Kaivoin jo netistäkin, että ko. numero pitäisi olla olemassa ja kolmannella soittokerralla alkoi hälyttää ja äijä vastasi. No ehdin esitellä itseni niin toisesta päästä alkoi tulla plaa plaa plaa-selitystä siihen malliin kuin oltas puhuttu viimeksi 5 minuuttia sitten. No homman piti olla ok. Maksoin siis liian ison laskun ja jäin kyynisenä odottamaan palautusta.

Nooo...lopulta viime perjantaina kotiin tullessa posti oli tuonut 443,37 euron shekin. Täällähän ollaan niin pirun hankalia, että harvemmin mikään toimii nopeasti tai ilman että menet itse paikalle pankkiin. Onkohan kukaan kertonu saksalaisille, että raha liikkuu sähköisestikin. No eilen kävin sitten lunastamassa rahat, joten taistelu lienee ohi tältä erää. Tosin rahoja ei vielä tilillä näy? Verta ja kyyneleitä ei tällä kertaa tarvittu, mutta hikeä, lukematon määrä kirosanoja, hermojen kiristystä, hukkaan heitettyä työaikaa muun muassa. Jos joku muu joutuu jatkossa saman prosessin kanssa tekemisiin niin eipä voi todeta kuin että Otan Osaa. En suosittele. Jälkikäteen on tietty helppo hymyillä ja olla tyytyväinen, että taistelu tuotti tällä kertaa about 500 euron säästön. Mutta enpähän maaliskuussa arvannut mikä helvetti on tiedossa. Eniten ihmetyttää suomalaisten vakuuttajien toiminta. Kyllä niille aina raha kelpaa, mutta palvelu oli kyllä sitä tasoa kuin en olisi edes asiakas (olen maksava asiakas siis molemmissa puljuissa) ja olisin ensimmäinen suomalainen ulkomailla, joka kyselee todistuksia. Taidanpa ihan vain periaatteesta tehdä hiljaisen palautteen ja vaihtaa vakuutusyhtiötä.

OHI ON ja eikös sitä niin sanota että mikä ei tapa, vahvistaa? Palkitsin kuitenkin eilen itseni tilaamalla lipun Rock im Parkiin. Jos tuolla saisi enimmät agressiot riehuttua ulos.

Viikonlopun viettoa

2007-05-07T10:11:00.000+02:00

Eilen kympin kisa 34.46. Eipä siellä montaa Juoksijaa ollut, mutta esim. kympillä sata tyyppiä alle 40 minsan. Massaa riittää.

http://www.fruehlingslauf-rot.de/ -> Ergebnisse

Turhauttavaa kun ei löydy mitään iskua ja ukko piiputtaa heti. Tönköillä jaloilla ei pääse kovempaa. Mielestäni jopa „hieman“ himmailin (peesailin tuulessa) alun reilun neljä kilsaa, jonka jälkeen lähdin vetämään itse, mutta eihän siitä mitään tullut. Eka vitonen 17.15 ja toinen 17.31. Juuri sopivasti oli pari päänahkaa edessä joita sai jahdata, mutta 6-7km:n jälkeen homma puutui taas ja räkä poskella sain vauhdin pysymään hädin tuskin 3.30 pinnassa. Pari pientä nyppylää ja välillä suht reipas tuuli, mutta hyvä reitti ja hyvä keli. Mies vaan paska.

Juoksin ed. torstaina Möckmühlin „kympin“ pätkän 35.57 kiihtyvänä TV-kovana (mielestäni helposti) joka ei tietty varmaan ihan paras valmistautuminen ollut ko. kisan kannalta, mutta treenikisahan tuo nyt oli, joten ei pitäs liikaa stressata. Mutta olis se vaan mukavampaa kun hieman paremmin kulkisi. Tietty pariin viikkoon tälläiselle hölkkärille kertyi määrää&tehoa ihan "ok" (plus neljänä päivänä vähintään puolipäivää kävelyä helteessä) joten kai se vanhalla pierulla alkaa jo tuntua. Muutenkin kroppa/elimistö tuntuu olevan hieman sekaisin. Viikon takainen reissu oli kokonaisuudessa raskas ja ilmeisesti yhdet 11h unet ei palauttaneet tarpeeksi. Ke-Pe tuli nukuttua vain ~7h/yö. Perjantaina olin töissä 11.5h ja juoksin varsin mäkistä reittiä kämpille 11km ja tunne oli varsin...sanotaanko nuutunut. Nooh… lojuin seuraavana yönä sängyssä lähemmäs 13h!!! En ole varmaan ikinä ollut sängyssä putkeen noin kauan, tai no ehkä joskus juniorina… en käynyt välillä edes kusella.

No nyt on tarkoitus pitää kevyttä (kun malttais pitää vaan vaikkapa puhdasta lepoa, mutta eihän hullu osaa) ja katsella josko ensi viikonloppuna taas hölmöilis. Kisan jälkeen jatkoin maakuntamatkustelua ja vietin hellepäivää (en tiedä lämpötilasta, mutta klo 18.30 auton mittari näytti 25'C) Karlsruhessa, joka olikin ihan mukavan oloinen city. Erityisesti puistoissa oli mukava tappaa aikaa. Ainoa paikka johon jotain sisäänpääsyä maksoin oli Stadtgarten ja ihmettelin aluksi puiston "kovaa" hintaa, mutta selvisikin että puistossa oli eläintarha. No tuli sitten näpättyä fotoja vaihteeksi elukoista. Paikoitellen pääsi lähes kosketusetäisyydelle elämiä. Mielestäni jo liian lähelle eläinten kannalta, mutta kaipa ne on ihmisiin tottuneet. Fyskemistien seuraava pöllöreissu kannattaa tehdä mielummin tuonne. Näin mm. lapin- ja lumipöllön etc etc, tosin huhuilut jäi kuulematta. Jääkarhut oli aktiivisella päällä, kuten kuvasta näkyy.

Yksi pakollinen Karlsruhen nähtävyys eli Schloss:

Menitkö sinne vain juoksemaan?

2007-05-04T15:29:00.000+02:00

Tälläistä tipahti mailiin viime viikolla, joka on pyörinyt mielessä useammallakin lenkillä:

"Menitkö sinne vain juoksemaan? Raporttisi kertovat
pääasiassa vain juoksemisesta. No varmaankin tosiaan teet
muutakin. Sivullisesta vähän tuntuu vain niin."

Hmmm...oikeastaan minä en oikein ymmärrä edes kysymystä, mutta mä oonkin hullu ja vastaan että NO TOTTA HELVETISSÄ! Juoksemaan minä tänne tulin ja sitä tuppaa hieman häiritsemään se virallinen selitys, jonka takia mä täällä betonipalikan sisällä joudun "viihtymään" pääasiassa 8-11h/arkipv ja josta saa (liian vähän) pätäkkää tilille jolla taas mahdollistaa juoksemisen ja muut harrasteet. Tai jotenkin niin kai se menee. Siis välttämätön paha jota jotkut kai kutsuu työksi. Vois kai sitä työstäkin jotain kirjoitella, mutta eihän se ketään kiinnosta ja sitä samaa #$%#*&$§:aa se on päivästä toiseen joten voi jäädä tarinat lyhyeen. No pitää kai se joku päivä kokeilla niin näkee mikä on tulos.

Mutta juoksemisen ja työn lisäksi nukkumisesta ja syömisestä ei paljoa stooria pidemmän päälle irtoa. Eipä sitä "paljoa" muuta täällä tapahdu. Vaikka tuntuu "ehkä" ettei mitään tee niin ei ole ainakaan vapaa-ajan ongelmia ollut. Päinvastoin. Nukkuminenkin on jäänyt liian vähälle. Telkkaria olen tainut katsoa viimeisen parin viikon aikana ~10min ja sekin odotellessa pääsyä puhelimeen. Samaa turhanpäiväistä soopaa sieltä tulee kun Suomessakin, tosin vain saksaksi dubattuna, joten eihän sitä kuuntele kukaan. Uutisia vois tietty katsella, mutta eipä siinäkään ole pahemmin järkeä, kun yleensä ainakin puolet uutisista listaa vain kuolleiden määriä eri puolilla palloa.

Niin ettei ihan unohtuisi niin yllä olevien lisäksi olen yrittänyt tutustua hieman lähiympäristöön mitä välttämättömältä pahalta on jäänyt aikaa. Tosin sen seurauksena kukkaroon on tullut reikä ja on tässä joutunut kärvistelykuurille valuutan suhteen, että jatkossakin pystyis turisteilemaan. Möckmühlin ympäristössä olen juossut jo ~1000km, joten alkaa polut ja maisemat olla tuttuja. Auton mittariin on kertynyt kilometrejä lähemmäs 4000, joten perse on puutunut kun hieman kauemmaksi suuntautuneita reissuja on tehty (pitääpä listata ne myöhemmin ihan mielenkiinnosta) ja ko. retkistä olen mielestäni tänne stooria vuodattanut, joten "vain juoksemaan" ei minusta oikein päde. Tuon "vain" sanan innoittamana laskin, että 13:sta täällä vietetyn viikon aikana olen juossut 2.24km/pv enemmän kuin 13 vkon aikana ennen tänne tuloa, joka tarkoittaa siis noin 10 minuuttia päivää kohden. Joten jos tuo ylimääräinen 10 minuuttinen tarkoittaa todella sitä että tulin tänne VAIN juoksemaan niin on kai se sitten uskottava.

Huomenna sataa ja ensi viikolla on kylmä, kun sateiden takia korkeimmat lämpötilat meinaa jäädä kahteentoista. Hrrr...alkaa paleltaa. Radio kertoi, että huhtikuussa oli auringonpaistetta enemmän kuin koskaan ennen. No se miten epänormaalia tämä on niin esimerkkinä käynee se, että Bodenseen veden lämpötila on tällä hetkellä 18'C kun vastaavaan aikaan viime vuonna lämpötila oli 9 astetta. No niinh...osaanhan minä jostain muustakin kirjoittaa.

Hah ja ei-J-ihmiset voi lopettaa tähän. Se pakollinen eli eilen TV-kova 10km + vr 3+3km. Ajan perusteella aloin jo epäillä että onkohan tuo pätkä sittenkään ihan kymppiä. No katsotaan ensi viikolla, sillä sunnuntaina toivottavasti kampean itseni kisaan. Tosin kintut ei eilistä oikein sietäneet, prkl. Hermokipua taas siellä täällä. Normitila, normitila.

Hullu mikä hullu

2007-05-03T16:46:00.000+02:00

Hiljasta on. Mailia ei tule keneltäkään. Tumppi muutti Kuopioon eikä ole miehestä sen koommin kuulunut. Yritinhän minä varoitella, mutta ei tainu auttaa.

Eilen TV-kevyt 20km. Aamulla VR 6km ja illalla TV-kova jos kintut sietää. Toistaiseksi ovat taas ihmeellisen "hyvin" sietäneet. Huomenna lienen toista mieltä. Asuntolan tyypit yritti nimetä mut Forrestiksi, mutta mä totesin ettei se käy kun nimi on jo käytössä... ihan kun "Papa-Kimmoa" ei kuulis jo tarpeeksi. Prkl. Hullunahan ne mua pitää mutta eipä siinä ole mitään uutta jos Suomeen vertaa. Sehän on selvää ettei juoksija pysty keskustelemaan ei-juoksijan kanssa KUNNOLLA juoksemisesta. Me juoksijat kun ei oikein ymmärretä miksi meitä aina kutsutaan hulluiksi. Jos joku tykkää käydä lenkillä ja pitää itsensä fyysisesti ETTÄ HENKISESTI kunnossa niin mitä pirun hullua siinä on? Tätä hulluksi nimittelyä kun, ainakin allekirjoittanut, tuppaa kuulemaan harva se päivä. Mä en jaksa enää edes selitellä, olen mielummin hiljaa. Toisaalta jos joku esim. polttaa askin röökiä päivässä, vetää korin kaljaa yhdessä illassa ja syö roskapaskaruokaa joka päivä niin harvemmin kukaan häntä kutsuu hulluksi, vaikka tietoisesti lyhentää ikäänsä tai ainakin riskeeraa terveytensä. Päinvastoin, kova jätkähän se on kun tuohon pystyy. Juoksijat on vaan hulluja.

No kuten jo aiemmin kirjoitin kaikki ovat täällä luulleet minua 24-25 vuotiaaksi. Asuntolaan tuli viikonloppuna pari uutta naamaa. Toinen näistä eli ranskalainen Jean (en ole satavarma nimestä), joka on käynyt Suomessa, sanoi että minä en näytä edes suomalaiselta kun en ole ylipainoinen. Jaahas... 24v ei-suomalainen "Forrest" Papa-Kimmo. Siinä sitä riittääkin pohtimista. Jeanille oli jäänyt elävästi Suomesta mieleen se, että viina maistuu ja nuoriso on ihan helvetin päissään. Hmm...juu...joo...Sad but true. Tänään kuin tarkistin Hesarin nettisivut niin yksi pääuutisaihe oli se kuinka moni kärähti ratista viime viikon tehoratsioissa. Niin sitä pittää... kovia ne on suomalaiset, seassa muutama hullukin tai siis juoksija. No kärjistin nyt hieman ja ettei mua ihan ammuta niin sanotaan nyt vielä että kyllä se viina maistuu niille hulluillekin.

Niin ja se osoitus maailman pienuudesta. Eli toinen uusi kasvo on melbournelainen Warrick, joka on asunut vuonna 2001 Jyväskylän Palokassa Raunion perheessä. Lisäksi hän on opiskellut pari vuotta Sydneyn yliopistossa. Allright...do we have something in common? No onpahan nyt joku jolle voi yrittää heittää Suomiläppää. Mitä nyt vähän olen äijän kanssa ehtinyt höpistä niin ihan rennolta kaverilta vaikuttaa, kuten aussit tietty yleensä. Tosin on hänessä ainakin kaksi ei niin perinteistä aussiominaisuutta, sillä 1) hän ei pidä Vegemitesta (miten se voi olla mahdollista! Ne jotka ei tiedä niin Vegemite on helv. suolaista ja pahaa hiivatököttiä, jota ei kukaan muu tällä pallolla voi syödä kuin aussi) ja 2) hän ei ole niin maailmaa nähnyt kun yleensä AINA aussit on. Warrick ei ole käynyt esim. Tasmaniassa, Ulurussa tai pahemmin edes Sydneyä pohjoisempana. Vähän aikaa kun puhuttiin niin Warrick totesi, että olen nähnyt todennäköisesti enemmän Australiaa kuin hän. Aikamoinen kommentti, sillä hän on sentään asunut ilmeisesti 21 vuotta (jos siis yksi vuosi Suomessa) maassa jossa minä viivyin vain 6kk. Huh huh. Tarkoittais Suomessa suunnilleen sitä kun Jyväskylässä asuva kaveri ei olisi 22 ikävuotenaan käynyt esim. Turussa tai Helsingissä tai Oulua pohjoisempana. Just ehkä Tampereella. Warrick ei muuten osannut sanoa miksi oli aikoinaan valinnut vaihtokohteeksi Suomen. Ei hänellä ainakaan mitään sukujuuria Suomeen päin kuulema ole.

No Warrick käy ilmeisesti silloin tällöin lenkillä ja hän onkin ensimmäinen joka on uskaltanut kysyä, että voisko lähteä joskus lenkille mukaan, jotta voisin näyttää missäpäin on lenkkipolkuja. Muut ei uskalla hullun mukaan lähteä.

Reissu Luxembourgiin...

2007-05-02T13:49:00.000+02:00

Jaahas. Paljon on taas tapahtunna eikä oikein tiedä mitä jaksais tilittää tänne. No aloitetaan reissusta eli lauantaina köröttelin aamusta Saarbrückeniin, missä ihmettelin isoimmat nähtävyydet oikeastaan parissa tunnissa. Sieltä siirryin St. Ingbertiin jossa oli aikeissa juosta kisa. Treeniä ja univelkaa oli sen verran tuhdisti alla että kisasta ei paljoa odotettu. Noo...ilmeisesti about 27 asteen lämpötila auringon paisteen kera tiesi myös sitä ettei kisasta paljoa sukupolville kerrottavaa jäänyt. Tuskaa. piste.

Kisasta liikahdin lähemmäksi Luxembourgia hostelliin yöksi. Hostelli oli valittu parhaaksi Jugendherbergiksi Saarlandin & Rheinland-Pfalzin alueella kolmena viime vuotena. Eikä voi moittia paikkaa, sain tällä kertaa asua 4 hengen mehrbettzimmerissä yksinäni. Eli 4hh, oma WC/suihku, all-you-can-eat-aamiaisella yhteensä 18 euroa ei ole enää minusta paha hinta. Su-aamusta heitin mehuhörpyn ja banaanin voimalla 18 kilsaa aamunylkkyä ennen aamiaista. Aamiaisen jälken pistäydyin Saarschleifen näköalapaikalla ennen Luxembourgia. Luxembourgissa piipahdin ensin katsomassa I ja II maailmansotien aikaansaannoksia sekä jenkkien että saksalaisten sotilashautuumailla. Molemmissa päälle 5000 hautaa. Jenkkien hautuumalla oli myös hyviä karttoja ja hieman tarinaa miten toinen maailmasota oikein eteni, kun jenkit aloittivat invaasionsa Normandiasta.

Hautuumailta sitten Luxembourgin keskustaan. Päivän aikana tuli käveltyä varmaan kymmenen kilsaa ja aurinko porotti tietty koko ajan. Aikamoisella nyppylällä se päälle 1000 vuotta vanha kaupunki sijaitsee. Päällimmäisenä jäi mieleen Bock Casemates, Luxembourgin suurherttuan linna, Notre Dame-katedraali, vanhaa kaupunkia kiertävä "vallihauta" ja Kirchbergin EU-puljujen täyttämä alue. Luxembourgissahan sijaitsee mm. Euroopan oikeustuomioistuin, jotain Euroopan komission puljuja, Euroopan investointipankki jne. Tosin eipä niissä mitään nähtävää ollut. Isoja betonivirastojapuljuja. Ei muuta. Luxembourgia voin suositella, mutta luulisin että kahta päivää enempää ei kannata ko. kaupunkiin varata jos matkan varrelle sattuu. Niin ja sen voi vinkiksi sanoa, että jos ei ranska tai saksankieli luonnista niin kannattaa varata suht hyvä matkaopus mukaan, sillä englanniksi harvoin missään mitään lukee. No Suurherttua Henri jäi näkemättä ja kun vettäkin alkoi sataa niin heitin pienen lisälenkin ja pistäydin Echternachin kaupungissa, missä ennätin kurkistaa mm. Basilikan sisälle.

Echternachista ajoinkin sitten Trieriin, paitsi että tankkasin rajalla varmaan Luxembourgin kalleinta dieseliä. PRKL!!!! Maksoin 0.996€/l kun varmaan joka ikisessä muussa tankkiasemalla hinta oli 0.896€/l. Hävisin sitten vitosen tankillisessa. V..utti sitten koko loppuillan vaikka sain kahvit kaupanpäälle. Yö Trierissä hostellissa. Puoli päivää kiersin Trieriä, jota väitetään Saksan vanhimmaksi kaupungiksi. Paljonhan siellä oli roomalaisten rakentamia juttuja (amphiteatteria, kylpylöitä, Porta Nigra jne jne) ja taas niin monta UNESCOn kohdetta että korvista tulee jo ulos. Tosin suht kaikki paikat on tuhottu/palaneet useampaan otteeseen tai pommitettu paskaksi mm. muuan viiksimiehen aloittamassa sodassa. Eli ihan tosi tosi vanhoilta ei kaikki kohteet näyttäneet. Taas tuntikaupalla helteessä käveltyäni erehdyin menemään Karl-Marxin synnyintalossa olleeseen Karl Marx-museoon, kun ajattelin sivistää hieman itseäni. No kun pyysin lipun saksaksi niin täti tarjosi vielä audiogeräätin mukaan, josta tuli tietty vain saksaa. Muutenkin koko museo oli vain seiniä täynnä tekstiä, eikä audiolaitteen saksansolkkausta jaksanut sen enempää kuunnella. Hieman jaksoin tavata mutta sitten iski jo heikotus. Liekö ollut liian tuhtia tekstiä vai olisko vähäinen syönti vaikuttanut asiaan. Eihän mulla ollut kuin 130km juoksua edellisviikolta plus pari päivää n. 10km/pv hellekävelyä alla ja mies jo hyytyy. Löysä jätkä. Syödä näköjään pitää muistaa ja kunnolla.

No selvisin hengissä museosta ja pienen huilitauon jälkeen lähdin etsimään sapuskaa jotta olo hieman paranisi. Menin italialaiseen ravintolaan ja tilasin pizzan. No ensinnäkin sain menun ehkä 15min odotuksen jälkeen ja pizza tuli eteeni reilun puolen tunnin jälkeen tilauksesta. Sanotaanko että verensokerit alhaalla ja huimatessa ko. aika tuntui jo helvetillisen pitkältä. Laskua sain odottaa vielä vartin, joten eipä tarvinnut hirveästi tippailla. Trieristä ajoin vielä jonkun matkaa Moselin vartta pitkin ja ihailin maisemia. Tai no pidemmän päälle varsin samannäköistä kun rinteet on täynnä pelkkää viiniköynöstä. Moselia seurava reitti on varsin suosittu pyöräilijöiden keskuudessa. Tosin tiedä sitten miten matka etenee kun viininmaistelupisteitä tuppaa olemaan koko ajan? Alkuperäinen suunnitelma oli mennä vielä Mannheimiin ja mahd. juosta kisa tiistaiaamuna, mutta äijä oli sen verran puhki että piipahdin vain Kaiserslauternissa (Älkää vaan sinne eksykö! Siellä ei ole mitään nähtävää.) ennen paluuta kämpille. Seuraavana yönä vedinkin unta kuuppaan reilun 11 tuntia. Eilinen vappupäivä meni sitten helteestä nauttien ja lepäillessä. Tai no vedin iltamyöhällä vielä reipasta, mutta eihän se ketään kiinnosta. Ja uusia naamoja tuli taasen asuntolaan ja taas yksi osoitus miten pieni maailma on, mutta siitä enemmän myöhemmin.

Klara Vappen

2007-04-27T13:29:00.000+02:00

Tänä aamuna, kun tein aamupuuroa työpaikan mikrossa, niin kuin aina joka aamu, niin paikalle sattui saksalainen Dirk (Siis äijä on oikea roskakori. Syö oman ruoka-annoksen jälkeen vielä toistenkin ruuan jämät...). Noo...Dirk puuron nähtyään ihmetteli ja katsoi sen verran kieroon äänikommenttien kera kuin mulla olis ollu lehmänlantaa lautasella. Dirk päätti kysyä että mistäs minä oikein tulen. No minä vastaan että suomipoeka ja minähän syön tätä settiä joka aamu. Siihen Dirk totesi vain, että hyvä tietää, enpähän matkusta ainakaan Suomeen. Ei menny minun jakeluun tuo logiikka, mutta luulen että Suomi ei paljoa menetä siinä ettei ko. äijä tule käymään.

Hauskaa Vappua kaikille ketkä tänne eksyy ja Heikille Hyvää Syntymäpäivää, niin ja Helenalle kans... näin etukäteen. Ja isälle myöhästyneet nimipäiväonnittelut. Ulkomaanlintu pitää siis maanantain huilia, joten apdeittiä seuraavan kerran ehkä keskiviikkona jos en eksy nettikahvilaan. Itseasiassa en enää edes tiedä saisinko tulla maanantaina töihin vaikka haluaisin. Ainakin kuulema opiskelijoilta se on kielletty. Suomi ei kuulu Natoon ja suomalaisena kuuluun täällä varmaan alimpaan kastiin, joten voipi olla ettei ole työmaalle tulemista. No eepä haettoo sillä on tässä jo astetta tiukempi suunnitelma tuleville päiville, mutta raportoidaan enemmän kun reissu on takana. Ainakin Luxembourgissa + pari muuta cityä olis tarkoitus käydä tsekkaamassa... niin ja välillä pitänee viettää aikaa siinä J-kirjaimella alkavan harrastuksen parissa, josta kuulema kirjoittelen ihan liikaa... nyt ei vaan tule mieleen mikä se on.

Lämmintä

2007-04-26T09:34:00.000+02:00

Eilen lähdin töistä, harvinaista kyllä, jo klo 16.30 jälkeen kun yritin ehtiä pankkiin ennen viittä. Piti mennä paikanpäälle maksaamaan kun netissä ei onnistunut yli tonnin laskun maksaminen. Toiseen laskuun yritin saada suoraveloitussopimusta (tai siksi mä sitä sopimusta luulen), kun sitä ei onnistu tehdä netissä. Mutta eipä onnistunut tiskilläkään. Eli mun pitää postittaa perhanan lappu. Ihme systeemit. No eipä onnistunut postitus aamulla, kun pulju aukeaa vasta klo 9.00. Löysin kukkarosta merkin, jolla kirje kiertää varmaan pallon ympäri, mutta en jaksa enää tapella. Perhana, että täällä on hankala hoitaa virastoasioita. Paikat aukee myöhään, pitävät keskipäivällä siesta(?)paussin ja iltapäivästä aikaisin kiinni. Pankki on torstaisin auki klo 19 asti, mutta entä jos ko. iltapäivä ei sovi sulle?

Täällähän on ollut ja taitaa olla koko loppuviikonkin korkeimmat lämpötilat ~24-27 asteessa. Eilen normista poiketen kun ehdin kotia jo viiden maissa niin lämpömittari näytti 27'C. Eipä auttanut kuin hieman passailla vetotreeniä. Miehän tietty tykkään lämpimästä ja lihaksillekin on lämpö varmaan hyvästä, joten en valita. Kolotus/lihassäryt olis varmaan kaksi kolme kertaa kovempaa Suomessa. Mutta kyllähän nuo päälle 25 asteen olot on himppu liikaa jos kovaa pitäs treenailla. Onneksi paikallinen epätavallinen "kevätsää" on kuitenkin sen verran sopiva, että kun aurinko valuu alemmas niin lämpötila tippuu jo siedettäviin lukemiin, ainakin vielä toistaiseksi. Voinhan mä tietty myöhälläkin juosta, mutta ruokailurytmi on menny päin persettä, kun lounaan syön klo 12 pintaan ja seuraava tuhdimpi ateria on lähiaikoina ennättänyt suuhun vasta klo 22 pintaan.

Lämpöä riitti eilen kahdeksan jälkeen sen verran, että 15x400/200m pinnistyksen jälkeen ahdisti aika lailla. Keskiarvo 75s, vimonen 72,6. Juu...tiedän että hidasta on, mutta en mää näillä takapuolesta roikkuvilla välineillä paljoa kovempaa pääse. Mitenhän ne vois vaihtaa? Oisko jollahi ylimääräisiä? Sinänsä huvittava treeni, sillä vaikka kävelin palautuksen lopussa 20-30m niin palautuksen keskisyke oli melkein 10 lyöntiä vetojen keskiarvoa korkeampi :) Tänään sitten vain kerran kevyttä. Ehkä.

Veeässää

2007-04-25T09:01:00.000+02:00

Eilen ajattelin vetää teeveetä tai oikeastaan veeässää eli vakiosykkeellä. Tavoite 10km 150 sykkeellä. Keskiarvo tais osua 151:een, mutta kyllä 140-160 haarukka oli käytössä. Ihmeen vaikea sitä on alhaisempaa sykettä saada pysymään vakiona, ainakin jos on vähänkään ylä- tai alamäkeä. Aikaakin kului 42.20. Tiedä sitten mitä se olis ihan tasaisella, mutta kyllä sadalla viidelläkympillä pitäs päästä kymppi 40 minuuttiin. Mutta minkäs voit kun on niin perkeleen huonokuntoinen äijä. Veeärrien kanssa reilu 16km ja päälle hieman koopeen tynkää (20min). Tänä aamuna verkkaa ~7km ja illalla vetoja jos päkiä kestää askeltaa.

Eilen Rosa oli kysellyt Legionella tapauksesta (Rosa on työskennellyt DLR:llä varmaan 20 vuotta, eikä muista että aiemmin olisi bakteereja ollut... ja olihan meillä puolen tunnin sähkökatkokin joku aika sitten ja Tuskan mukaan niin tapahtuu kerran 10 vuodessa). M3:sta (siis siellä missä minä pojotan) ei ole ilmeisesti bakteereja löytynyt, vaikka tutkimukset on kai vielä käynnissä. Sadan metrin päässä olis M10, jossa vois kuulema suihkuja käyttää. Tietää vaan tietty ravaamista eestaas. Mutta syö se miestä käydä autolla töissä. Tulee laiska olo, kun eikö äijä muka liiku kuin löpöä polttamalla. No joo... mähän oon peruslaiska, mutta silti. Pitäs löytää jostahi halavalla polokupyörä. eBaysta kai niitä sais.

Lisäksi Rosa kertoi, että tunneista voi pitääkin vapaata 3pv/kk. Tuskahan väitti mulle aiemmin, että vain 2pv/kk. Ja tässä kuussa sais poikkeuksellisesti pitää 4pv vapaata kun ensi viikon tiistai on julkinen vapaapäivä. Suurin osa pitää ensi maanantain vapaata, ruokalat on kiinni jne jne ja eilen jo vähän kyseltiin että etkö aio tosissaan pitää vapaata. No kai se sitten pitää. Tiistaina kuulema leikataan ylityötuntisaldosta päälle 30 tunnin olevat tunnit, joten siinäkin mielessä vois tuota vapaata pitää. Tosin näissä hommissa ei noita tunteja paljon lasketa eli ei mulle niin väliä onko plussatunteja 30 vai 60, kunhan on tarpeeksi että tarvittaessa voi vapaata pitää.

Ei tuo tuuli enää pellolta paskanhajua

2007-04-24T09:45:00.000+02:00

Niinhän se P. Hanhiniemi lauleskelee...

Eilen tepastelin pitkää pitkästä aikaa. Juoksin ensin reilun tunnin kämpiltä poispäin jotta paluukin kestäisi ainakin yhtä kauan. Kävin ihmettelemässä Neudenaun keskustaa. Ensimmäinen tunti meni tosi hienosti, keli oli kuin heinäkuun illassa Suomessa. Aurinko laskee ja keli viilenee sopivasti alle parinkympin. Kuullostaa hienolta, mutta sitten se mutta eli landepaakut ovat viime päivien aikana levitelleet talven lantavarastojaan pelloille. Peltojen varsilla juostessa paskankäry oli välillä sanoinkuvaamaton. Kyllähän intin käynyt mies tiettyyn rajaan asti paskanhajua kestää, mutta eilen mentiin aika lähelle tuota rajaa. Rikkiä ilmassa kohtuu määriä siis. Vettä valui silmistä parissa kohtaa ja saattoipa tuo hengitystiheyskin hieman laskea.

No 2.15 nylkytin vaikka väsytti (~6h uni), syöty miten sattuu ja oli hieman ilmavaivoja/mahanvääntämistä, jotka tuntuu nykyään varsin pahalta kun alavatsa (syvät vatsalihakset?) on ollut hellänä Zürichin jälkeen. Siis vieläkin! Neudenaun keskustassa oli betonipyörätietä ja mukulakiveä ja ko. elementeillä juokseminen tuntui kuin joku olis pistelly neuloilla nilkkoihin ja akilleksiin. Ei kiva. Tänään olo ok, mutta aamulenkin jätin huomiseen. Vasen päkiä hieman aristaa. Eli normitila paitsi että näytän negatiivipandalta, kun poltin naamani Hockenheimissa punaiseksi ja aurinkolasien takia mulla on valkeat silmän ympärykset. Nam. Parit naurut tässä on jo kuultu. Bis Morgen.

Tapahtumarikas vkoloppu

2007-04-23T10:29:00.000+02:00

Stooria riittäisi vaikka kuinka paljon mutta kirjataan nyt jotain mitä tuli mieleen...kirjoittelin osan samalla kuin katsoin Lontoon maraa, joten ajatus voi hieman pätkiä.

Tänään (vasta!) tuli sitten virallista mailia, että Legionella-bakteeria on löydetty ja että suihkujen käyttö on kielletty ainakin seuraavat pari viikkoa. Mailissa luki, että hanavettä voi juoda huoletta, mutta Romain säikähti (tietty ei varmaan ymmärtänyt kunnolla saksankielista mailia vaikka käänsin sen hänelle) ja hänelle piti selitellä pitkään, että keitä esim. vesi ennen juomista jos haluat mielenrauhan.

Perjantai-illasta TV-kovaa ja pinnistelin samaisen pätkän kolme minuuttia kovempaa kuin keskiviikkoaamun reippaan. Lopussa piti jo juosta. Lauantaina aamiaisen jälkeen köröttelin Rothenburg ob der Tauberiin, joka on hieman keskellä ei mitään sijaitseva keskiaikainen pikkukaupunki. Pääasiassa hienosti restauroituja vanhoja rakennuksiahan siellä oli, mutta turistirysä :( Etenkin aasialaisia liikaa. Messevän kokoinen muuri kierti vanhaa kaupunkia. Mutta jos keskiaika kiinnostaa niin ehdottomasti vierailun arvoinen city. Kävin tutustumassa myös keskiaikaiseen rikosmuseoon. Aikamoinen liuta erilaisia kidutusvälineitä oli vitriinit pullollaan. Eipä uskoisi miten monella tapaa sitä ihmistä voidaan kiduttaa. Kiduttamalla ihmiset saatiin tunnustamaan rikokset, tosin voipi olla että muutama syytönkin saattoi myöntää rikoksen kun hieman raajoja/lihaksia puristetaan kasaan tai revitään erilleen tms?

Viime syksynä Kamputseassa Phnom Penhissä tuli ihmeteltyä Pol Potin massamurhia ja ihmisten lahtaustapoja (jotka tapahtui siis 1970-luvun lopulla!), mutta kyllä keskiajalla oltiin pari astetta raaempia. En jaksanut edes laskea montako erilaista tappotapaa oli esitelty, mutta tappotapa määräytyi tehdyn rikoksen mukaan. Muutamia esimerkkejä hukuttaminen, mestaus, hirttäminen, elävältä keittäminen tai roviolla polttaminen, hevosilla raajoista neljään eri osaan repiminen jne jne. Murhaajien tappo oli raaimmasta päästä eli tuomittu sidottiin maahan ja kärrynpyörillä (joissa oli teriä ja piikkejä) ajettiin tuomitun yli kunnes kaikki luut oli ns. paskana ja henki poissa. Tietty pienemmistä rikkeistä leikattiin "vain" esim. käsi, korvat tai kieli tai puhkottiin silmät. Esillä oli mestauskirveitä ja miekkoja, häkkejä joissa ihmisiä oli hukutettu ja erityisen paljon häpeänaamareita ja muita kunnianhäpäisy menetelmiä. Kaikki tuomiot toteutettiin tietty julkisilla paikoilla, että kansa saatiin peloteltua. Niin ja kun tuomitut oli sidottu/lukittu aukiolle niin kaikki ohikulkijat olivat tietty oikeutettuja muksimaan tuomittuja.

Keskiajalla leipä oli pääasiallinen ravinnonlähde ja jos leipuri leipoi liian pieniä leipiä ja montako unssia liian vähän leivät painoi niin yhtä monta rangaistusta pamahti leipurille. Eipä siinä kaikki, sillä laissa oli määritetty leivän paino, joten jos leipuri leipoi liian isoja leipiä niin rangaistus saattoi olla tiedossa. Great.

Rothenburg obT:n jälkeen ajoin vielä tutustumaan Schwäbisch Halliin. Hieno pieni kaupunki joen varrella sekin. Vanhoja rakennuksia, kirkkoja (yksi iso ja hieno) ja monia taidemuseoita jne. Perussettiä siis.

Sunnuntaina sitten Lucasin kanssa Hockenheimiin. Nähtiinpä sitten saman päivän aikana Porsche Carrera, Formula 3, Seat Leon Supercopa, Volkswagen Polo Cup ja tietty DTM-kisa. Kokemuksena ihan ok, mutta tuskin toista kertaa tarttee mennä. Vanha pieru Häkkinen sais mennä jo eläkkeelle. Ei päässy mihinkään ja oli pääasiassa vain muiden tiellä. Tippui tasaisesti kisan edetessä. Melbournessa Mika räjäytti McLareninsa juuri meidän kohdalla, joten Mika petti taas. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta koko päivän ja kun aurinkovoidetta ei ollut niin nyt ollaan sitten punanahka ja -naama. Prkl.

Myöhään illalla seurasin Lontoota ja täytyy sanoa että kyllä kannatti valvoa. Uskomaton kisa ja loppukiri, jollaista harvoin näkee. Nimimiehiä iso liuta ja todellista Raastoa isolla ärrällä siis loppumetreille asti. Kun tietää mitä tuskaa se on viimeisillä kilometreillä niin voi vain kuvitella mitä se on kun ryhmä olympiavoittajia, maailmanmestareita, maailmanennätysmiehiä ja muita suuria raastajia takoo porukassa loppusuoralle asti. Lel vei lopulta voiton. Siihen ei tarvittu kuin alle 2.57/km vauhtia 40km:stä maaliviivalle. Huh huh vieläkin hengästyttää. Kurkilahden Pasi teki puolestaan ultrajuoksuhistoriaa Japanissa ja äijät veti SM-puolikasta Suolahdessa. Kerrankin Tumppi onnistui, hienoa. Reilusti alle 70min, Onnea! Jari tais jarrutella ja juoksi tahallaan hieman kovempaa kuin mun Franken nylkytys. Mutta joo.. lisää huomenna.

Legionella pneumophila

2007-04-20T09:55:00.000+02:00

No niin sitä pitää. Eilen sain juostua ensimmäisen kerran töihin ja käytyä suihkussa, joka näytti muuten siltä ettei sitä pahemmin käytetä. Illalla kun olin lähdössä töistä niin suihkun ovi oli lyöty lukkoon ja ovessa punainen lappu "Wegen ausstehender Legionellenuntersuchung ist das Duschen vorübergehend verboten!" No voi helv... Tutkimus on tutkimus ja se ei kai(?) vielä tarkoita että bakteeria pakosta vedessä olisi, mutta saihan tuokin hieman jännitystä elämään. Piti ihan googlettaa ja löytää "mukavia" kommentteja kuten "Legionella-bakteeri aiheuttaa legionelloosia eli legioonalaistautia. Taudin voi saada, kun legionella-bakteerin saastuttama vesi joutuu hengitysteihin, esimerkiksi suihkussa tai porealtaassa." (no mitäs minä juuri tein?) ja "Sairaus on vakava, oireiltaan kuumeinen hengityselinsairaus, josta parantuminen edellyttää yleensä sairaalahoitoa ja tehoavia antibiootteja. Oikeasta hoidosta huolimatta noin joka kymmenes sairastuneista menehtyy." (Wunderbar!). No onneksi "Useimmat bakteerille altistuneista eivät kuitenkaan koskaan sairastu legionelloosiin."

En minä nyt tahallani sairaaksi halua vaikka eilen kirjoitinkin terveydestä. Mutta jos iskee lähiaikoina kuumeen tai alkaa ahistaa hengitystä niin sitten pitänee huolestua.

Ja viikonloppua pukkaa taas...hmm... lauantaina ajattelin olla taas turisti ja sunnuntai taitaa mennä pääasiassa deeteeämmän eli tarkemmin Deutsche Tourenwagen Mastersin parissa. Lucas lähtee ainakin mukaan, pari muuta miettii vielä. Niin ja su-illasta pitäs jaksaa pysyä vielä hereillä, jotta jaksais katsoa Eurosportilta Lontoon maraa. Lähetys alkaa vasta klo 23, tosin tällä kertaa se on mun onni, sillä suoran lähetyksen aikaan olisin Hockenheimissa. Schönes Wochenende vaikkakin Suomessa taitaa loskaa olla tiedossa. Täällä elellään parinkympin koleudessa :D

Sairastelua

2007-04-19T08:22:00.000+02:00

Ei pahemmin kipua löytynyt. No kaipa se oli parempi kuin ei mitään, lihakset tuntuu himpun paremmilta/rennommilta. Tosin olin huomaavinani, että kipupiste päkiässä oli jo hellittämään (toiveajattelua) päin eilen ennen hierontaa, joten siinä suhteessa Jari taitaa olla oikeassa, että pitää näköjään vaan runtata kovempaa niin kolotukset häipyy. Mikään ei tunnu miltään. Yleensähän se ei toimi mulla näin, mutta toivossa on hyvä elää.

Kolotus on tietty normaalitila juoksijalle ja vaikka päästä taitaa "hieman" viiratakin niin laskin tuossa, että viimeksi on tullut oltua varsinaisesti kipeänä (kuumetta) reilu kolme vuotta sitten, arviolta 22.-25.3.2004. Kipeänä siis niin että olis pitänyt sängyssä maata tai töistä olla poissa. En muuten ikänään ole ollut poissa töistä sairauden takia, mukaan lukien kesätyöt nuoruudessa. Enhän mä tiedä edes minkänäköinen on poissaololappu. Tai itse asiassa saatan tietää kun anoin jollain lapulla oman hääpäivän palkalliseksi vapaaksi. Liekö sama lappu? Tuolloin 2004 sain kuumeen Päiviltä kun oltiin Kolilla. Tosin pieni syy tuolloin oma elimistön puolustautumiskyvyn laskuun tauteja vastaan "saattoi" olla sillä, että viikolla tuli vedettyä kolmekin treeniä päivässä. Viikon saldo tais olla 142km juoksua ja 108 km hiihtoa. Ko. sairastelu on jäänyt senkin takia mieleen, kun alkuviikon sairastelin enkä toipunut seuraavana lauantaina juostuun Prahan puolikkaaseen. Kop kop, johan tässä kolmen vuoden aikana on ehtinyt puuta koputtelemaan, mutta ehkä se toisaalta kertoo siitä että jalkaoireiden takia ei tämä ukko ole päässyt kokeilemaan edes rajojaan. Sillä jos tosissaan mentäis limiitillä niin varmasti tulis välillä pakkohuiliakin terveyden suhteen.

Eilen sain tallennettua mittausten välissä nämä blogihöpinät. Ei muuten uskois, mutta melkein 20 sivua (fonttikoko 10) jo tätä soopaa olen raapustanut. No pitää toivoa, että sitten joskus kiikkustuolissa vois muistoja verestellä.

Tänään sain aikaiseksi tulla juosten töihin. Ennen seitsemää autojen lasit oli pienessä kuurassa, joten varsin lähellä nollaa mentiin. Sopivan raikas keli vetää puolibörjeillä. Matka on suht ideaalinen eli etwa 7km, mutta himpun tasaisempi pätkä voisi olla. Pitää joku päivä laittaa Suunto ranteeseen, jotta saa tarkempaa dataa nousuista/laskuista, mutta kartankorkeuskäyristä arvioituna kilsan matkalla noustaan noin 100 metriä... no joo...eihän tuota nyppylää varmaan edes huomais pyörällä polkiessa. Niinpä niin.

Reepasta

2007-04-18T09:07:00.000+02:00

No eilen söi "taas vaihteeksi" miestä. Töistä pääsin liukumaan pois vasta hieman ennen puolta seitsemää ja koko päivän päkiässä/jalkapöydässä kipupiste. Aivan kuin olis nasta päkiässä tai puukko tipahtanut jalkapöytään. Pidemmän päälle säteilevä kipu alkaa kummasti puristaa yläpäätäkin, eikä tarvita kovin kummoista ulkoista ärsykettä että kiehuu yli. No voisi luulla että jalka olis enemmänkin paskana, mutta uskon että jalassa on vain joku lihas/hermo pinkeänä kuin viulun kieli. Nimittäin jätin eilen lenkit sitten kokonaan väliin ja yritin itse manipuloida polvitaipeita ja lonkkien seutuja. Löydän jo itsekin niitä lihaksia mm. polvitaipeesta, jotka on pirun kireällä. Kipua löytyy niin että taju meinaa lähteä, mutta itse en saa lihaksia rentoutumaan :( No kuitenkin aikani esim. vasenta lonkkaa runnottuani huomasin selvästi että kipu päkiän seudulla helpotti hieman. Ei se kipu kokonaan pois lähtenyt, mutta helpotti sen verran ettei joka askeleella tartte kirota. Lonkan seudut oli tietty hellät jo entuudestaan, mutta omien sormien tökkimisellä sain ne vieläkin hellemmiksi. No senhän mä jo tiedän, että kivun määrä on vakio. Paikka aina vain vaihtuu päivästä toiseen. Saa nähdä saako Nikolai tänään paikkoja yhtään auki. Aaah...niin ihanaa kipua takuulla tiedossa.

Eilinen sai taas käyrät koilliseen, mutta kun päkiä kuullosti hieman paremmalta niin "hyppäsin" aamulla kuudelta ylös, heitin vettä ja banaanin naamaan ja baanalle. En uskalla edes laskea kauanko edellisestä reippaasta on. Raikkaassa aamukosteudessa nylkyttelin reippaan kympin niukasti alle 40 minsan, tosin matkan tarkkuudesta en pistä päätäni pantiksi vaikka merkatut kilsat onkin. Ihme poikkoilua se taas oli, etenkin ylä/alamäki pätkällä ja keskisykekin 157 tai sinnepäin. Liekö sitten ajankohta vai äijän kankeus nostanut himpun sykkeitä. Yllättävän lisämomentin lenkkiin tekivät yöllisen ukkosmyrskyn tielle ajamat kotilot. Pienimmät rutisivat vain tossun alla, mutta kun suurimmat olivat noin kymmenen sentin limapätkiä, joiden kotilot oli golfpalloakin suurempia niin pientä pujottelua joutui harrastamaan. Niitä oli vaan niin maan prklsti ettei kaikkia onnistunut väistämään. Ja ne limapätkät joilla ei ollut kotiloa eivät ainakaan tossun pitoa parantaneet. No... about 16km nylkyttely takana jo klo 7.30 niin pitää edes sen suhteen olla tyytyväinen.

Heitetäänpä vielä lopuksi pieni knoppi. Onhan tässä parin vuoden aikana jo Arnolta kuullut sun vaikka mitä omituisuuksia Israelista, mutta kuulin Anatilta että Israelissa myydään vain kasvispitsoja. Ai että miksikö. No sen takia, että uskonto kieltää juuston ja lihan syömisen yhtä aikaa. Yep yep, uskonto on aina hyvästä.

Äijä jumissa

2007-04-17T08:45:00.000+02:00

Bostonin maratonlähetys on vuodesta toiseen aina yhtä surkea. Ei mitään väliaikoja kisan aikana, eikä pahemmin tietoa missä kohdin juoksijat ovat menossa. Harvoin sattui kuvista huomaamaan mailikyltin jolloin pystyi kännykällä laskemaan paljonko on juostu ja mikä on vauhti. Selotuksesta ei täällä saa mitään selvää kun englannin- ja saksankielinen selostus tulee päällekkäin. Damned!

Ja alkaahan se varmistua sekin miksi mua sattuu joka paikkaan (ihan kuin en muka sitä olisi jo tiennyt) eli perinteisesti ja yksinkertaisesti äijän perse/takareidet/pohkeet on niin hel*tin kireällä. Eniten "harmitusta" (pitää siistiä välillä kieltä) tässä aihettaa se tieto, että jos vain pääsisin Siekkisen käsittelyyn niin hoidon ja parin huilipäivän jälkeen maanteitä raastaisi taas aivan uudesti syntynyt mies, mutta kun se Siekkinen tuppaa olemaan about 2000 kilsan päässä niin ei paljon auta. Kirosana. Pakko kai tässä on hierontaa etsittävä, jotta edes hieman ensiapua saisi, vaikka tiedänkin ettei hieronta avaa kokonaan lihaslukkojani. On nimittäin viimeisen kuuden vuoden aikana tullut testattua yli kymmenen eri hierojaa ja Leksan avulla löytämäni Siekkinen on ensimmäinen joka saa paikat kunnolla auki. Tosin Perttihän ei varsinaisesti hiero vaan manipuloi lihaskireydet auki. Pitänee lisätä venyttelyn määräkin taas kolmanteen potenssiin.

Ja kaiken muun ohessa olen harrastanut sähköpostisotaa vakuutusyhtiöiden kanssa. Vi**uskerroin on taas ollut varsin tapissa muutaman päivän. Mutta se sota on kestänyt jo yli kuukauden ja tarinoin siitä myöhemmin enemmän kunhan saadaan sota loppumaan. Tai en mä tiedä loppuuko se ikinä. Nyt olis EHKÄ valoa tunnelin päässä jo näkyvissä. Tosin mä olen tullut jo niin kyyniseksi että mä en usko enää mihinkään ennen kuin on mustaavalkoisella nenän edessä.

Jalka paskana?

2007-04-16T08:45:00.000+02:00

Nilkkavaiva ei näytä lähtevän juoksemalla. Vai enkö juokse tarpeeksi? Itse asiassa eilen nilkkaan tuntui levossa enemmän kuin itse juostessa. Annoin nilkalle sen verran armoa, että jätin eilen pitkän pariinkymppiin. Tänään on päkiäkin varsin hellä. Pitänee teloa oikeaa jalkaa, jos se kipu vaikka siirtyis?

Viikonloppuna sain auton pestyä. Täräyrin autokorjaamon/liikkeen yhteydessä olleelle automaatille ja pari euroa sisään ja eikun painepesurilla suihkimaan. Ihan satavarma en ollut mitä litkua mistäkin napista tuli, mutta sain aluksi pesurista jotain pesuaineen näköistä ja lopuksi jopa vettä huuhteluun. Kätevää ja edullista. Siitä tulikin mieleen, että Suomen huoltsikat sais ottaa hieman mallia täältä monessakin asiassa. Ainakin Jyväskylässä saa aina kirota rengaspaineita tarkistaessa, kun laitteet ei yleensä toimi tai toimivat miten sattuu. Täällä tökätään piuha venttiiliin kiinni ja säädetään napista näytölle paljonko painetta halutaan ja automaatti hoitaa loput. Kuuluu vain piip, kun on valmista. No toisaalta löpö maksaa täällä niin pirusti joten saa siihen hintaan ollakin muut palvelut kunnossa.

Lauantaina tein virheliikkeen ja lähdin muiden mukaan Stuttgartiin. Vedin alle reilun tunnin lenkin helteessä, joten olo oli valmiiksi nuutunut ja pikasuihkun jälkeen Romainin Ooppelilla shoppaamaan. No Romainillahan ei helv.... ole pikkupurkissa ilmastointia ja kun lämpömittari näytti menomatkan 29.5'C niin vaikka ikkunat auki ajettiin sataakahtakymppiä niin eikö prkl persehiki noussu varmasti korviin asti. Tiedä sitten onko tässä oppinu jo liian hyvälle, mutta voipi olla että kesällä KL liikkuu vain ja ainoastaan Octavialla jos lämpöä on viime vuoden tapaan 35 ja yli. No Stuttgartissa oli liikaa ihmisiä ja suurin osa ajasta meni muiden etsintään ja odotteluun. Syötiin illalla keskuspuiston isossa Biergartenissa ja MUUT halus lopuksi vielä yökerhoon. Romain sanoi aiemmin että takaisin lähdettäisiin yhden-kahden maissa. Mentiin Sieben Grad nimiseen multihelvettiin. Osa porukasta meni edeltä, mutta me ei ensin meinattu päästä sisälle (5 hlön ryhmä oli kuulema liian iso ja tukitaan paikat. Häh?), mutta lopulta päästivät ihan PERKELEESTI liikaa porukkaa. Seisottiin sitten kuin sillit purkissa hikisinä. Ainoastaan kusella käydessä sai olla hetken niin ettei kukaan töninyt tai ollut ihossa kiinni.

Kun tukehduin tupakan savuun ja kuumuuteen niin lähdin vetämään ja menin lopulta Romainin autoon torkkumaan. Tyypit jaksoivat heilua siinä pätsissä päälle neljään ja kämpillä oltiin sitten iloisesti viiden jälkeen. 15xPrkl!!! Romain ja Anat kysyivät muuten eilen illalla että oliko mulla lauantaina hauskaa vai "kärsinkö". Tarviiko edes vastata? Päivi laittoi onneksi tekstaria niin että tajusin herätä kymmenen maissa katsomaan Pariisin maratonia Juurosportilta. Tänään häivyn töistä hyvissä ajoin sillä Bostonin mara tulee livenä.

Nukuttaa...

2007-04-13T08:05:00.000+02:00

Jahka eilen töistä kuuden jälkeen kotio asti pääsin niin nälkään piti tietty syödä ja sen jälkeen ajattelin hieman lepäillä kun väsytti. Lueskelin pitkällään uusinta Juoksija-lehteä ja viimeinen muistijälki on noin klo 20 tienoilta. Seuraavan kerran nostin päätä klo 5.02. Ajattelin ensin, että taisinpa torkahtaa vähän pidempään kun oli jo hämärä ehtinyt tulla... no säädin herätyksen kuudeksi ja taju välittömästi uudestaan kankaalle. Sain itseni lopulta vaivoin ylös 6.15.

Niin ja eilen soitti Minna S. pitkästä aikaa kysyäkseen kahveelle, kun oli ohikulkumatkalla pysähtynyt Jyväskylään ja oli käppäilemässä Nanotalossa. No jostain syystä ei nyt onnistunut :) Harvempi tyyppi tänne päin antaa itsestään kuulua soittamalla/maililla, joten ainahan se piristää päivää kun kuulumisia saa vaihtaa vaikkakin tuo Suomikapulaan vastaaminen on aikasta tyyristä. Ja Mökmyylin sääennusteessa huomisen maksimilämpötila on nostettu 27 asteeseen. Taitaa alkaa hiostuttamaan, huhtikuussa. Pelottaa jo nyt kesä/heinäkuun lämpötilat.

Hockenheimin rata on 80 kilsan päässä, mutta tänä vuonna siellä ei ajeta vormuloilla, mutta muita tapahtumia ja kisoja riittää varmaan joka viikonlopulle. Itseasiassa marraskuun alussa lienee taas Hockenheimringlauf (10km), jonka Keron Jukka on voittanut 2004&2005. Ja vormulat on jo nähty livenä Melbournessa, joten siinäkään mielessä F1-kisat ei kiinnosta. Sen sijaan DTM-sarja pyörähtää käyntiin ensi viikon viikonloppuna ja juuri Hockenheimissa, joten tässä on pieni säätö käynnissä jotta pääsis näkemään Kekekekekeke Ruusperin tiimin ja Häkkisen (Melbournessa Häkkisen McLarenin moottori laukesi juuri meidän kohdalla). Ei minua tuo moottorinpörinä niin hirveästi kiinnosta verrattuna esim. yleisurheiluun, mutta eikös kaikkea pidä ainakin kerran kokeilla... lipunkin pitäisi irrota ~15-25 eurolla eli monta kertaa halvempi kuin F1-lipetti. Tällä kertaa vois olla mahkuja saada kavereitakin mukaan.

Hellettä tiedossa

2007-04-12T08:35:00.000+02:00

Ei ehtinyt kulua kuin viikko Kaskien esikoistyttären syntymästä niin sama tapaus osui Vuorille Savon suunnalla eilen. Onnea nyt vielä kerran molemmille perheille jos joskus tänne ehditte eksymään.

Lämpöä on riittänyt lähipäivinä iltapäivästä parinkymmenen paremmalle puolelle, joka alkaa olla jo liikaa juoksun kannalta. Viikonlopulle on luvattu 25-26'C lämpötiloja. Jokohan sairaalan tyypit sais putsattua asuntolan uima-altaan, kun alkais olla tarvetta. Muistuu ihan aussiajat mieleen, kun helmikuussa ei jaksettu päälle 30 asteen helteillä tehdä muuta kuin maata sohvalla ja katsoa satelliittikanavia...

Niin..olen unohtanut mainita, että satuin Päivin kanssa Heilbronnissa ollessani piipahtamaan taas Tchibon liikkeessä ja... dadaa... sieltä löytyi salamavedenkeitin. Pakkohan se oli ottaa messiin kun sitä olin jo aiemmin metsästänyt, vaikka tietty halvemmallakin noita laitteita saisi. Toisin kuin netissä väitetään niin paketissa lukee selvästi, että tehoa pitäisi olla max 3kW. No päätin testata tuota "salamaa" ja kellotin huvikseni kerran ja litra kylmää vettä tuli kiehuvaksi kahdessa ja puolessa minuutissa. En tiedä mitä normikeittimellä kestää, mutta ei tuo nyt minusta kovin salamaa lopulta ollut. No pääasia että nyt saa kahvetta huoneessakin eikä tartte juosta yläkertaan.

Eilen alkoi lenkillä vasen nilkan seutu vihlomaan ja tänäänkin aristelee hieman liian monesta paikasta. Tzaatana. Pitänee huilata tää päivä kun kummiski ns. palautusjakso vielä päällä. Jos vaikka tyypittäisin paikallista uimahallia kun sekin on vielä kokematta. Juna ei tosin näytä palauttelevan, kun kävi kisassa jo maanantaina ja vkonloppuna jyrännee Karhussa.

Thö sixtinain ais

2007-04-11T09:18:00.000+02:00

En mennytkään eilen Mersumuseoon, kun mulla olisi ollut max 2h aikaa, sillä kuulin että joillakin on mennyt siellä 3-4 tuntia. Tyydyin pyörimään pari tuntia Esslingenin kaupungissa ja ehdin taas tarkistaa mm. kolme kirkkoa. Jotenkin alkaa noi kirkot jo toistaa itseään. Tietty pieni yliannostus voi olla kyseessä kun viikon sisään arvioisin ihmetelleeni tarkemmin ~30 kirkkoa ja ohi olen kävellyt varmasti useammasta... tai kirkkoja ja kirkkoja. Onhan niissä eroja kun on Domeja, Münstereitä, Kathedraleja ja Kirchejä jne jne ja lisäksi tuohon kirkko-sanan eteen sopii näköjään sata eri sanaa. Siihen päälle vielä Klosterit ja muut uskovaisten tönöt. Tietämätön voisi luulla mua uskovaiseksi, mutta enhän mää prkl kuulu edes kirkkoon. Ostin aikoinaan 2 eurolla Saksan City Guiden, jossa on valmiiksi suunnitellut kaupunkikierrokset 175 Saksan kaupungin päänähtävyyksiin ja useimmiten niihin tuppaa kuulua myös muutama kirkko... Mutta muutama Stadt on vielä siis opuksen 175:stä jäljellä. Tuo teos on kyllä ehdoton matkakaveri, sillä jokaisesta kaupungista on pieni kartta ja perille pääsee vaivattomasti, kun valitsen Naviin kartasta tien, jonka varrella on parkkitalo.

Eilenkin täräytin ensimmäistä kertaa Stuttgartiin, joka sattuu olemaan vain noin 600 000 ihmisen kylä ja ympäröivissä kaupungeissa on populaa varmasti saman verran, joten ihan kylmiltään ei varmaan suorinta reittiä perille ilman navia löytäisi. Mulle sais maksaa nykyään aika paljon että suostuisin luopumaan navista.

Esslingenin jälkeen palailin Stuttgartin Wangeniin LKA-Longhorn baariin, missä esiintyi Maryslim, Wednesday 13 ja The 69 Eyes. Huomaa että oli liian kauan edellisestä keikalla olosta, kun muistin earit vasta baarissa. Päivihän toi eareita Suomesta asti, mutta ei ne autossa paljoa auttaneet :( Maryslim veti raskahkoa rokkia, mutta jotenkin siitä jäi tasapaksu maku. Paljon samalta kuullostavia biisejä. Keskiviikko 13 soitti kovaa ja oli mullekin välistä jo hieman liian rankkaa. Korniakin rankempaa. Tosin mitä pidemmälle keikka eteni niin sitä enemmän käännyin menettelee linjalle. No levyä en varmasti ostaisi. Päällimmäisenä 13:sta mieleen jäi pari viimeistä biisiä "I wanna bad things to happen to you" ja vimonen "I love to say fuck". F-sana tuli äijän suusta ainakin tarpeeksi monta kertaa. No alkuverkat oli sitten 10minsaa keskisormien heiluttelua ja F-sanan huutamista :D Ei sillä että minä olisin niin tehnyt.

No porukkaa olis mahtunut enemmänkin, arviolta paikalla max 500 tyyppiä, tosin kovin paljoa enempää ei ko. paikkaan olisi väljästi mahtunutkaan. Kuusysin poijjaat lirutteli keikan läpi. Ihan nätti keikka, ok valoshow jne. Muutamia lavasukeltajia. Jussin rumpalointia on kiva seurata, mutta jotenkin mun mielestä Jyrki olis voinut ottaa enemmän kontaktia yleisöön. Tais sanoa esim. kolmannen tai neljännen biisin jälkeen vasta hyvää iltaa. Keikan loppupuolella kiitokset tuli Thank you, Danke schön, Kiitti vitusti -tyyliin eli tyypillisesti suomeksi aina niin nätisti. Uuden levyn biisejä mä en ole vielä pahemmin kuullut, joten niistä ei äkkiseltään jäänyt mieleen kuin Angels ja Perfect Skin. Vanhemmista biiseistä tulee mieleen ainakin Jyrki 69:n mukaan ainoastaan Stuttgartin yleisölle laulettu Gothic Girl sekä Feel Berlin, Dance d'Amour, Lost Boys ja keikan päättänyt Devils. Lost Boys näytti uppoavan yleisöön parhaiten. Paikalla oli varmasti muitakin suomalaisia ja paikallisia Suomibändejä kuuntelevia. HIM-paitoja bongasin paljon, parit Chidren of Bodom-äijät ja yhdellä tytöllä oli Eläkeläiset paita :D Yhdessä auton takaikkunassa luki Nightwish 20cm kirjaimilla.

Keikka loppuikin "jo" puolilta öin, Maryslim aloitti siis jo puoliysin pintaan. Tietty mulle se oli vasta, kun olin aamulenkillä jo kuuden jälkeen. Ja ookkei ookkei, testasin takaisin tullessa pimeällä tyhjällä pätkällä lyhyesti, että kyllä se Octavia mittarin mukaan 200km/h liikkuu. Manuaali väittää maksimiksi 207. No onpahan nyt sekin koettu ja nyt voi ajella rauhallisemmin ettei polttele kaasutassua. Kämpillä olin takaisin jo yhden jälken, kuutisen tuntia unta kuuppaan ja työmaalle. Ensimmäisenä vastaan käveli Jan ja kutsui tänä iltana asuntolassa pidettäviin nyyttärigrillijuhliin. Uuuh. Elämä on rankkaa. Jan sai siis diplomityönsä valmiiksi ja aloitti nyt tohtoriopinnot. Romain valittelikin viime viikolla, että nykyään asuntolan meno on löysistynyt, kun kukaan ei pidä edes läksiäisiä/pileitä. Viime vuonna meno oli kuulema parempaa.

Lomilta paluu

2007-04-10T14:26:00.000+02:00

Työmaalle on palailtu...vielä kun pääsisi työrytmiin. Jyu-mailissa odottikin reilut 600 spämmiä ja muutamat kymmenet muut turhat viestit. Lomien aikaan oli mun avainkin saapunut. Hurray... eihän tuohon mennyt kuin reilu 2 kuukautta. Lomalla ehti ihme kyllä tekemään vaikka mitä. Tieytty Zürichin tepastelusta piti pitää hieman huilia niin jäi aikaa turistihäröilyyn. Kun olen laiska niin pastetan tähän Raasto-kommentit itse kisasta.
--------------------------------------------
Ehkä parasta Zürichin reissussa olikin se että sai pitkästä aikaa lätistä Junan, Peten ja Miikan kanssa. Mikään taho ei näköjään mun paskoja 2.44 alituksia noteeraa. Tietty Mogulin blogi on aina ajan tasalla Ihme systeemi listausten kanssa, sillä messutäti näytti vielä koneelta, että olen kyllä suomipoika, mutta netissä ihmiset on listattu asuinmaan mukaan.

Ensimmäiset mahannipistelyt 7km:n kohdilla. Röyhtäilyt auttoi hieman, mutta 12-14km kohdilla alavatsa oli jo sen verran krampissa, että oli pakko höllätä. Kisa oli siten siinä. Alavatsa krampissa koko loppumatkan, eikä helpottanut vaikka vauhti tippui koko ajan. Konoset ois ehkä auttanut. Kolmenkympin jälkeen en ollut varma enää pääsenkö edes maaliin. Maalissa krampit vain paheni. 3h:n jälkeen hieman helpotti, mutta monta päivää kisan jälkeen alavatsa oli hellä ja vielä eilenkin vatsoja tehdessä alavatsa oli arka. 20 viikon projekti ja tulos nolla. Vituiks siis meni, mutta mikä lie ollut kun jalat palautui paremmin/nopeammin kuin koskaan ennen. Rappusten ylös/alaskävely ei ollut missään vaiheessa ongelmallista kuten aina aiemmin. Nollaus onnistui nopeasti, jo seuraavana päivänä teki mieli lenkille ja nyt pitäs päästä "koettamaan" uudelleen. Eikä vasta vuoden päästä. Kop kop kop...
-----------------------------------------
Perseelleen siis meni (myös Veskulla, Pete keskeytti ja Miikahan ei murtuman takia päässyt edes viivalle) ja itse kirosin 7km:sta eteenpäin kisan aikana, mutta varsin pian sain käännettyä katseet jo tulevaan. Tänään muistin vasta kun työkaverit muistutti, että mulla koski jo pakkiin 2-3 päivää ennen maraa lenkillä. Eli tiedä sitten oliko mulla joku pakkipöpö vai mitä. Huono tulos ja huonokuntoinen mies. Huono. Piste.

Zürichin jälkeen käytiin St. Gallenissa (CH), jossa käytiin mm. UNESCON maailmanperintölistalla olevassa katedraalissa ja sieltä ajettiin Itävallan kautta Bondenseelle Lindaun (GER) saarelle, jossa oltiin yötä. Sitten käytiin Friedrichshafenissa Zeppelin museossa, joka oli pettymys. En suosittele. Seuraavaksi yöksi ajettiin Weissenseen rantaan Füssenin lähelle, josta seuraava aamuna vierailtiin sitten Neuschwansteinin ja Hohenschwangaun linnoissa. Kaikkina muina lomapäivinä aurinko paistoi, mutta juuri linnapäivänä satoi lunta ja oli sumuista, joten kokemus jäi hieman vaisuksi. No olihan ne pirun hienot linnat, mutta ei ehkä niin mahtavat kuin odotin. Oletin että linnoissa olisi saanut kävellä omaan tahtiin, mutta jouduimme tyytymään 35minsan ohjattuun kierrokseen per linna. Kotimatkalla pysähdyttiin vielä Ulmissa ihmettelemään mm. 161m korkeaa Münsteriä (mahtui juuri ja juuri kuvaan).

Ennen Päivin takaisinlähtöä ehdittiin vielä tavata mm. Päivin saksalainen psykologikollega perheineen ja vanhempineen, kun hän on kotoisin tuosta noin 30km päästä. On se vaan maailma pieni. Lauantaina heitin Päivin Hahnille ja sinä päivänä ehdin vielä käydä St. Goarissa Burg Rheinfelsin jäänteet ja Loreley Blickin (joku näköalapaikka, joka on nimetty jonkun biisin mukaan?) tsekkaamassa ennen Wiesbadenissa pyörimistä. Pääsiäissunnuntaina kävin 10km aamulenkillä Wiesbadenin keskustassa ennen kuin ajoin Mainziin. Gutenberg-museo oli piru kiinni, mutta vastaavasti Mainzin Domissa pääsin ihmettelemään pääsiäisjumalanpalvelusta. Kyllähän ne urut kaikuu hieman eri tavalla noin 30m korkeassa ja 150m pitkässä kirkkosalissa kuin jossain Suomen pikkutönöissä. Kirkossa joku äijän käppänä mutisi kajareista jotain ylistystä ja kansa hoilasi Jeesus Kristusta takaisin. Nyt kuului siis pihinää kajareista, mutta mitähän takarivi on kuullut 1000 vuotta sitten? Pääovella majailleet 10 kerjäävä spurgua mäkkärin pahvikuppeineen ei oikein sopinut kuvaan. Kaikkia kirkkoja ei jaksa yksinkertaisesti käydä edes kuvaamassa, saati katsomassa. Monet oli tosin kiinni. Laskin kartasta pikaisesti, että esim. Mainzin ihan keskustaan oli merkattu 24 kirkkoa.

Mainzista ajelin Darmstadtiin, jossa pyörin muutaman tunnin ihmetellen nähtävyyksiä ennen kuin ajoin vielä Wormsiin. Sielläkin oli mm. noin 1000 vuotta vanha Dom ja taas järkyttävän kokoinen. Ongelma tahtoo olla, että kirkot tuppaa olemaan täällä liian isoja, joten niitä on pirun hankala saada mahtumaan kuvaan. 10km aamulenkki ja 10-15km kävelyä yhteen päivään oli tarpeeksi ja Speyer jäi seuraavaan kertaan. Lomaviikon aikana kertyi kuvia taas lähemmäs viissataa, läpikäynnin jälkeen tais jäädä vielä noin 400 kuvaa. Laitan muutamia taas näkysälle kunhan saan valittua muutamia.

Mutta nymmää mä lähden taas töistä, jotta ehdin olemaan taas turisti ennen 69-keikkaa. Octaviaa olen polkenut jo reilut 2000km, joten tutustumisajot lienee tehty. Huomaan, että 140-150km/h matkavauhtiin on jo tottunut, sillä pikkuteitäkin ajellessa alle 120km/h tuntuu köröttelyltä. Kasikympin vauhti tuntuu siltä, että pyörälläkin pääsis kovempaa. Kyllähän matka taittuu hieman eri tapaan kuin Suomessa, mutta toisaalta keskikulutus on heilunut yleensä 5.5-6.0 l satasella kun ajellaan kovempaa. Ja täällä sitä vasta tajuaa miksi vakkari on niin mukava peli. Taisin ajella esim. Füssenistä Ulmiin päin vakkarilla reilut 60km ja koskin kerran kaasupolkimeen kun kiihdytin ohittaakseni hitaampia.

Lomille lomps!

2007-03-30T08:32:00.000+02:00

Tänä aamuna työmatkalla oli sitten kuollut villisika tien varressa. Oli ilmeisesti joutunut auton tönäisemäksi. En jaksanut kuitenkaan kääntyä takaisin kuvaamaan, mutta järkyttävän iso se oli. Näytti päälle 100 kiloinen järkäleeltä, vaikka täällä (lyhyemmin suomeksi) kerrotaan, että Keski-Eurooppalaiset urokset painavat 80-90kg. No jos ihmisetkin on ylipainoisia niin miks ei sitten villisikakin? Kyllähän metsäteitä juostessa rytinää kuuluu mettästä tosi usein, mutta tähän asti olen aina olettanut niiden olevan peuroja tms, kun niiden kanssa on tullut kisailtua muutamia kertoja. Tosin ei ne juokse, ne pomppii. Ehkä sen takia mä en pärjää niille.

Mutta nyt alkoi jo hirvittää juosta pimeässä tai hämärässä mettässä. Perhana jos tuollainen tankki tulee vastaan niin voi joutua tälläinen nylkkykin virittämään sprintteriominaisuudet uudelle tasolle. Tosi ei varmaan enää auta jos torahammas on jo reidessä kiinni. Miten kovaa tuollainen pääsee? Tuollainenhan söisi Ellin alkupaloiksi. Voi olla että jatkossa pitää katsoa kerran jos toisenkin taaksepäin jos rytinä kuuluu läheltä. Wikipedian sivulla sanotaan "Useimmat sorkkaeläimet ovat ehdottomia kasvinsyöjiä. Villisika kuuluu harvoihin poikkeuksiin olemalla kaikkiruokainen." Eli mun pohjekin siis kelpaa.

Mutta juu. Tänään pitäis körötellä Zürichiin vaimoa hakemaan. Johan tuota jälleennäkemistä on ehtinyt jo hieman odottaa kun viimeksi on reilu kaksi kuukautta sitten ollut näköyhteys. Päivi on täälläpäin kokonaisen viikon, joten pidän itsekin pääsiäiseen asti vapaata/lomaa. Zürichin jälkeen päätavoite on käydä tsekkaamassa ainakin pari "pientä" linnaa eli Neuschwanstein ja Hohenschwangau. Matkalla voisi yrittää piipahtaa mm. Bodenseen tuntumassa. Tai no ideoita ja mahdollisia kohteita riittää...aikaa on vain rajatusti. Katsotaan nyt mihin ennätetään. Navilla säästää varmasti aikaa kun ei tartte arpoa niin paljoa.

Päivi palaa Ryanilla Suomeen jo la 7.4. joten kun kerta Hahnille asti joudun Päivin kuskaamaan niin yritän säätää visiittiä pariin kohteeseen paluumatkalle. Wiesbaden ja Mainz olis suht matkan varrella, mutta toisaalta esim. Trier + Luxembourg ei vaatis kovin isoa lisäkoukkua jne jne. Menee hankalaksi valita. Pitää katsoa mikä keli ja olo turistiviikon jälkeen. Tai hetkinen...olenko minä turisti jos mää asun täällä? Vai kotimaanmatkailija? No enivei, reissun jälkeen pitäisi riittää eforttia kuitenkin vielä heti tiistaina töiden jälkeen ajaa Stuttgartiin katsomaan Kuusysin poikia kun lipettikin on jo. Siihen reissuun vois yhdistää esim. Mersu- ja Porschemuseovisiitin. Yritin houkutella muitakin tuonne keikalle, mutta näähän on niin ..levetin pehmoa porukkaa täällä. Radiostakin tulee vai jotain pirun konemusiikkia ja tiluliluteknoa. Yksi rento kaveri vastasi viestiini "maybe it is too hard for my soft german heart". No yksi saksalainen kaveri vielä pohtii, mutta pahasti näyttää siltä, että yksin saan tuonnekin mennä. Jippii.

Mutta siis jos on tärkeää asiaa ennen pääsiäistä niin laittakaa tekstaria tai mailia mielummin jyu.fi-osoitteeseen, jota saatan lukea jos nettikahvila sattuu kohdalle. Mutta en lupaa vastata mailiin tai päivittää blogia kuin vasta pääsiäisen jälkeen. Syökäähän munia ja sokolaatia..eli pääsiäistä sinne Suomeenkin! Täällä on muuten tapana, että baarissa pöydillä on pääsiäisen tienoilla koreja täynnä keitettyjä TAVAN kananmunia ja niitä voi sitten mutustella kaljan kanssa. Pthyi! Tietty lopuksi pitää muistaa montako söi ja montako joi kun maksaa laskua...

Ajokulttuuri

2007-03-28T09:16:00.000+02:00

Eilen luistin töistä ~15.20 ja köröttelin Heilbronniin ostoksille. Tai no luistin ja luistin... tulin töihin jo klo 6.52. Varsin aikaiseltahan tuo tuntui kun ei ole vielä kroppa tottunut tuohon kellojen siirtoon.

Sain ostettua takin itselleni. Talvitakki alkoi tuntumaan suht lämpöiseltä iltapäivän 18 asteen lämmössä. Tuhlasin juurojani myös tiiliskivimäiseen karttakirjaan, jossa on tarkempi kartta ainakin Saksasta/Sveitsistä, mutta myös koko Lansi-Eurooppa isommassa mittakaavassa. Tein Knikke Knakkertonmaisen johtopäätöksen ja ajattelin ostaa kerralla kunnon kartan niin ei tarvii sitten jälkikäteen täydennellä sarjaa pienillä kartoilla. Eiköhän tuolla selviä koko vuoden, ajoinpa sitten minne tahansa. Kunhan ennättäis vielä käryttää kartat naviin niin sen jälkeen ei taida puuttua enää kuin autopilotti.

Paikalliseen ajokulttuuriin en ole vielä oikein sopeutunut. Välillä porukka ajaa suht kiltisti 100-110km/h satasen alueella, mutta pääsääntöisesti täällä ajetaan varsin reippaasti. Tietty mersut ja audit aina muita hieman kovempaa :) Perusrajoitus on Autobahnilla 120km/h, mutta esim. eilen köröttelin kotia päin pääsääntöisesti 130-140km/h lasissa, mutta olinpa melkein rekkojen tapaan tientukkona. Suurin osa ajaa siis kovempaa. Jos lähdet ohituskaistalle ohittamaan esim. rekkaa niin enemmän saa vilkuilla takapeiliin ja pelätä tuleeko joku 180 km/h tai kovempaa takaapäin. Eli käytännössä väistän ohituskaistalla enemmän takaa tulevia kuin ohittelen oikealla kaistalla hitaampia :) Siinä mielessä kolmikaistaiset Autobahnit on mukavempia. Parin metrin turvavälit pistää välillä nieleskelemään noissa päälle 120km/h vauhdeissa, mutta nätistihän tuohon liikenne soljuu autoviidakossa vaikka ollaankin vielä ns. maaseudulla. Ongelmahan on se, että minä pelkurina yritän pitää isompaa turvaväliä niin paikallisille se tarkoittaa sitä, että siinä on sopivan iso rako tulla väliin. Mutta pääsääntöisesti ihmiset ovat esim. kaupunkiliikenteessä kohteliaita ja antavat tietä toisin kuin Suomessa.

Niin...Jarille tiedoksi, että illalla kävin vetämässä parit kolmoset radalla shortseissa ja lyhythihaisessa ja klo oli 19.30-20... eli se siitä talvesta. Sykkeet oli mielestäni vieläkin hiukan koholla. Tänään olis ohjelmassa iltasella Nikolain hierontaa. Saa nähdä saanko jotain jumppaohjeita, kun viimeksi hän jotain lupaili näyttää. No mikä vain joka auttaa selän/lonkien/säärien ongelmiin on tervetullutta.

Nuorekas vanha kääkkä

2007-03-27T08:42:00.000+02:00

Jari yrittää kuittailla Raastossa lumiolosuhteista, mutta se oikein toimi kun lumet häipyi suht kokonaan jo saman työpäivän aikana. Eikä se oikein muutenkaan toimi. Eilen olisi lenkillä pukannut jo hikeä pintaan ellei olisi pientä tuulenvirettä ollut sillä lämpöä oli auringon paistaessa 17-18 astetta.

Letti oli päässyt venymään liiiian pitkäksi ja lompsin eilen suoraan töistä Friseurille. Pyysin hiustenleikkuun ja äijä sanoi, että 20min päästä. No kävin odotellessa ruokakaupassa. Äijä kysyi 12 vai 8 milliä ja ajettiin sitten kasilla ja sivulta kolmosella. Äijä ajoi koneella päätäni kuin viimeistä päivää. Tietty leikkaus hoitui sillä välin kun jollekin emännälle tehtiin raitoja ja sillä oli potta päässä, mutta tuskin nyt noin hätä oli kuiteskaan. No kesti ehkä 7min ja letti lyheni...se oli kai se pääasia. Kympin maksoi ja siistin itse saksilla pitkiä yksittäisiä hiuksia mitkä kiireessä jäi lyhenemättä... Voi olla että kokeilen ensi kerralla kuitenkin toista Friseuria.

Minähän olen jo vanha kääkkä, mutta täällä on toistaiseksi kaikki luulleet minua 24-25 vuotiaaksi, Buuaaahhh! No minähän olenkin niin nuorekas siloposki? Ja pskt! Sinänsä voihan täällä unelmoida vielä olevansa nuori, kun ihmiset luulee sinun olevan parikymppinen, ruokalassa saan syödä opiskelijahintaan jne jne. Papereita ei ole sentään vielä kysytty, tosin jos kysytään niin alkaa jo huolestuttaa sillä baarissa saa olutta jo 16-vuotiaatkin. No onhan puntti-Mark myös -77 ja Klaus täytti jo helmikuussa 30 (tosin Klaus ei asu asuntolassa) joten ihan vanhin en ole, mutta kyllähän minua jo tuopin ääressä kerran asuntolan isäksi nimettiin, kun olen niin vanha, mulla on rinkula sormessa ja köröttelen perheautolla.

Tähän yhteyteen sopinee hyvin Tuhma-Tommin viikon lausahdus "Ikävä isoja aikoja kun miehet oli vapaita ja munat tallessa".

Kuvia

2007-03-26T14:41:00.000+02:00

Laitoin uusia kuvia näkysälle...löytyy tuon Fotografien 2-linkin takaa. Olen mortti enkä saanut niitä tuohon entiseen webalbumiin.

Kunnonkohotusviikko

2007-03-26T09:09:00.000+02:00

Perjantaina työmatka näytti aamulla siis tältä:

Tähän ei auttaneet talvirenkaatkaan:

Päivällä satoi lisää valkoisia märkiä tiskirättejä, mutta niin vain iltaan mennessä suurin osa lumesta oli hävinnyt. Lauantaina uskaltauduin jo lenkille ...akilleet hiljaa. Sunnuntaina kävin tekniikkamuseossa Sinsheimissä. Vaikka etenin mielestäni suht nopeaan niin melkein 4 tuntia tuolla vierähti. Voin suositella jos satutte joskus tuolla suunnalla pyörimään. Olihan siellä nähtävää, vanhoja autoja, sotakalustoa, lentokoneita (mm. Concorde ja venäläisten vastaava Tupolev), junia, ralliautoja, formuloita, moottoripyöriä jne jne. Laitan muutamia kuvia näkyville kunhan taas ehdin. Kylläpä siinä Lamborgineja, Porscheja, Ferrareita, RR:ja, Maybacheja, Mersuja, Cadillaceja jne katsellessa alkoi Skodakin tuntumaan pikkukärryltä. Vieläköhän sen vois vaihtaa?

No eilen taas koipien heiluttelua maantiellä, mutta mikä lie ollut kun meno oli uskomattoman tukkoista tai sykkeet oli korkealla ja muutenkin vaikeaa. Viime viikolla kävin huimat kolme kertaa lenkillä, yhteensä ~50km. Viimeksi olenkin vähemmän juossut näköjään sitten viikolla 47 eli 17 viikkoa sitten. No kertoo se ainakin siitä etten ole puhtaasti telakalla ollut tänä "talvena" kertaakaan... kop kop. Kyllähän kolotusta tietty on aina, ja erityisesti viime kuukautena, mutta sehän taitaa kuulua asiaan? Eikös ne viisaat tosin ole sanoneet että levossa kunto kehittyy... eli tarkoittanee sitä että kunto parani viime viikolla eniten sitten viimeisen 18 vkon aikana, vai? Ei ainakaan siltä eilen tuntunut. Jos sama trendi jatkuu niin viikon päästä kävelykin on tuskaista.

Lunta tulvillaan...

2007-03-23T09:31:00.000+02:00

Voe helvata. Lumisade jatkui sitten koko illan ja yön. Aamulla lunta oli lähemmäs 10cm, joten ei hirveästi kiinnostanut lähteä maanantaina saadulla autolla testaamaan kesärenkaiden pitoa. Ajettiin sitten Markin autolla ja talvirenkailla, mutta sekin oli aikamoista liukastelua. Työmatka kesti normia kauemmin kun piti kiertää kauempaa, sillä normireitin varrelle oli kaatunut puu ilmeisesti lumen painosta. Lunta tupruttaa koko ajan lisää ja näkymät on hieman turhankin kotoisat. Vai onko sitä lunta enää Suomessa? On tainnut tänne siirtyä kaikki.

Voi olla, että joudun passaamaan lenkin tänäänkin. Eilen akilleissa tuntui rappusia kävellessäkin ja tuohon hankeen/loskaan en halua lähteä väkisin akilleita ärsyttämään. Eilen treenasin 2h unta ja hieman keskivartalojumppaa plus venytystä päälle. Se olikin niin rankkaa että palauttelin CaInnissä. Kaikki olis tietty halunneet Octavian kyytiin, mutta uusi auto, kesärenkaat ja hanki ei kuullostaneet kovin hyvältä vaihtoehdolta. Porukkaa oli mukavasti. Meitä oli about 15 DLR-tyyppiä. Puhuin eka kerran venäläisen Irinan kanssa mm. saunasta ja vodkasta. Irina bongasi drinkkilistasta mm. Finlandia ja Moskovskoya vodkat ja lyötiin kättä päälle että seuraavalla kerralla maistetaan sitten votkaa. Uskallankohan minä enää CaInniin mennä? Irina oli kuullut ja väitti, että suomalaiset juovat kuulema vodkaa enemmän kuin venäläiset. Hmm... en ollut ihan samaa mieltä. Mistä lie tuollaista kuullut?

Tyypitin muuten tuossa viikolla pastaa syödessäni PennyMarktista ostamaani italialaista Barbera D'Asti 2005 -punkkua. Pullo maksoi 1.79€ ja täytyy sanoa että suht samaa tavaraa mitä Alkosta saa 7-9 eurolla. Eikä tullut pää edes kipeäksi..kysykääpä Fyskemistit Juokolta miten se on mahdollista. Eikö alle 2 euron viinillä pitäisi jo henki lähteä? Ei voi kuin miettiä, että mitä sille viinintuottajalle tai rypäleenpoimijalle jää, jos tuosta hinnasta otetaan pois EU:n 19%:n ALVit, PennyMarktin voitto, kuljetuskustannukset, tuotantokustannukset jne jne... no väliäkö tuolla, hinta-laatusuhde on ainakin kohdillaan. En valita.

Do 22.3. Ongelmat jatkuu...

2007-03-23T09:29:00.000+02:00

No eilen kommentointi toimi taas jonkun aikaa, kunnes jonkun kommentointi kaatoi systeemit.
No jos on ongelmia blogin kanssa niin akilleetkin huutaa. Minähän olen etsinyt täältä kiropraktikkoa, joka aukaisisi noi mun lihaskireydet/lukot... no täällä on vaihtoehtoina mm. lääkäriä, kiropraktikkoa, naturopaattia, fysioterapeuttia, hierojaa ja Heilpraktiker, Krankengymnastik jne jne. Mistä niistä tietää kun systeemit tuntuu toimivan hieman eritavalla kuin Suomessa. No eilen sain Rosan avustuksella vastaanottoajan jonnekin "hoitolaan". No menin paikalle ja tavasin vaivojani tovin ja Kazahkstanista kotoisin oleva Nikolai alkoi runnoa käsin ja kyynärpäillä mun lonkkaa/alaselkää ja takapuolta. No tulihan sitä taas oltua sun vaikka minkälaisissa uusissa asennoissa ja kyllähän sieltä kipuakin löytyi kun tarpeeksi kovaa runnoo/hieroo/painaa/vääntää. No tiedä sitten oliko apua. Parempi se oli varmaan kuin ei mitään. Loikoilin päälle vielä ~20min kuuman savimaton päällä huopien sisällä. No sauna olis ajanut varmaan saman asian... varasin vielä hieronnan ensi viikolle. Niin ja vihdoin ja viimein sain ostettua venyttelyalustan, kun löysin sellaisen tuolta vastaanotolta. Vähänkö on luksusta! En tiedä mitä materiaalia mun kämpän lattia on, mutta se on yhtä pehmeää kuin betoni.

Lenkille ennätin vasta "hoidon" jälkeen ja sääret tietty hieman kohmeessa levon jäljiltä. No alussa ei ongelmia ja tilanne ok, mutta reippaan loppupuolella pienen mäentöppyrän juostuani akilleet heräsivät horroksesta oireilemaan. Loppuverkkaus pitikin ottaa lyhyintä tietä kotiin kun sen verran särähtelivät. Prkl. Akilleet hellänä siis, parin päivän tauko ei riittänyt niille. Pakko siis pitää tänään huilia juoksusta. Nyt on tärkeämpää saada kintut rauhoittumaan ennemmin kuin kerätä väkisin kilsoja. Syö miestä, mutta ny o pakko. Silti loppuviikosta pitäis vetää kiihtyvää, pitkään ja kovaa. Huonolta näyttää. 5xKirosana.

Tänne iski myös takatalven. Viikonlopusta lähtien koko viikko ollut kylmää ja joka päivä on sadellut rakeita. Tänä aamuna on satanut sitten lunta iloisesti eli nyt täällä on enemmän lunta kuin kertaakaan sinä aikana mitä täällä olen asunut. Onneksi kesärenkaista löytyi vielä pitoa ja onneksi ensi viikolle on luvattu jo 15 asteen lämpötiloja.

Mi 21.3. Luuseri

2007-03-22T08:52:00.001+02:00

Eilen en jaksanut tehdä mitään. Töistä kotiin ja jotain siinä hieman himmailtuani oli niin uninen ja löysä olo että täräytin pikaisesti pastat ja pastakastikkeet valmiiksi, katsoin hetken dubattua CSI Miamia ymmärtämättä puoliakaan ja vääntäydyin petiin jo puolikymmeneksi. Jo toinen puhdas lepopäivä putkeen.. prkl että on hankala vaan laiskotella. Ei osaa mitään tehdä kun ei pääse lenkille. Paini omantunnon kanssa melkoinen. Olenko minä vain pirun laiska vai olenko "viisas" kun nyt annan kintuille vielä huilia. Tuota kun pohtii 50 kertaa niin alkaa riittää. Itse asiassa jalat tuntuu nyt liiankin hyviltä, kun odotin pahinta mahdollista. En uskaltanut eilen vielä lenkille lähteä, päätin odottaa vielä tähän päivään, että josko ne jo hajois. No illalla se totuus selviää... yleensä kun tilanne alkaa näyttämään paremmalta ja etenkin jos siitä sattuu jollekin muulle mainitsemaan niin silloin paikat on todella paskana.

Blogiongelmat johtuu/johtui kommentoinnista. Oletuksena oli jäänyt asetus, että vain kirjautuneet henkilöt voivat kommentoida juttujani. No nyt kaikkien pitäisi olla mahdollista kommentoida ilman kirjautumista ja anonyymisti jos niin haluaa.

Testi päivitys

2007-03-21T08:45:00.001+02:00

testi testi...

Di 20.3.2007 Neuenstadter Lindenlauf

2007-03-21T08:42:00.000+02:00

Nyt on kisasta raporttia netissäkin kuvien kera ja kuten kuvasta näkyy niin tuskaista oli.

"Über 10 Kilometer blieb Jörn Frohs (SG Adelsberg) auf Schlagdistanz, konnte aber nicht verhindern, dass der in der M35 laufende Peter Biba (ULG TV Flein) den Sieg in 34:00 zu 34:11 min zu seinen Gunsten entschied. Kimmo Leivo komplettierte den Erfolg seines siegreichen Vereinskollegen als Dritter und ordnete sich in der M30 hinter Frohs ein. Mit 35:44 min war sein Podiumsplatz aber ungefährdet, denn der 1. der M40, Uwe Richcik (Team Sport Shop Lumpp) konnte auch zusammen mit dem jugendlichen Teamkollegen Thomas Dimmler nicht gegenhalten. 37:10 min und 37:12 min wurden für die Beiden gestoppt, wobei der Jüngere den Anstand hatte, den Älteren vorzulassen."

Perjantaina oli polvitaive turvonnut...joten päätin pitää puhtaan huilipäivän. Yksi ja aina suht sama lihas pohkeessa kiristyy ja kipeytyy. Se aiheutunee selän/takapuolen lihasten kireydestä. En ymmärrä miten kiropraktikko sen tekee, mutta kun hän hieroo polvitaipeesta kipeän lihaksen kiinnityskohtaa niin ensin tuntuu pirun kipeältä, mutta sitten lihas rentoutuu ja kipu häviää. No kun itse yritän "hieroa" samantapaisesti niin tunnen kyllä tuskaa, mutta lihas ei rentoudu vaan oikeastaan vain ärtyy enemmän :( Ilmeisesti en hiero oikeasta kohtaa?

Nooh... la-aamuna verkkasin 3km, ei kipua ja päätin lähteä kisaan. Sain kyydin ranskalaiselta Lucasilta. Itse kisassa tai koko päivänä oikea polvitaive ei tuottanut kipua ollenkaan, mutta kisassa ärtyi vasen akilleen seutu, joka pistää huolestuttamaan. No loppuverkkasin hiljakseen 3km. Itse kisassa eka vitonen ylämäkeen. Siis tuo alempi profiili.

Ensimmäisellä kilsalla noustiin jo ~20m ja väliaika "vain" 3.38. Pahin nousu 4-5km vei ~4.15. Eka vitonen siis 18.57.

Vitosen jälkeen oli välillä reipastakin alamäkeä, mutta tuntui ettei hapottavilla koivilla päässyt rullaamaan kunnolla. No kun ei kroppa ei ole tottunut etenemään 3.15/km tai kovempaa niin ei pääse kovempaa. Pari kovempaa kaveria karkasi jo ylämäkiosuudella, eikä takana kukaan uhannut lähellä niin ihan tappomeininkiä ei tarvinnut vetää vaikka koko ajan tuntuikin pahalta. Tiedä sitten miten tarkat kilometrit oli, kun kellotin alamäki kilsoja 3.30 pintaan, 8-9km 3.09 ja viimeinen kilsa 3.17 vaikka loppusuora oli tosi reipas ~300m ylämäki.

Kympin loppuaika siis 35.44. Aika siis huono, mutta hankala verrata mihinkään reitin mäkisyyden takia. Frankessa kympin väliaika oli muistaakseni 35.39.

No sitten se hölmöin osuus. Eli kisan jälkeen piti odottaa palkintojenjakoa tosi kauan. Sain palkinnon (pahvinen tuloslappu, almanakka ja maksettu osallistuminen syyskuussa lähistöllä järjestettävään kisaan, arvo max. 25€) noin 3 tuntia maaliin tulon jälkeen. Olisin saanut kassillisen omenoitakin, mutta kun olin juosten niin ei kiitos. Olin syönyt aamupalan ja kisan jälkeen vain banaanin, kakkupalan ja yhden makkaravoileivän. Ja kun mulla ei ollut kyytiä kotiin niin lähdin sitten juoksemaan hämärässä/pimeässä. Ihme kyllä, mutta vasen akilles oli koko lenkin suht ok, ei särähtänyt kovasti kertaakaan. No tihkusateessa ja pimeässä vielä kisan päälle ~14-15km/1.10, joten koko päivään kertyi yhteensä ~33-35km.

Tapahtuma oli varsin mukavan oloinen. Se piti muistaa kommentoida, että täällä tulis Päivistä ja fyskemman pullakerholaisista äkkiä aktiivijuoksijoita, sillä tarjolla oli varmasti ainakin 20 erilaista kakkua ja palan hinta euron! Samanlaisista kakkupaloista saisi Suomessa kahvilassa maksaa helposti 3-5 euroa. Useimmat ihmiset söivätkin kaksi palaa ja monet ostivat 5-10 palaa kotiinviemisiä. Niin ja näyttihän tuo olutkin monille maistuvan. Kauppa ainakin kävi vilkkaana.

Päivitysongelmia

2007-03-19T12:12:00.000+02:00

Blogi oli alhaalla jostain mystisestä syystä? Ettei vaan Arno ollut asialla? Torstaiaamuna päivitin ongelmitta, mutta kuulin, että torstai-iltana blogia ei enää näkynyt, enkä onnistunut perjantaina päivittämään blogia. Joku (en tiedä kuka) oli kommentoinut ilmeisesti torstaina mun juttuja ja olisiko sen takia systeetit menneet sekaisin??? No poistin pari viimeisintä päivitystä kommentteineen ja homma toimii. Postasin uudestaan nuo pari päivitystä tuohon alle, joten mitään ei tainut lopulta hävitä bittiavaruuteen.

Mutta joo. Viikonloppuna kävin taas kisaamassa, mutta raportoin siitä myöhemmin kun paremmin ennätän. Kisasta tulee kuvia ja juttua tänne, mutta stoori näyttää olevan vielä työn alla.

Mutta joo. Nyt on sitten Kimmolla vihdoin pyörät alla ja elämä helpottuu. Lyhyesti sanottuna:

Skoda Octavia 2.0 TDI DPF Elegance, 26 tkm, 140 PS, EZ 07/06, Graphit-Grau met., Innenausst. Onyx-Schwarz, ABS, MSR, ASR, HBA, ESP, EBV, EDS, DSR, 6-G-Schaltgetr., R/CD, ZV m. FB, RFB am Lederlenkrad, Maxi-DOT, 4 el. FH, el. Spiegel, Servo, Wegfahrsperre, Klima, Sitzhzg. vorn, 6 AB, Navi Nexus, Tempom., LM-Felgen Vega 16", Dachreling, Parkhilfe hinten, var. Ladeboden, 6CD-Wechsler im Kofferraum.

Siinäpä sitä tavattavaa. Ihan ei ensimmäisellä lukukerralla saata avautua, mutta olen minä näköjään jotain ainakin oppinut, kun tuota koodia ymmärrän :D Eli kaikki mitä halusin paitsi värin suhteen piti hieman joustaa, sillä ykkösvärivaihtoehto oli hopea. Sopiva kosla löytyi siis Hannoverista ja se käväisi vielä Hampurin kautta ennen kuin eksyi minun luo.

Raapustelen lisää tuosta aatorojektistakin myöhemmin. Vielä pitää systeemejä hieman säätää, mutta voiton puolella ollaan. Pitää tehdä välillä jo töitäkin... bis Morgen!

Do 15.3.2007 - Uusia naamoja

2007-03-19T12:11:00.000+02:00

Niin uusia opiskelijoita saapuu koko ajan, tietty osa lähtee poiskin. Tällä viikolla Tammo (aus Tübingen) lähti pois, mutta tilalle on tullut saksalainen tyttö ja ranskalainen poika, joiden nimistä en ole saanut vielä selvää. Ja eilen illalla asuntolaan saapui Ana/Anat, joka on alkujaan venäläinen, mutta on asunut 9-vuotiaasta lähtien Israelissa. Tyttö tulee Haifasta... siis samasta puljusta missä Arno vietti vuoden ja Anan ohjaaja on Beni Natan, jonka kanssa Arno työskenteli... maailma on niin pieni. No toisaalta avaruustutkimusta ei tehtäne ihan joka puljussa. Tai ainakaan siis julkisesti, missä opiskelijat voivat tehdä harjoittelua/opinnäytetöitään. Varmasti joku on jo hakannut päätään seinään samojen gelaattorien kanssa, joita minä täällä testailen, mutta ei ole vaan saanut julkaistua "salaisia" tuloksia... no tuskin kuitenkaan :D

Nyt pitäs päästä hommiin labraan, mutta Rosa ei ole loppuviikosta paikalla eikä omaa avainta vieläkään ole... hmm. Tuska tais tulla juuri töihin, pitänee juoksuttaa sitä. Näin se homma toimii. Eläkeläiset juoksee aukomassa ovia minulle. Löytyisköhän täältä joku, joka tekis mittauksetkin minun puolesta?

Mi 14.3.2007 - Keep it simple

2007-03-19T12:10:00.000+02:00

Herätys klo 5.55. Töihin klo 7.00. Töistä 16.50. Juoksemaan 16.53 DLR:n portilta. Takaisin asuntolan pihassa 19.15. Pimeässä tetsaus aidan yli ja koipien uitto uima-altaassa. Pieni elpyminen ja suihku. Syönti ja lyhyt venyttely jo puoli unessa ja kaatuminen sänkyyn ~klo 21.45. Ja aamulla taas klo 7.00 sorvin ääressä. Ei vapaa-ajan ongelmia.

Kein Titel

2007-03-13T08:53:00.000+02:00

Eilen ei tapahtunut oikein mitään mainitsemisen arvoista... tai no säädin työajalla "hieman" autoasiaa, mutta kun ei ole nettiä kotona niin kaikki nettisäädöt on tehtävä töissä. Tietty kirjoittelen viikonloppuisin ja iltaisin maileja valmiiksi kannettavalla ja tykitän niitä muistitikulta maailmalle kunhan pääsen netin ääreen.

Niin yksi asia mikä jäi aiemmin mainitsematta... sain Heikin lähettämän tekstiviestin lopulta reilut 50 kertaa. Vodafonella ja DNA:lla ei ole ihmeemmin yhteistyötä ja kuulema vastaavat ongelmat ovat yleisiä. Ensimmäinen ohje oli käyttää akkua irti ja käyttää toista operaattoriaa. Ei apua. Viestien tulo loppui vasta, kun Heikki sai DNA:n poistamaan viestin viestikeskuksesta. Eli jos teillä on DNA:n liittymä ja teillä on asiaa minulle niin mielummin maililla kuin tekstarilla. Schönke Daan.

Jyväskylässä näyttää muuten olevan tällä hetkellä lämpimämpää kuin täällä. Aamulla oli aste pari pakkasta, mutta päivällä pitäisi nousta lähemmäs viittätoista. Äiti majailee jossain Kanarian lämmössä... eipä ole kuulunut mitään?

Das Wochenende

2007-03-12T08:41:00.000+02:00

Perjantaina kävin ranskalaisten kanssa Heilbronnissa keilaamassa Sunshine Bowling-hallilla. Suurin osa ei osannut keilata yhtään ja meninpä sitten tovin päästä lipsauttamaan parille heistä että "ranskalaiset ei osaa keilata". Tämän jälkeen pitikin heittää jo tosissaan, että voitin molemmat sarjat mitä heitimme. No onneksi voitin ettei tarvinnut syödä sanojaan. Muovipallolla sain kasaan pisteet 139 ja 152. Keilauksen jälkeen en viitsinyt olla ilonpilaaja ja olla ainoa, joka haluaisi jo kämpille nukkumaan. No porukalla (kuvassa osa tyypeistä, jos linkki toimii niin vasemmalta Yohann, Kristin/GER, Lucas ja Clement) mentiin sitten Musikpark Heilbronniin. No olipa yökerholla kokoa... arvioisin että reilusti päälle 500 tyyppiä ellei lähemmäs 1000 bilettäjää. Iso teknopuoli, oma RnB ja oma rokki/poppipuoli plus muita chillailualueita ja teemabaaritiskejä. Esitanssijoitakin tietty...yksi "pumpattu" mieskin. Sisäänmennessä ei maksettu kuin narikka. Sen jälkeen pärstästä kuva ja muovikortti käteen. Kortilla "maksettiin" tiskillä ja vasta poislähtiessä maksettiin koko lasku. Mulla ei ollut tietty kuin vitonen käteistä mukana ja korttimaksun alaraja kymppi... eli oli pakko tilata jotain. Yritin tilata Wodnoff Ice-pullon (ilm. paikallinen Smirnoff Ice), mutta tarjoilija antoi shottilasin vodkaa sitruunalla? Pthyi. Pitäis kai käydä useammin yökerhoissa että osais edes viinaa tilata? Pelkän colan tilaaminen sentään onnistui. Tuo muovikorttisysteemi oli kätevä ja kaikki alkoholittomat juomat olivat kuskeille 30% halvempia.

Lauantai-iltana asuntolan yhdessä salissa piti joku poppoo taas älämölöä. Soittivat jotain irkkutyylistä kansanhumppaa koko helvetin illan ja KOVAA. Kuulin musisointia varmuudella vielä klo 00.20. Noin 00.30 taisin lopulta sammahtaa, joten en tiedä lopettivatko ne vielä silloinkaan. Ihmetyttää, että kaikki täällä vierailevat "tähdet" mekastavat surutta puoleen yöhön tai ylikin (viikolla&viikonloppuna), vaikka seinillä roikkuu tauluja ja alussa sain printattuja lappujakin (useimmat päivätty 80-luvulla :D), joissa painotetaan useampaan otteeseen yörauhan olevan klo 22-06, jotta asuntolassa yöpyvät päivystävät lääkärit saavat nukkua. Autolla ei saisi ajaa edes pihaan klo 23 jälkeen vaan auto olisi jätettävä parin sadan metrin päähän sairaalan parkkipaikalle. Lapuissa uhataan tietty, että jos sääntöjä ei noudata niin lentää ulos asuntolasta... no lauantaina olis tarvittu kyllä eareita. Tässä yhteydessä kannattaa muistaa, että sunnuntaiaamuna klo 8.30 kirkot aloittavat oman kellonkilkatusrallinsa. Itse asiassa yhdessä asuntolan salissakin olis joka su klo 10 Gottesdienstiä tarjolla, mutta se veisuu on onneksi suht hiljaista.

Lauantain lenkin jälkeen sääretkin alkoivat ilmoitella, että nyt alkais juoksu riittää. Se ei nyt vaan sovi kuvioihin, kun ohjelmassa olis vielä kova viikko. Huonolta näyttää :( Nyt tarvittas taas kiropraktikkoa ja pikaiseen. Tosin ihmesormet on Jyväskylässä, joten pakko keksiä jotain muuta. Pitäs nyt saada neljä pyörää alle, jotta pääsis edes liikkumaan omaan tahtiin. Jalkojen heikosta kunnosta huolimatta runttasin sunnuntaina pienellä riskilläkin kovaa ja rauhoittelin kinttuja lenkin jälkeen uittamalla niitä asuntolan uima-altaassa 10 min. Veden lämpötila arviolta ~5-7'C.

Evakkoon?

2007-03-09T09:23:00.000+02:00

Esimerkki löpöhinnoittelusta täällä. Eilen illalla juoksin bensa-aseman ohi ja diesel maksoi 1.05,9€/l ja vastaavasti tänä aamuna töihin mennessä hinta oli 1.13,9€/l. Tuollainen alkaa jo tuntua tankillisessa. Luulisi tuollaisen systeemin siirtävän tankkausta arkipäivillekin.

Tuosta toissa iltaisesta peuraepisodista tuli vielä mieleen, että minua "peloteltiin" alussa täällä villisioista, mutta niihin ei ole tullut vielä törmättyä. Ei ne kuulema aikuisia kohtaan agressiivisia ole, mutta jos esim. pikkulapsi sattuu juoksemaan lauman väliin niin sitten voipi olla jo vaarallistakin. Tänä aamuna töihin mennessä bongasin kotkan. Ei mikään iso, mutta arviolta reilun metrin siipiväli kuitenkin.

Eilen Tuska alkoi höpisemään jostain intialaisesta eläkeläisestä, joka on tulossa mahd. vierailijaksi tänne. Jos minä nyt oikein ymmärsin niin äijä tulisi tähän mun huoneeseen ja minä joutuisin evakkoon siksi aikaa. Ei tämä nyt ainoa huone tässä puljussa ole? Minä olen ollut täällä reilun kuukauden ja ensimmäisellä viikolla laitoimme it-tuelle pyynnön, että asentakaa LaTex, Matlab, Putty jne. No it-tuella oli mun kone "hieman" hukassa ja pari päivää sitten kävi äijä asentamassa ohjelmat paikan päällä. Yleensä kaikki toimii netin kautta. No joku oli kuulema ollut lomilla jne jne. mutta menihän tuo kaveri hieman noloksi kun sanoin, että onhan tässä jo kuukausi odoteltukin. Labra-avain tilattiin muistaakseni toisella viikolla, mutta eipä ole vielä kuulunut. Onneksi Rosa eli labratäti antaa omansa aina lainaan. Rosa on oikein mukava, mutta töissä vain ma-ke eli loppuviikolla hommat tuppaa seisomaan jos joku asia/tavara puuttuu. Oikeastaan vain Rosan kanssa olen "puhunut" pidempiä keskusteluja saksaksi.

Schönes Wochenende!

Reminder

2007-03-08T16:37:00.000+02:00

Päivi täyttää lauantaina kolme ja nolla, joten muistakaahan kaikki onnitella.

Niin ja jos kiinnostaa miten suomipoika laahustaa niin tästä linkistä löytyvältä sivulta, kun valitsee valikosta Frankfurter Halbmaraton ja sitä seuraavalta sivulta "Suche nach Startnummer" hakuun numero 42 (eikö ole sopiva numero maratoonarille?) niin voipi joku tutunnäköinen naama osua silmään. Ei perhana, että näytän lihavalta noissa kuvissa...ihme ettei kulkenut. Vai liikavaatetusko sen tekee? Täällä ei ole vaakaa millä testata :(